maanantai 27. helmikuuta 2017

Maanantaipäivää

Lauantaina oli taas ihana kirjoituspäivä. Tai no, puoli päivää.

Aamulla kävin ystävän luona, iltapäivästä jäin yksin kotiin eikä mikään isompi vaatinut huomiotani. Monta tuntia tiedosto auki, ihanaa uppoutumista, välillä toki vähän liikettä ja venyttelyä, takan lämmitystä, pyykkien laittoa, eläinkunnan ruokintaa. Mutta pienet tauot ovat vain hyvä.



Sunnuntaina iltapäivän kirjoitustunti meni haukotellessa. Jostain syystä unetti. Seuraavaksi pääsin koneen äärelle vasta illalla (seurattuani siinä välissä yhden jännittävän kiekko-ottelun ja seurusteltuani äitini herkkupatojen äärellä). Parempi puolisko hengasi samassa tilassa eikä hän aina ihan käsitä, kun sanon että nyt keskityn. Toisaalta, en tainnut itsekään olla ihan parhaassa keskittymisfiiliksessä. Aikaa oli vain puoli tuntia ja odottelin siinä lempisarjani alkua (Rimakauhua ja rakkautta, kuten keski-ikäiseltä voi odottaa). Enkä muutenkaan ole iltatyyppi, ajatukset harhailevat ja kaipailevat tyhjää. Niin ne kyllä kaipasivat sinä aamuna ja iltapäivänäkin... siispä sunnuntai meni vapaapäivän merkeissä.



Tänään sitten taas ankara arkiviikko lähti käyntiin kukon pieremän aikaan. Työpäivän päälle hammaslääkäri ja päivä venähtänee matkoineen puoli seitsemästä viiden paikkeille. Siinä sitten kun vielä happihyppelee eläinkunnan kanssa ja funtsii perheen ruokintaa ja kauppareissua seuraavalle päivälle, on varmaan takki aika tyhjä.

Mutta into on kova. Ja melkein jo ajattelin: Nyt minä kirjoitan sen. Vaikka mikä olisi.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Working

Täällä olen, täällä askartelen.
Rakenne vähän muuttuu. Tekstin tyyli vähän hakusessa. Ellen sittenkin palaa 'viipyilevään'. Pitää vähän testailla ja makustella.
On ihanaa olla nollassa mutta kuitenkin niin pitkällä. Tehty työ kantaa hedelmää, teksti hiotuu paremmaksi.
En jatka tätä enempää, palaan tiedostoon.

Edit. Menipä hankalaksi. Tekstin tyylin päättäminen ei olekaan ihan helppoa. Toisaalta rakastan verkkaista viipyilevää. Toisaalta, voi sen tehdä toisinkin. Mistä ihmeestä tietää mikä on paras?