maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulurauhaa

Käsittämätöntä vauhtia aika kiitää... vielä pari päivää ja sitten on aika pysähtyä ja nauttia hiljaisuudesta, antaa pään tyhjentyä äänistä, joita siellä kaikuu vaikka on kirjoituslomailtu jo ihan liikaa tänä syksynä.

Iloa ja rauhaa kaikille!

maanantai 23. marraskuuta 2015

Edistystä ilman kirjoitusta

Olen virallisesti joulutauolla. Koska olen jouluhullu. Lahjat on hankittu, piparit leivottu, siivoan kaappeja ja siihen malliin. Siksi en juuri nyt kirjoita.
Mutta Osa kaksi hyötyy suuresti tästä tauosta. Huomaan nyt kuinka vähälle suunnittelulle se on jäänyt. Siitä on ollut selvillä oikeastaan vain karkea runko ja sehän ei riitä. Nyt tarina saa syvyyttä, kun hinkkaan hammasharjalla perimmäisiä nurkkia (no ei sentään, en minäkään ihan niin hullu ole) ja samalla aivot askartelevat milloin missäkin kohtauksessa. Saan oivalluksia, miten, miksi, kuka, koska. Nuo niin tärkeät syy-seuraus-olosuhteet, jotka eivät kaikki ehkä koskaan näy tekstissä, mutta kuuluvat jostain sieltä alta, rivien välistä. Miten kukakin ne sitten tulkitsee.
Jos nyt sitten joskus käy niin että Sky on valmis, saa kustantajan ja jopa lukijan. Tai kaksi. Jotka sitten jotain tulkitsisivat.

Ihanaa joulunodotusta kaikille...


maanantai 16. marraskuuta 2015

Liebster award

Kiitoksia E.K Kahvia ja kirjaimia-blogista!



Haaste ja sen säännöt:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Laitan haasteen eteenpäin vain yhteen blogiin, koska se on varmaan kiertänyt useimmat muut. Eli ole hyvä, Juonija
Kysymykset sinulle:
1. Oletko kirjoittanut "aina"?
2. Kuinka paljon (ajallisesti) kirjoitat viikossa?
3. Luetko paljon?
4. Luetko kirjoittamaasi genreä vai laajemmin?
5. Millaisessa ympäristössä kirjoitat?
6. Millä ohjelmalla kirjoitat?
7. Tuoko joulusi (kirjoitus)rauhaa vai hässäkkää?
8. Pidätkö talvesta?
9. Mainitse kolme asiaa, jotka inspiroivat sinua.
10. Mitä katsot televisiosta?

Yhden kysymyksen lintsaan, koska olen hiukan kiireinen.
Siispä kiireiset vastaukset E.K:n kysymyksiin:

1. Mitä luet parhaillaan?
Tunnustus: en mitään. En ehdi. Lukemiseni keskittyy nykyään lomille.

2. Kahvia vai teetä?
Teetä, pannukaupalla. Kahvia en juo ollenkaan.
Parasta teetä on Earl Grey, musta tee siis. Tai kirsikalla maustettu musta tee.

3. Kuinka kauan olet työstänyt nykyistä tekstiäsi?
Pitänee luntata arkistosta... Erityisellä aktiivisuudella syyskuusta 2013 alkaen, stoorihan on hautunut jo kymmenen vuotta.

4. Mistä voisit luopua saadaksesi enemmän aikaa kirjoittamiselle? Vai onko vapaa-aikasi karsittu jo minimiin?
Lukemisesta jo luovuinkin. Työstä luopuisin mielelläni :) Vapaa-ajasta on karsittu lähes kaikki, yhteen yhdistyksen hommaan menin lupautumaan kiltteyttäni, siitä luopuisin mielelläni.

5. Tummaa vai vaaleaa suklaata?
Kaikki käy. Sokeri on syntini.

6. Harrastatko jotain mikä ei liity mitenkään kirjoittamiseen tai lukemiseen?

Juu. Harrastuksillani on neljä jalkaa ja häntä. Vie aikaa kirjoilta ihan perusarjen hoitoina ja myös muuten...ei siitä sen enempää, liittyvät mokomat myös tekstiini :) Ammennan siis harrastuksestani myös kirjoituksenaiheita.

7. Milloin olet luovimmillasi?
En kirjoita illalla enkä yöllä. Olen päiväeläin. Luovuutta voi kyllä esiintyä mihin kellonaikaan vain, silloin naputtelen ideoita kännykän muistiin. Eli: ollessani yksin. Kai. Tai sitten ei. Milloin vain.
Vastaus kysymykseen: en tiedä :D

8. Viimeisin elokuva jonka katsoit teatterissa?
Krömh...minähän vuonna se Saapasjalkakissa-elokuva pyörikään... En käy leffateatterissa, en oikein pidä isosta screenistä ja möykästä.

9. Odotatko mitään erityistä ensi vuodelta?
Sanonko? Valmista tekstiä? En sano. MrMurphy on kuitenkin kuulolla.
Mitään en odota, yllätyn iloisesti vain.

10. Oletko unelma-ammatissasi?
En todellakaan. Onneksi se on kuitenkin ihan siedettävän kiva ammatti.

11. Kasvis vai liharuokaa? 
Enimmäkseen liha. Olen vähän ruokavammainen, nirso. Kalaa syön aika paljon ja juustoilla on usein tapana korvata liha.

torstai 5. marraskuuta 2015

Ihan nopsasti vain

Kokeilen muuttaa blogin ulkoasua. Joopa, nopsasti. No, tuo nyt on mikä on, palaan asiaan tai sitten en.

