maanantai 4. tammikuuta 2016

Tilannekatsaus

Katse kääntyy näin vuoden alussa taaksepäin, pohdituttaa miten se niinkuin omasta mielestä meni, viime vuosi.
Alkuvuosi oli parempaa kirjoitusaikaa ja sain kuin sainkin raavittua koko tekstin rungon kasaan.
Ja loppuvuosi sitten olikin huonompaa kirjoitusaikaa enkä ole kovin suuria saanut aikaan. Osa kakkosta olen miettinyt ja juonellisesti rukannut, lihottanut. Mutta en vielä loppuun asti. Sen jälkeenhän odottaa vielä varsinainen editointi, tällä kierroksella yritän vain saada palaset oikeille paikoilleen.

Joulukuussa keskityin jouluun. Mielen perukoilla oli pieniä ajatuksia luovuttamisesta. Kun ei vain jaksa repiä itseään niin moneen suuntaan. Elämä on teiniperheessäkin vielä aika täyttä. Täynnä pyykkiä, ruuanlaittoa, aikatauluja aikataulujen perään.
Lisäksi työ vie aikaa ja energiaa. On remontteja. On stressiä. Olen muuten maailman huonoin kestämään stressiä.

Loma on tehnyt tehtävänsä. Kirja, teekuppi, takkatuli. Kissa. Suklaa, suklaa, suklaa. Ja vihdoinkin lumi ja ulkoilu. Joululomalla tuntee aina syyllisyyttä laiskottelusta, koska olisi niin hyvää aikaa tehdä kaikkea mitä ei ole ehtinyt vuoden aikana tehdä. Mutta aina se vain menee siihen, sohvannurkkaan jumiutuneena ja täydellisenä nollaamisena. Ei pitäisi syyllistellä, koska se on juuri sitä mitä minä tarvitsen vuoden päätteeksi.
Nyt on akut ladattu, tiedosto avattu jälleen ja edistys jatkuu, hitaasti, hitaasti, hitaasti. Varmaksi en edistystä sano sillä nyt jo siintää edessä kaikenlaista ylimääräistä...kuten merkkipäiviä joita etenkin nuorison elämä on täynnä, joka vuodelle jotain. Ne, niin merkittäviä kuin ovatkin myös äidille, salaa syövät isoja paloja arjesta pois. Niitä kirjoitushetkiä.

Mutta luovutusajatukset häipyivät pois. Kun mietin mikä on minulle tärkeää tänä uutena vuonna, mieleen nousi kaksi asiaa. Kirjoittaminen ja ulkoilu. Niistä toivon, että tämä vuosi on tehty.

2 kommenttia:

  1. Eiköhän itse kullakin ole aina välillä luovutusajatuksia. On valtava työ saada kirja kasaan, mutta se kuulemman helpottuu ajan myötä. :)

    Kuulostaa kyllä, että sinulla on ollut ihan päteviä syitä edetä hitaammin. Remontit ovat pirullisia ja teinit aika räjähdysherkkiä. Kyllä se siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä työntäytteistä elämää on. Näin loman jälkeen riepoo jo valmiiksi tuleva hässäkkä. Plääh.
      Mutta totta, kyllä se siitä. Pitäisi vain olla kiitollinen pienestäkin edistyksestä, ajatella tämän vuoden loppua ja sitä miten paljon siihen mennessä on tapahtunut. Ehkä :D
      Än

      Poista