keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Se on saanut siivet

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma, on hämäräinen tie.
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää,
Kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan,
Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan.

Joku jää katsomaan kuka lentää noin.
Itsekin hämmästyn kun lentää voin.

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain.
On kuu niin sininen mun lentomatkallain.

Kuutamoon liukenee portaat pilvien.
Liukenen itsekin ja leijailen.
On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen.
On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen

             -Tarleena Sammalkorpi-

Minun Skyni, se lentää <3

maanantai 20. lokakuuta 2014

Urakointia

Kyllästyin editointiin. Luku ykkösen alkuosaa on siis hiottu enemmän, loppuosaa lähinnä juonen osalta. Olen tyytyväinen sillä nyt on kuitenkin yksi homma urakoitu ja seuraavaksi pääsen taas raakakirjoittamaan uutta. Tyytyväinen -melko lievästi sanottu, olen riemuissani ja innoissani!

Editointia tulee eteen vielä paljon, paljon ja paljon. Tuo mitä nyt sain tehtyä, oli juonen kannalta pakollista. Samaan malliin saan varmasti jatkaa -ensin raakatekstiä, sitten sen osalta juonen harsimista kasaan ja sitten joskus hamassa tulevaisuudessa vasta se oikea editointi, jolla saadaan aikaan lukuelämys (hyvä tai huono, se jää lukijan päätettäväksi).

Takki tyhjä, kaikkeni antanut. Himottaa jatkaa vaan muu elämä vaatii osansa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Tasapainoilua

Sky koostuu periaatteessa kahdesta sivujuonesta. En tiedä voiko kumpaakaan kutsua sivujuoneksi sillä niistä yhdessä punoutuu koko jutun juoni.

Editoin luku ykköstä. Syksy (ja melkeinpä tämä koko vuosi) on siis tähän asti ollut lähes katastrofaalisen huono kirjoittamisen kannalta, mutta aina jotain pientä olen yrittänyt raapia kasaan. Luku ykkösessä, raakatekstissä, painopiste on selvästi sivujuonista toisella. Ja tietenkin juuri sillä, jolla sen ei pitäisi olla. Kummallista.

Oikeastaan tunnen oloni juuri nyt hieman hämmentyneeksi sivujuonineni. Arveluttaa voiko tekstistä tulla hyvä tällä koostumuksella. Mutta kun se nyt on sellainen, ihan kuin oikea elämäkin. Juonen pätkiä sinne sun tänne. Sillisalaattia... Äh, taidan lopettaa ajattelemisen ja käyttää senkin ajan kirjottamiseen. Kai näitä koostumuksia voi murehtia sitten myöhemminkin?