Olen ollut erittäin ahkera, bornoutin partaalla suoraan sanoen. Siinä ne vaihtoehdot sitten onkin, joko ei lainkaan tai sitten bornoutiin asti.
Ensimmäinen editointikierros puolessavälissä, juonellista editointia siis. Himoitsen päästä käsiksi tunnelmointiin ja lausetason viilaukseen (tosin mahdanko siinä kohtaa päästä ikinä ensimmäisiä lauseita pidemmälle, kun kärsin niiden kanssa Viilaa loputtomiin-kompleksista). Siihen on nyt vielä matkaa kuitenkin. Pitää ensin tutkia mitä on tullut kirjoitettua tekstin loppupuoliskolle.
Toivon, että siellä on tyhjää. Teksti kaipaa lisää liuskoja ankarasti ja olen jo pienessä paniikissa, etten saakaan siitä tarpeeksi pitkää. Siis miksi, oi miksi, ongelma on tämä eikä päinvastainen? Aivan hirveää tuskaa yrittää väkisin kehittää sekaan jotain, joka ei omasta mielestä sinne kuulu. Tiedän kyllä, että olen loppuosan kirjoittanut oikaisten, joten sieltä ehkä löytyy sitä täytteen tarvetta. Tai sitten se tulee vasta sen lausetason/tunnelmoinnin myötä. Nytkin alkuosassa on juonellisten korjausten yhteydessä vielä oiottu. I hope...........

Ps. Asiaan palattu ja tässä lopputulos. En koskaan saa viilattua tästä mieleistäni, aina on hukassa jonkin tekstin muokkaus (siis argh, turkoosit Än kirjaimiajasanoja tekstien alareunassa).

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hyvä sunnuntai

Hahah, sitten kun kaikki menee tarpeeksi myttyyn (viikonloppusuunnitelmat) ja hommat jää joka tapauksessa tekemäti, voi ihan yhtä hyvin kirjoittaa.
Vajaa neljä tuntia tänään, vau :)
Lihottamista tuo nyt lähinnä on. Tässä ensimmäisessä osassa vielä suht helppoa, parit kohtaukset kirjoitettu uudelleen, paljon pientä tarkennusta, yksi iso kohtaus lisätty (melkein valmis). Kakkososassa on paljon enemmän tätä työtä, se kun on vähän hutaistu. Ja laihakin koko käsikirjoitus (iik, ensimmäisen kerran käytetty tätä sanaa!) on, tarvitaan vielä paljon kirjaimia ja sanoja.
Hinku olisi uppoutua hiomaan lauseita, keskittyä tunnelmointiin. Mutta ei vielä saa, ei ei.
Luulen muutenkin, että rakennetta pitää vielä tarkistaa, tarinan sujuvuutta ja järjellisyyttä. Vai jääköhän se viimeiseen vaiheeseen? Johonkin niistä hauduta-lue läpi-kirjoita uudestaan-kierroksille?
Kun nyt malttamaton mieleni paahtaisi ensin läpi tämän vaiheen.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kyllä minä yritän

Yritän niin pirusti löytää aikaa kirjoittaa.
Eilen avasin tiedoston. Sitten tuli jotain. Jotain niin ärsyttävää, etten voinut muuta kuin sulkea koko koneen. Tänään huomasin, että kaikki työt onkin jo tehty ja on aikaa. Avasin tiedoston, silmäilin missä kohtaa olinkaan. Sitten tuli jotain. Jotain, joka typistikin ajan olemattomiin. Kirjoitin hätäisesti vartin. Vartin! Arvatkaa millaista tekstiä saa aikaan tuollaisessa hetkessä. Ei kehuttavaa, voin kertoa.
Nyt sitten silmäilenkin laskupinoa ja odotan lisää häiriötekijöitä.

Ihan varmasti maailmankaikkeudella on jotain minun kirjoittamistani vastaan.
Haluan kaivautua poteroon. Yksin. Koneen ja muistitikun kanssa. Kiitos.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Pikkuruista edistystä

Editoidessa tulee päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa.
Ensinnäkin
-kunpa en olisi niin tumpelo ja osaisin asentaa scrivenerin tai jonkun ja jopa käyttää sitä. Tai jaksaisin edes perehtyä asiaan. Raakatekstin kirjoittaminen wordiin vielä meni, mutta tässä kohtaa alan kaipaamaan parempia työkaluja. Tai ehkä vain puran tekstin erillisiin tiedostoihin.
Toiseksi
-IHANAA nähdä kuinka tarina selkeytyy, kohtaukset asettuvat paikoilleen, sulautuvat toisiinsa jouhevasti...siis tähänastisen editoinnin perusteella, onhan tässä jo ensimmäisen osan alku ruodittu :D

Mutta pääasia: edistystä, edes pikkuruista!

maanantai 12. lokakuuta 2015

Hei

Olen Än ja olen kirjoitusaddikti.
Taukoilu on sen mukaista. Joten ei siitä sen enempää.

Koko tämän ajan päässäni pyöri kesken jäänyt kohtaus. Se on nyt kirjoitettu.
Voin taas hengittää.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Tauko

Näköjään, ilmeisesti, nyt pidetään pientä -toivottavasti luovaa- taukoa.

lauantai 22. elokuuta 2015

Resepti

Aika päivittää Resepti:

-raakakirjoita tarina loppuun
-käy läpi rakenne kohtauksittain
-kirjoita (lähes) kaikki uusiksi. Eiku: kirjoita kaikki uusiksi eli editoi juonen yksityiskohdat
Ja sen jälkeen:
 -kirjoita kaikki uusiksi eli lausetason (ja tyylin ja tunnelman ja ja ja...) editointi
Lisäksi:
-taistele ensimmäiset ja viimeiset lauseet millilleen
Ja vielä ainakin: 
-'valmis' teksti hautumaan
-lue läpi
-kirjoita uusiksi

Tuossa tuskin on vielä kaikki. Mutta tänään planeetat osuivat kohdilleen ja sain pari tuntia aikaa tehdä työtä ja tein sitä <3

lauantai 15. elokuuta 2015

Maagiset ensimmäiset lauseet

Vihdoin. Sellainen parituntinen tekstin parissa. On tätä odotettu!

