sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ajatuksenpätkiä

Pienellä kirjoitustauolla ehtiikin kertyä monta pientä mietettä ties mihin aivojenperukoille.
Olin tässä aikeissa ihan vain ryhtyä työhön, eteenpäin vaan. Mutta pengoinkin kaikki nuo ajatukset ja laitoin muistiin, taustatieto-tiedostoon ja jotain korjasinkin jo olemassaolevaan.

Musiikki. Se on jännä väline, joka saa aivot työskentelemään ihan omia aikojaan. Tämä tässä kirkasti aika paljon:

https://www.youtube.com/watch?v=OnhidBHw0Eo 

Vaikka kirjoittaessani en kuuntele musiikkia. Televisio on auki, hiljaisella, taustaäänenä. Mutta liian hyvä musiikki häiritsee keskittymistäni :)

Ps. Pitääkö järkeistää? Jos jatkan tähän malliin, tekstiä tulee kahdeksan romaanin verran ja kirjoittamiseen menee loppuikäni. Alanko oikoa nyt vai tyydynkö kohtalooni ja karsin sitten vaan editoidessa?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Väsähtänyt

Elämän mutkittelu kurjuuden kiemuroissa vie voimat. Nyt on nuutunut ja räätynyt olo eikä ajasta huolimatta jaksa tarttua työhön.
Harmillista, että juuri nyt, kun teksti oli niin hienossa lennossa.
Mutta silloin kun väsyttää, pitää huilata. Luulen, että teksti osaa nyt odottaa. Ehkä se salaa muhii koko ajan taustalla, vaivihkaa, nauraa kihertää itsekseen, ei anna periksi. Hypähtää siivilleen taas, kun hetki koittaa.
Kyllä se koittaa. Nyt sopii kerätä voimia, viihtyä Herriotin lempeiden sanojen äärellä. Ja juoda teetä. Sitähän aina murheisiin tarjotaan, ainakin englantilaisissa kirjoissa.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Työtilaton

Monet kirjoittajabloggarit ovat kertoilleet millaisissa tiloissa kirjoittavat. Minä kans.
Paitsi että minulla ei ole työtilaa. Minulla on muistitikku ja läppäri, työpöytää talossa ei ole. Olohuoneen ruokapöytä toimii tarvittaessa työtilana, mutta olenkohan käyttänyt sitä kerran kirjoitustarpeisiin. Silloinkin vain siksi, että läppärin laturi oli kiinni pistokkeessa pöydän ääressä enkä jaksanut siirtää sitä.
Suosikkikirjoituspaikkani on sohvannurkassa. Teekuppi keikkuu sohvan käsinojalla, jalat tömäytän pöydälle. Tai sitten istun sohvan kulmassa ja oikaisen siihen oikein mukavasti. Siinä istun nytkin. Olohuoneessa on isot ikkunat ja välillä on hyvä pysähtyä tuijottelemaan pihalle tai metsään.
Joskus saatan lojua sängyllä, kasa tyynyjä selän takana. Ja koirat pitävät aina seuraa, olinpa missä vaan. Joskus kuono työnnetään näppikselle ja minuun luodaan katse: 'lopeta jo, mennään ulos'. Toisessa kyljessä istuu kissa, jonka mielestä on käsittämätön valinta pitää sylissä läppäriä eikä sitä.
Taustatietoni kaivan netistä ja tallennan tikulle. Ei ole muistivihkoja eikä mitään muutakaan sälää. Kännykässä tai sähköpostissa voi olla ohimennen tallennettu ajatus.
Minulla tämä toimii. En kaipaa työpöytää enkä edes pystyisi arkityöni lisäksi enää könöttämään yhtään lisää normaalisti istuallani.

Niistä liskoista. Ovat ryhtyneet laumaeläimiksi ja tunkeneet elämääni joukolla, niin päiviin kuin öihinkin. Miksi kaikki kurja kaatuu niskaan aina yhtäaikaa?
Soisin jo huomenna löytyvän hetken Skyn parissa.

torstai 13. marraskuuta 2014

Liskoja

Ihan vain siksi, että luin edellisen postauksen otsikon väärin :)
Liskot ovat ihan mukavia, paitsi öisin. Ei ole onneksi sellaisia näkynyt, ellei sitten lasketa näitä päiviä, jotka eivät mene niinkuin kuvittelin niiden menevän. Ei siis liskojen öitä vaan liskojen päiviä täällä päin tällä viikolla.

Tarkoittaa tietenkin Ei kirjoitusaikaa. Mur. No, nyt sitä olisi, mutta olen liian levoton kaiken hässäkän jäljiltä, en pysty irrottautumaan tästä maailmasta ja pujahtamaan omaan maailmaani. Mur.
Tiedän, että tiedoston avaaminen auttaisi, mutta hermoilen jo etukäteen kaikkea mikä jää tekemättä. Ja että siksi olen huomennakin levoton. Ehkä nyt on vain parasta henkäistä syvään, koota ajatukset, kurittaa kaaos ojennukseen niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Ja palata kirjoittamiseen...ei, ei ehdi huomenna, tuskin lauantainakaan. Sunnuntai...vähän niin ja näin.

MUR.


tiistai 4. marraskuuta 2014

Liuskoja ja tallennuksia

Kerrankin minäkin huomasin katsoa kuinka monta liuskaa olen kirjoittanut. Ei niitä ollut vasta kuin 27. Mutta minulle se on jo iso juttu :)
Tuolla liuskamäärällä on päästy alusta yli ja muutama metri ohi. Paljon, paljon vielä tietä riittää. Hyvin kuitenkin kulkee, vieläkin.

Tallentamisesta. Riittääkö kahdelle tikulle tallennus vai pitäisikö vielä olla joku muu varmuuskopio? Ja mikä? Miten muut kirjoittajat ovat tallennelleet tuotoksensa?


lauantai 1. marraskuuta 2014

Pieniä saavutuksia

Paljon on sanottavaa. Olen edistynyt (minulle) loistavaa vauhtia. Ei ole kertaakaan edes tarvinnut nostaa takamustaan sohvasta ja lähteä haahuilemaan ympäri taloa tai pihaa jutustelemaan itsekseen.
Usein "näyttelen" kohtauksia ja saan sitä kautta ajatuksia siitä mitä sitten tapahtuu. Nyt kirjaimet ja sanat vain virtaavat näppikseltä, ilman yhtään ajatustaukoa. Tarina on ottanut johdon.

Yritän tosin olla ajattelematta sitä, että suurin osa tekstistä on turhaa ja editoidaan pois. Ja sitä, että jäljelle jäävää saa editoida vielä vuosikausia ennen kuin se on sitä mitä haluan sen olevan.
Kunpa olisi oikotie...

Mutta nyt ei murehdita. Nyt juodaan pannullinen teetä, takkatulen ja Amazing racen äärellä. Ja aamulla jatketaan <3