Takku

Että voikin yksi kohtaus takuta! Olen jo mielessäni kirjoittanut vaikka kuinka pitkälle ja muut kohtaukset tuntuvat tulevan kuin tyhjää vain. Mutta tämä yksi.
Yleensä visioin kohtaukset etukäteen, käyn ne läpi mielessäni niin että tiedän missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tekstiin ei tule kaikkea mitä mielessäni näen ja koen ja onhan se aina vähän hakemista mitä jättää pois, että tarina etenee jouhevasti. Lisäksi pitää miettiä miten ilmaisee jonkin tunteen tai motiivin niin, että saa esille juuri sen mitä haluaa. Mutta mikään kohtaus ei ole ollut niin hankala kuin tämä yksi. Se pyörii ympyrää eikä vain suostu hahmottumaan sellaiseksi, kun haluan.

No, nyt se on vihdoin, monen monen yrityksen  jälkeen, kirjoitettu edes kertaalleen. Sillä tavalla, että uskon sen olevan editointikelpoinen.Toivon tosiaan, ettei tämä mokoma takkuaja ole enää yhtä rasittava.

Oi syksy!

Elokuu on lempikuukauteni, mutta tällä kertaa se ja syyskuu kaatoivat niskaan aimo saavillisia stressiä. Hyydyin ihan kokonaan, keskityin vain järjestämään asiat enkä kyennyt yhtään kirjoittamaan. Se kalvoi takaraivossa vielä lisä-ärsytyksenä, vaikka kirjoitustahtini on muulloinkin varsin leppoisa. Pitäkää peukkuja, että loppusyksy (tai loppuvuosi. Ja ensi vuosi. Loppuelämä!) on pelkkää kirjoittamisen juhlaa! Olen niin kaivannut sitä.

Ja muutoinhan syksy on ihmisen parasta aikaa. Ainakin minun.

ps. Kunhan ei pelkkää vesisadetta saada.
 

Ei huono

Aina yhtä yllättävää - ei se ihan niin huono ole. Jatkuvasti on vähän sellainen olo, että ihan huttua ja vaatii hirveästi töitä, että saa luettavaksi tekstiksi. Ja että osaanko minä kuitenkaan.
Vaatiihan se hirveästi töitä, kun on niin keskenkin. Mutta kyllä sitä lukee. Ilman ihan kamalaa myötähäpeää ja hetkittäin ihan mielelläänkin.
Että jos jatkaisin taas eteenpäin ryömimistä.

Vapaapäivä

Ulkona on jo kevät. Valo haittaa yöunia. Unenpuute tekee pään pöperöiseksi. Enkä vieläkään pidä keväästä.
Pesukone hyrisee reissupyykkiä tulevaa reissua varten.
Muut kirjalliset hommat on jo tehty ja nyt voi hetkeksi uppoutua omaansa. Iltapäivällä on sitten jo taas menoa ja ruokakaapitkin kaipaavat täydennystä.

Eli samaa kuuluu kuin viime vuonnakin. Teksti etenee pikkuisina murusina, mutta etenee.