Ja mihin minä aikani sitten käytän? Viiden ensimmäisen lauseen hinkkaamiseeen ees taas. Muutan yhden lauseen sanamuodot. Palautan takaisin. Vaihdan toisen lauseen kokonaan. Palautan takaisin. Vaihdan yhden sanan. Palautan takaisin. Ja tätä rallia voikin sitten jatkaa loputtomiin :D
Eikä ole edes ensimmäinen kerta, kun jumitun niihin. Mutta kun. Ne ovat niin tärkeät sanat, ne jos mitkä pitää saada tismalleen kohdalleen.

Pitäisi jättää ne ihan viimeiseksi. Pitäisi ja pitäisi.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kova maailma

Puoli viikkoa takana. Tätä ensimmäistä arkiviikoa. Silmät lupsuvat puoliummessa, kello vähän vaille kahdeksan illalla. Näin rankkaako tämä olikin?
Viime viikolla puolitoista päivää oli pyhitetty kirjoittamiselle. Olin kipeä. Suututti niin, että itketti.
Koko kesän kirjoitussaldo on mitätön. Taas suututtaa niin, että itkettää.
Pitääkö tämän tosiaan olla näin vaikeaa?
Tänään avasin tiedoston, mutta kun silmät eivät pysy auki. Aivot kyllä sanoivat mitä pitäisi tekstille tehdä, mutta kun luovuus meni jo nukkumaan.

Syksyn tulo sentään vähän lohduttaa. Ja virkistää. Ja väsyttää. Kaikkea yhtä aikaa.

Umpisolmu. Päänsisäinen. Menen suihkuun, otan kupin teetä ja etsin kissan kainaloon. Saanpahan jotain pehmeää itseni ja kovan maailman väliin.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Haaveilua

Ja haahuilua netissä kustantamoiden Näin lähetät meille käsikirjoituksen-sivuilla.
Unelmia, haaveita, toiveita, kutkuttavan ihana tunne, että ehkä JOSKUS...
Niin niin, mene editoimaan siitä senkin pöhlö :D

Mutta kyllä välillä pitää unelmoidakin.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Rimakauhu

Siellä sitä nyt on, uutta suunnitelmaa tekstin seassa. Ja töihin pitäisi käydä.
Huh, ihan vapisuttaa urakan edellä, olemassa olevaa tekstiä tuntuu vaikealta ryhtyä ruotimaan. Tiedän toki pääseväni käyntiin, kun vain aloitan ja uppoudun. Mutta vaatinee pientä verryttelyä ja kompastelua päästä alkuun.
Sen näen nyt heti, että osa kaksi vaatii lihaa luiden päälle. Pää kumisee tyhjyyttään, mitä minä sinne keksin... Vaan tuleehan se sieltä, kun vain pistän mietintämyssyn päähän, kun vain kirjoitan, kun vain lähden sinne tästä maailmasta.

Mutta nyt on rimakauhu. Juon teetä ja syön mansikoita. Mietin. Luen. Kerään rohkeutta.


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Hurraa!


-raakakirjoita tarina loppuun
-käy läpi rakenne kohtauksittain
-kirjoita (lähes) kaikki uusiksi
-'valmis' teksti hautumaan
-lue läpi
-kirjoita uusiksi

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Synopsis 2

Listat ja excelit ovat hyviä työkaluja, kirjoittajan apulaisia. Niiden avulla mielessäni hahmoittuu jo uusi synopsis, entistä ehommaksi muokattu tarinankehys.
Ja mihin törmäänkään ensimmäiseksi -Kill your darlings -yyyh, se on sitten aina yhtä murheellista. Yritän lohduttautua sillä, että ehkä ne ovat käyttökelpoisia joskus toiste jossain toisaalla.

En malta enempää pysyä pois tiedostojen kimpusta :)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Helpottaa

Aikajanan alkuun saaminen helpotti elämää isosti. Nyt on tehtävä työ taas selkeä ja siihen voi tarttua nopsasti vaikka lyhyeksikin aikaa. Enää en tarvitse niin suurta tilaa ympärilleni kuin edellisessä työvaiheessa -siinä, jossa totesin tarvitsenvani aikajanaa.
Siirsin aikajanan kuitenkin exceliin. Helpompaa kuin listan kanssa.
Samalla, kun kirjaan kaiken eläväisen ikää ja tärkeimpiä tapahtumia, muokkaan niiden järjestystä. Minulla on jo kohtauslista, josta näen millaisen sotkun olen tähän mennessä kirjoittanut ja nyt on hyvä tilaisuus ruotia homma parempaan kasaan.
Mieluiten tekisin tämän vaiheen ison paperin ja kynän kanssa. Mutta siihen tarvittaisiin taas tilaa, fyysistä ja henkistä. Joten exceliin on tyytyminen.

Nyt en kuitenkaan enää avaa exceliä vaan lähden puutarhatöihin. Sataa, mutta kesällä sadekin on lämmintä.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Aikajana

Puuuuuh.
Yritin tulla toimeen pelkkällä pitkällä listalla kohtauksia. Mutta ei. On pakko väsätä myös aikajana. Tai tässä tapauksessa lista, jossa keskitytään ensin muutamiin merkittäviin ikäkysymyksiin ja jatkossa myös muutamiin merkittäviin tapahtumiin. Aika kovaa hommaa kaivaa tekstistä ja kohtauslistasta tarkat ajankohdat. Varsinkin kun huomaan jo nyt, kolmasosan kohdalta aikajanaa väsättyäni, isohkoja ristiriitoja. Olen kirjoittanut jossain kohtaa yhden tyypin iäksi tuon ja toisen syntymäajaksi tämän ja muutaman kappaleen päässä onkin vuodenajat vinksallaan.
Aika tylsä urakka jos totta puhun. Mutta hei, edistystä! Ihan sama minkälaista, kunhan jotain :)

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Syyttäkäämme kesää

Tyyntä, tuulta, sadetta, paistetta. Ihan sama, Sky on kaivautunut johonkin piiloon, ehkä mansikkapuskan alle. Ei se sieltä kaiketi suostu esiin ennen syyssateita.

Moni muukin kirjoittaja tuskailee, ettei kesällä kirjoituta.
Minä en tiedä, kirjoituttaisiko vaiko eikö. Aika, tuo katala kirjoitustoverini, ei ole suosiollinen vieläkään. Loma on kyllä vielä edessä vaan houkutteleeko sitten kesä pihalle? Vihreys, multa, marjaherkut?
Minä ja Sky tarvitsisimme tilaa. Kesällä ihmiset pörräävät liian lähellä, ovat sosiaalisia! Pah!
Meillä on Skyn kanssa tiukka vaihe, suunnittelua, tarkastelua, pohdintaa. Kaikkea sellaista, joka vaatii tilaa. Fyysisesti tilaa levittää lippuja ja lappuja, loikkia ympäriinsä itsekseen mutisten ja näyttää kahjolta. Henkisesti tilaa irrottautua tästä maailmasta, mennä sinne missä paistaa toinen aurinko, toisessa maailmassa.

Kyllä se toinen puoli vuodesta on parempi.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Tyyntä

Myrskyn edellä? Kirjoitusmyrskyn toivottavasti.

Elämä alkaa vihdoin, pikkuhiljaa, palata arkisempiin uomiinsa. Perustavaa laatua olevan kiireen sekaan jää ehkä jokunen hetki ajatella Skytäkin.
Tosin onhan tässä vielä kaikenlaista säpinää tiedossa, vuodenajalle tyypillisesti. Kun jo lähtökohtaisesti saa näppylöitä keväästä ja siihen sisältyvästä hässäkästä, kaipaa kesän alussa jo raastavasti talvea ja hissuttelua.  Aikaa.
Vaan kaipa tämä pitää ottaa terveellisenä vaihteluna, materiaalina tuleviin kirjoitushetkiin :)
Eihän tekstiä synny ilman kokemuksia. Väittävät.

Sky on edelleen reseptin kohdassa: käy rakenne läpi kohtauksittain.
Minulla on pitkä lista kohtauksista ihan paperilla. Teen erilaisia hahmotelmia juonesta ja siitä mihin keskityn, kun vihdoin pääsen uudelleenkirjoittamaan.

Viikkoihin en ole siis tehnyt mitään Skyn eteen. Ja täytyy tunnustaa, olen ollut hirveän kärttyisä. Olisin ehkä ollut muutenkin, haluaisin mielummin kirjoittaa kuin hahmotella mitään. Ja nyt kun en ole päässyt etenemään asiassa suuntaan enkä toiseen, pistää kiukuksi.

Mutta hei, vapaita edessä! Hyvää Jussia teillekin.


perjantai 5. kesäkuuta 2015

Ja sitten puhaltaa...

...,heti ruuhkatuulien jälkeen, rättiväsytuulet ja kaaostuulet.
Akuuttia ruuhkakriisitilannetta riittää vielä toviksi, rättiväsyt ja kaaokset ovat jo täällä. Melkoista mylläkkää.
Mutta toivo jo pilkahtaa, elämää on kuin onkin vielä edessäkin :)


torstai 28. toukokuuta 2015

Ruuhkatuuli puhaltaa

Oli visio. Selkeä ja loistava visio Skyn rakenteesta. Ehdin saada siitä kolme sanaa paperille ennen kuin minut keskeytettiin. Kun yritin uudestaan, visio oli haihtunut tiehensä.

Sitä luulisi, että ruuhkavuodet loppuvat kun lapsista kasvaa nuorisoa. Ei lopu. Vauhti kiihtyy.
Tosin, alan epäillä, ettei lapsilla ole koko asian kanssa mitään tekemistä. Tai oli, kun ne olivat pieniä ja elämä keskittyi kotiympyröihin. Pysähtyi. Sillä tavalla juuri ihanasti. Siis päinvaistaisesti kuin ruuhkaisesti.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat eläneet ruuhkaa teinivuosista eläkeikään. Alkaa pahasti näyttää siltä, että kuulun noihin ihmisiin.
Miten näistä nahoista pääsee ulos?

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Vieroitusoireita

Vaikka ihan muutenkin kiirettä pitää, ehtii välillä olla orpo olo. Kaipaan pieniä livahduksiani todellisuudesta omaan kässäritodellisuuteeni. Siellä on niin mukava olla.

Sen verran olen toki tehnyt, että olen pohtinut sitä rakennetta. Aika pienellä hienosäädöllä se sieltä nyt olisi muka tulossa. En vaan voi uskoa, että se niin helposti olisi siinä. Olen varma, että editoituani koko roskan, haudutettuani, luettuani läpi, huomaan kuinka kamalan tyhmiä juttuja siellä on, kuinka tyhmiä käänteitä, kuinka tyhmiä rakenteellisia virheitä.... ja niin edelleen.
Haluaisin oikaista suoraan tuohon tilanteeseen, jättää koko roskan editoimisen väliin. Siksi en ole vielä käynyt töihin vaan pyöritellyt tekelettä mielessäni.

Mutta eihän se auta. Kirjottamalla saan selville mikä toimii, mikä ei. Eli kunhan kerkiän, käyn käsiksi editoimiseen. Tosin tässä lienee luonnollinen (remontti)tauko edessä. Eihän sitä tiedä jos sen pariviikkoisen aikana saankin jonkin valtaisan vision.

(Pahoittelen postauksen epäselvää ilmaisua. Vain pahoittelen, en jaksa korjata ;))

perjantai 15. toukokuuta 2015

Onhan se tarina

Kohtauslistan perusteella melko sekava, vailla punaista lankaa ja puolenvälin jälkeen typistetty.
Eli nyt möyhitään rakennetta. Yritän rauhassa (malttaa) tutkailla ja kasata tuosta jotain järjellistä ennen kuin lähden editoimaan. Punainen lanka nyt ihan ensimmäiseksi omalle paikalleen.

Aika hankalalta tuollainen hatara kyhäelmä vaikuttaa. Että miten tuota nyt sitten lähtisi muokkaamaan, miten Tarinasta saadaan Mielenkiintoinen tarina. Mutta eiköhän se aukene omia aikojaan, kunhan alitajunta saa työskennellä.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Resepti

Eli maaliskuussa syntynyt resepti tekstin valmiiksi saattamiseen:

-raakakirjoita tarina loppuun
-käy läpi rakenne kohtauksittain
-kirjoita (lähes) kaikki uusiksi
-'valmis' teksti hautumaan
-lue läpi
-kirjoita uusiksi

Pääsen vaiheeseen kaksi! Jihuu! Jahuu!
Että voi ihminen olla onnellinen yhdestä yliviivauksesta :)
Ja ai että, polttelee päästä tekemään eteenpäin. Kurja, kurja Elämä, pois tieltä, tämä tahtoo vain kirjoittaa! :D

lauantai 9. toukokuuta 2015

Ups

Materiaali kasassa. Materiaali kasassa!
Raakateksti kirjoitettu. Kuinka tässä näin kävi?
No, kun asiaa tarkastelee lähemmin, niin oikaisemallahan se kävi... Liuskoja: vähän. Editoitavaa: paljon.
Mutta lihottaminen on varmaan paljon kivempaa kuin laihduttaminen.

Odotettu valmistumisaika edelleen vuonna 2025.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Koiranelämän mittainen tarina

Hahaa! Keksinpä keinon välttyä Osa kolmosen kirjoittamiselta ;)
Pulpahti päähäni käppäillessäni lounastauolla ulkona: tässä tarinassa on mukana Koira. Koiran elämä päättyy Osan kaksi lopulla. Tämä tarina on luontevasti tuon Koiran elämän mittainen.

Eli Osasta Kolme tulee viimeinen luku, joka kertoo kuinka siinä sitten loppujen lopuksi kävi ja siihen päälle tulee vielä pieni epilogi. Mutta sitten se on siinä. Jihuu, ei ole enää paljon raakakirjoitettavaa! Ei kyllä ole aikaakaan kirjoittaa sitten niin yhtään, mutta kuitenkin :D

Oikeasti itse inhoan tarinoita, jotka 'loppuvat kesken'. Joten jätetään pieni varaus, ettei tämä toimi sittenkään. Mutta näillä näkymin, suunnitelma tuntuu todella hyvältä.



                                             


tiistai 5. toukokuuta 2015

Mälsää

Osa kolmosen kirjoittaminen ei innosta. Olen solmussa jo aika monessa yksityiskohdassa ja työn tekeminen on hankalaa. On epäkiinnostavaa kirjoittaa sotkua, jonka tiedän joutuvani käymään läpi tiheän kamman kanssa sitten joskus.

Mutta kuitenkin. Aion nyt kahlata tämän läpi. Luulen, että innostus löytyy taas, kun pääsen käsiksi niihin isoimpiin tapahtumiin.
Ja sitten, koko urakan jälkeen, pääsen vihdoin editoimaan, jipii :)


lauantai 2. toukokuuta 2015

Siilin kuolema - Briitta Hepo-oja

Takakannesta:
Viisitoistavuotias Arttu on tuntenut itsensä aina vähän ulkopuoliseksi pohjoissuomalaisessa pikkukaupungissa - ja perheessään. Vanhemmat luovat uraa, isoveljet kaatavat naisia ja heittävät koreja ammattilaisen ottein. Pikkusiskokaan ei tunnu tajuavan Artun elämää.

Neatta sentään ymmärtää Artun päässä pyöriviä kysymyksiä ja aktivistitempauksia. Miksi lihaa pitäisi syödä? Mitä tehdä, kun valaat uivat kuolemaan rannikoille? Entä saako kilpikonnan nimeksi antaa Kurt Cobain?

Ja onneksi on Bettina-täti, jonka mielestä irokeesi päässä, viskiryyppy lasissa ja kilpikonna sängyssä on ihan ok. Vaikka äiti epäilisikin satanistiksi. 


Voitin kirjan ilokseni Kaikkitietämättömien blogiarvonnasta. Olen koelukenut siitä ensimmäisen luvun joskus aikanaan ja olin innoissani päästessäni lukemaan tarinan loppuun. 
Jo kirjan alku herätti siis hyvin kiinnostuksen ja uteliaisuuden. 

Teksti oli sujuvaa ja nopealukuista. Ei tarvinnut pysähdellä miettimään, että mitäh. Tai palata taaksepäin, että häh. Pidin puhekielestä, se ei ollut tökeröä eikä myötähäpeää herättävää. Yhden (vain!) kirjoitusvirheen bongasin ja eräs nimi vaihtui matkalla toiseen. Toistoa löytyi sen verran, että noin kolmannella kerralla havahduin siihen. Lisäksi vastaan tuli muutama lause, joita jäin makustelemaan, koska olivat niin kivoja.

Hahmot olivat luontevia. Syvyyttä oli lähinnä päähenkilössä ja muut jäivät ohuemmiksi, mutta se toimi. En jäänyt kaipaamaan mitään. 
Henkkoht en jaksa kovin paljon lukea tekstejä, joissa on kovin neuroottista tai angstista menoa, koska luen viihtyäkseni. Siksi alussa Artun hahmo aavistuksen tökki, mutta tarinan edetessä selvisi, ettei Arttu ollutkaan ärsyttävä. Hän oli sympaattinen ja niin ihanan teini. Hänellä ehkä oli jokin sortin diagnoosi, mutta ennen kaikkea hän oli ihminen ja niin suloisen keskellä pahinta murkkuikäisen mielenmyllerrystä. 
Kuinka ollakaan, kotonani sattuu asumaan viisitoistavuotias poika. Saatoin siis lukiessani samaistua sekä omien teiniaikojen muistoihin, että teinin vanhemman rooliin ja vielä perhe-elämäänkin. 
Annan lisäpisteet siitä, että Briitta on niin hienosti -arkipäiväisen dramaattisesti, sortumatta mahtipontisuuteen- osannut kuvata teini-iän pahimman hämmennyksen ja siitä, että perhe oli niin täydellisen epätäydellinen. Aito.
Sellainen ajatus mieleeni vielä tuli kirjan suljettuani, että ehkä olisi voinut vielä vähän irroitella ja kenties heittäytyä vähän sarkastiseksi. Mutta minulla nyt onkin tämä fiksaatio irlantilais-brittiläiseen mustaan ja kuivaan huumoriin.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Osa kolme

Tekstin osa 2 raavittu jotenkuten kasaan. Todella köykäisesti, tulen siis kirjoittamaan sen ja suurimman osan myös osasta 1 kokonaan uudestaan. Mutta onpahan raamit kasassa.
Nyt olisi edessä osa kolme ja vähän huimaa. Tulikohan haukattua liian iso pala, kun suunnittelin kirjoittavani tuon henkilön koko elämäntarinan? Tässä osassa mennään ohi oman ikäni -mitä minä muka siitä tiedän?
Jotkut osaa. Kirjoittaa mistä tahansa iästä, naiset miesten näkökulmasta, miehet naisten ja niin päin pois. Mutta osaanko minä? En haluaisi tehdä mitään puolivillaista ja sinne päin.
Toisaalta mietin voisinko ohittaa tämän osan vain lyhyesti...kertoa koko elämäntarinan, mutta keskittyä vain osaan siitä ja loppuosa tekstistä olisi ikään kuin pitkä epilogi, jossa kerrotaan kuinka siinä sitten loppujen lopuksi kävi. Olin suunnitellut kolmososaankin joitain isoja tapahtumia enkä tiedä kuinka hyvin ne toimisivat lyhyesti, epilogimaisesti, kerrottuna.

Kai tämä ratkeaa taas kuten ennenkin. Kirjoittamalla.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Se teki sen taas

Kevät. Täytti kalenterin lupaa kysymättä. Kaatoi niskaan saavillisen soopaa selvitettäväksi. On tahmea ja ikävä, haraa vastaan joka asiassa, juoksuttaa sinne tänne, eikä sille mikään riitä.

Näännyksissä.

Sinänsä hyvä tilanne, että ehdin selviä nuo pahimmat mutkat ja kirjoittaminen on keveää kulkua etukäteen viitoitettua polkua. Sitä voi tehdä pienemmissä pätkissäkin, kun ei tarvitse koota ajatuksia niin pitkästi aloittaessa. Ja toinenkin homma on helppo, kohtauslistan haalimista kasaan. Siihen puuhaan ei tarvita aivoja.

Mutta pahin hässäkkä on vasta edessä, toukokuussa. Sitten ei ehkä ehdi sitä eikä tätä. Toukokuu, onko se sittenkin kaikista viheliäisistä kaikista viheliäin!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kaunis päivä

Olen vapaalla, olen yksin kotona, kai se aurinkokin vilkuilee pilvien takaa. Ja tekstin solmut aukenevat. Kirjoitus luistaa, tiedän mistä tulla, minne mennä. Saan tarinaa luovittua eteenpäin, jokainen lause vie (hitaasti) kohti valmistumista. Ja nautin tarinan luomisesta, kun se ei takkuile.

Voisin jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, vaikka kuinka kauan.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Googlen syövereissä

Juonisolmut aukenevat näköjään taustatyötä tekemällä. Vaikka tuntuu turhauttavalta istua koneella kirjoitustiedosto auki ilman, että kirjoittaa ja vie tarinaa eteenpäin, se on kuitenkin valaisevaa. Suuntaviivat löytyvä rämpimällä Googlen syvissä syövereissä tutkimassa asioita, joita ei koskaan arvannut tutkivansa.
Lisäksi nyt tekee mieli omenaa, kun on lukenut kaikenlaista kummaa erilaisista sairauksista ja etenkin niiden ennaltaehkäisystä. Ehkä tänään onkin hyvä päivä palautua pyhien herkutteluilta  normaaliin ruokavalioon. Mahdollisesti jopa vähän tavallista parempaan.



Kärsin taas perisynnistäni kiirehtimisestä loppupuolella. Tähän asti olen jaksanut vääntää juonta ja tarinaa kärsivällisesti, harkiten eteenpäin. Nyt ainoastaan viimeinen piste on se, joka silmissäni häämöttää enkä malta keskittyä. Siksi juoni takkuilee. Se on taas ylitettävä itsensä, pakotettava uuteen muottiin. Opittava, kehityttävä.
Onneksi olen viettänyt vapaat tähän asti pääasiassa pyykkäämällä, ulkoilemalla ja lepäämällä. Oppiminen on niin kovin raskasta puuhaa ;)

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Ou nou

Solmussa! Juoni!
Halvattu. Se A, lisäliitteenä pikku a -siitä tuli ihan hirveää soopaa. Kauniit ja rohkeat-käsikirjoittajat kalpenevat kateudesta.
Nyt tarvitaan TILAA ja VAPAUTTA. Tuonne mielikuvituksen tietämille aivokopassa.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Sirkus

Tämä on ollut huono kirjoitusviikko, vain vähän aikaa. Viikonloppu myös menee paljolti muissa puuhissa. (Kevät)väsykin painaa, pitää välillä vähän henkäistä.
Siellä se tarina silti pyörii, taustalla, ajatuksissa. Materiaalia alkaa olla kasassa jo jonkin verran vaikka vain tärkeimpiä kohtia on avattu enemmän. Iso osa on köykäisesti pintaraapaistu ilmoille. Hupaisaa on kuinka paljon pitkin päivää mieleen ilmaantuu kaikenlaista pientä. Sitä näkee tai kuulee jotain ja oitis sijoittaa sen tekstiin. Muista, muista, muista. Älä unohda mitään, pientäkään yksityiskohtaa. Päässä pyörii jatkuva sirkus.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Resepti

Tarina tuntuu jatkuvan A:n mukaan. Antaa mennä ja katsotaan lopputulosta sitten myöhemmin. Voihan sen muuttaa sitten jos siltä tuntuu.................... (pikku juttu, muuttaa koko stoorin tärkein käänne)

Koska olen saanut materiaalini kasaan jo niukasti yli puolenvälin, käyn yhä hätäisemmäksi ja alan laskea tehtävän työn määrää.
Tässä siis resepti tekstin valmiiksi saattamiseksi:
-raakakirjoita tarina loppuun
-käy läpi rakenne kohtauksittain
-kirjoita (lähes) kaikki uusiksi
-'valmis' teksti hautumaan
-lue läpi
-kirjoita uusiksi

Ja tähän voisi laittaa vielä, että lähetä kustantamoihin, hypi seinille ja kirjoita vielä uusiksi. Sama toistetaan tarpeen mukaan.


lauantai 14. maaliskuuta 2015

A/C

Näin unia. Pahoja. Kuinka valitsen A:n ja kuinka se menee pieleen. Että olisi pitänyt sittenkin ottaa C.
En ole päättämätön ihminen. Juuri nyt olen täysin päättämätön ihminen.
A kulkee kulkuaan, sopii tarinaan. Vaan C:ssä on se koukku, jota kaipaan.
Tähänkö tämä nyt jämähtää?

perjantai 13. maaliskuuta 2015

ABCD

Ihan kohta tiedän miten se menee. B vaihtoehto hylätty, D noteerattu ja hylätty liian saippuaoopperamaisena, A ja C kilpailevat vielä keskenään huomiosta.
Kiivasta ajatustyötä on tehty pitkin viikkoa, raapustettu lappusia, hahmoteltu, kokeiltu, innostuttu. Luulen, että C tekee tuloaan vahviten, muotoutuu osaksi tarinaa pakottamatta. Silloin se on varmaankin se, joka siihen kuuluu.

Kyllä tämä vielä menee, raakakirjoitus, tarinan keksiminen. Mutta oikeasti tunnen lievää pakokauhua tulevan editoimisen edessä. Paketti on niin valtava. Yksityiskohtia pitää muistaa niin paljon. Rakentaa tunnelmaa. Löytää koossa pysyvä rakenne, johon kuitenkin mahtuu kaikki oleellinen.
Ja mikä kaikki sitten onkaan oleellista. Mieleen putkahtelee tuon tuosta tilanteenpätkiä, joista jokaisesta ajattelen 'tämä pitää muistaa laittaa johonkin kohtaan'. Hukun niihin. Kännykkäni on täynnä hahmotelmia, avainsanalistoja, muistamisia ja korjauksia.

Olenpa ennenaikainen. Editoimiseen on vielä matkaa miljoona kilometriä, raakakirjoitustyötä riittää. Taidan avata tiedoston.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Päätöksiä

Nyt on vaikea paikka. Pitää päättää miten tärkein käännekohta päättyy, noin vai näin. Pamauksella vai pienemmällä pamauksella? Dramaattisella klisheellä vai hienovaraisemmalla, ehkä uskottavammalla, tapahtumalla?
Niin houkuttaisi Draama.
Mutta toimiiko se?
Mitäs nyt, muhittaako ajatuksia kunnes valkenee? Kysyäkö koelukijalta? Etsiäkkö toisia koelukijoita? Ei vain ole vielä oikein varsinaisesti mitään koeluettavaa tarjota, tuo huttu on niin alkutekijöissään. Enkä pääse eteenpäin ennen kuin Kysymys on ratkaistu. Umpikuja! Ahdistus!
Eikun HEUREKA, kirjoittamallahan se selviää. Vaihtoehto yksi ja vaihtoehto kaksi. Olenpa nokkela :P

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Klo 18.39-19.25

Kuinka usein huomaankaan, että juuri tuohon aikaan, vihdoin, istuin iltaisin koneen äärelle. Ja sitten se aika jo loppuukin ja on kova kiire kaikkeen muuhun.
Onneksi ei näin perjantaisin, voi vähän livetä myöhempään.
Vaan on se riivatun pieninä palasina tuo aika elämässä tehdä juuri sitä mitä tahtoo. Mutta tyhjää parempi, tyhjää parempi...ainakin se etenee.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Käännekohta

Oikotie onneen -pikavauhdilla eteenpäin ja kas, olemme tekstin tärkeimmässä kohdassa. Jännittävää! Innostavaa! Kiihdytin kyllä jo vahingossa tuosta ohikin, piti palata ja asettaa tärkein käänne oikealle paikalleen. Varmasti vielä kiroan itseäni ja hosumistani, kun alan tätä roskaa editoimaan = kirjoittamaan uusiksi. Toistoa on toiston päälle, koska seuraan vieläkin kronologista järjestystä. Eikä tunnelmista ole tietoakaan, on vain lyhyesti ja yksinkertaisesti kokoonkyhätty tarina.
Mutta jostain se on kai aloitettava, joten tehdään tämä nyt näin. On tämä nopean edistymisen tuoma into ehkä tulevan editointityön raskauden väärtti.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Kun on jonkun kanssa ihan samaa mieltä

https://grafomania.wordpress.com/2015/02/23/perkeleellinen-kevat/

Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä.
Muut hihkuvat riemusta iltojen pimeyden väistyessä, minä tunnen haikeutta ja kaipuuta hämärään... Ja sitten se älytön hässäkkä ja touhuaminen, joka keväisin koittaa. Myrkkyä hiljaiselosta nauttivalle.
Vielä yritän roikkua talvessa, niin kauan kuin lumilämpere jossain näkyy. Sitten odotan kuumeisesti kesää (siis lomaa) ja yhtä innokkaasti taas rakasta syksyä ja talven hyssyhetkiä.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Mutkat suoraksi

Etenee se niinkin, oikaisemalla.
Kiemurtelen jatkuvasti editointihimon ja tarinan valmiiksi saattamisen välillä. Ratkaisuksi löytyi nyt tarinan pikakertominen. Hahhah, ihan kuin se auttaisi juttua yhtään valmiimmaksi, lisää vain editoinnin työläyttä sitten kun sinne päästään.
Vaan kun kiire on, niin on. Kiire päästä siihen editointiin eikä siihen pääse muuten kuin rusikoimalla nyt äkkiä vaan koko tarinan tiedostoon edes jossain epämääräisessä muodossa.

Yksityiskohdat piinaavat minua. Nimet ja niiden vaihtaminen kesken matkan. Tsiljoona miljoona pientä aikataulukysymystä. Tärkeitä pieniä tunnelmia pitkin matkaa. Taustatietojen tarkkuudet. Miten ikinä pidän moisen paletin minkäänlaisessa hallussa?

Myös eräs klisee kiusaa. Tahdon sen mukaan. Mutta pilaako se koko jutun? Klisee voi toimia, mutta voiko juuri tämä klisee toimia? Tarvitsisin mielipiteitä, mutta aiheesta on vähän paha mennä tekemään gallupia asiasta ymmärtävien kesken kertomatta syytä kysymykseen.
Päätöksiä, vaikeita päätöksiä tehtävänä.

tiistai 27. tammikuuta 2015

1/3

Nonni, nyt on ahkeroitu ensimmäinen osa kolmesta kasaan. Hirmuinen hinku käydä editoimaan, raakatekstistä puuttuu täysin Se fiilis, viipyilevä, ja tietysti kaikki muukin on rempallaan.
Mutta kyllä nyt on aikeissa saada tarina kerrottua kokonaan ja vasta sitten editoida. Eli pieni tuumaustauko ja sitten Osa kakkosen kimppuun.
Liuskoja on nyt 50. Ei tosin sano minulle mitään, paljon, vähän? No, tuskin paljon, mutta riittävästi? Tulee tietysti editoidessa vielä muuttumaan,
Taidan käväistä kävelyllä nelijalkaisten kavereiden kanssa ja pistää samalla alitajunnan töihin Osa kakkosen kanssa.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Hymyjä

Iloisia, surullisia, vakavia, vinoja, itserakkaita, voitonriemuisia, tyytyväisiä, varovaisia, pieniä, leveitä, rehellisiä, itsevarmoja, arkoja, rohkeita, ylimielisiä, vapisevia, heikkoja, vilahtavia, kestohymyjä, virneitä, virnistyksiä, irveitä...

Eikä vain hymyjä. Vaan se tunne, kun haet sitä juuri oikeaa sanaa kuvaamaan ajatuksia hahmon päässä ja eleissä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Uutta uskoa

Tein sen. Mietin rakenteen kokonaisuudelle.
Sky koostuu kolmesta osasta. Ja, niin uskomattomalta kuin se omissa silmissäni näyttääkin, ensimmäinen osa on raakakirjoitettu melkein kokonaan. Mikä fiilis, se edistyy sittenkin!
Tänään en sitten olekaan tehnyt yhtään mitään muuta kuin hehkutellut tuolla fiiliksellä :D Kärsin vielä lomanjälkeisestä leppostelu-syndroomasta, kuvitelmasta, että elämässä joutaa myös lekotella  eikä vain painaa eteenpäin selkä vääränä. Viikko, korkeintaan kaksi, ja syndrooma on kaukainen muisto vain.
Reilussa vuodessa on siis kuitenkin tapahtunut jotain. Ehkä valmista on silti vuonna 2025. Mutta paikallaan junnaamisen tunne ei enää paina niin pahasti.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Ihan parasta

Nämä tälläiset kirjoituspäivät, jolloin saa vain ja ainoastaan omistautua kirjoittamiseen. Tai no, viisi koneellista pyykkiä siinä sivussa. Mutta pyykinpesu on suosikkihommiani enkä kehtaa kyllä valittaa, entisaikojen perheenäidit jynssäsivät kaiken käsin, huh.
Äärettömän harvinaisia ovat nämä päivät, mahtuikohan viime vuoteen yksi, kaksi? Ei kyllä näin tehokasta aikaa ole ollut varmaan ikinä. Niin vähän tuota muuta työtä.

Kirjoittajan, salaisen kirjoittajan, elämä on aina vähän kahtiajakoista. Sitä kun ei mieluiten tekisi mitään muuta ja kuitenkaan ei voi vain ottaa ja repäistä aikaa kaikelta muulta. Vaikken minä nyt kovin salainen ole, kyllä ne tietävät, joiden täytyy tietää.

Edistystä sitten? Kyllä kai. Mutta epäilen yrittäväni tunkea yhteen tekstiin kolmen romaanin verran asiaa...joten ei vieläkään puoliväli häämötä. Ehkä on syytä harkita kokonaisuuden hahmottamista, jonkinlaisten suuntaviivojen tekemistä. Onhan niitä, lähinnä juonen kannalta. Mutta pitänee vihdoin ruveta tosissaan miettimään millaisista osista koko teksti aikoo koostua sitten lopulta. Millään en saa tällä tavalla kaikkea mahtumaan mukaan, eikä kukaan koskaan jaksa lukea moista soopaa alusta loppuun.
Sitä sitten seuraavaksi, mietintää.