torstai 12. lokakuuta 2017

Kirjoitusaika alkaa

Niinpä niin, kello 19.24, kun kaikki kiireisin homma on suoritettu ja alkaisi kirjoitusaika. Vaan kun päivän on aloittanut klo 5.45 ei oikein ole enää puhtia.
Valivali.
Toissapäivänä ehdin sentään tiedoston äärelle. Ympärillä oli häiriötekijöitä (= mies ;)), mutta sain tehtyä pätkän. On niitä pätkiä tehty siellä ja täällä vaikka virkeä syksy on kyllä ollut tähän asti aika karmean kiireinen ja stressaavakin.
Teksti on kuitenkin hiljalleen vallannut mielessäni tilaa enemmän ja enemmän minkä huomaa siitä, että olen pystynyt hyödyntämään pieniäkin kirjoitushetkiä ja tekemään ajatustyötä keskellä hässäkkää. Tein pieniä muutoksia alkuun ja niiden taustatyö otti oman aikansa. Nyt olen päässyt enemmän itse kirjoittamiseen.

Eilinen oli katastrofipäivä - töihin, parin mutkan kautta kotiin, koirat lenkille, itse taas tien päälle, kotona kahdeksalta ja takki tyhjä.
Tänään venähti työpäivä ja illalle riitti siis aherrusta puoli kahdeksaan asti. 
Perjantai-illat pyhitän koomalle. Kun koirakamut on ulkoilutettu hiljaisiksi, se on teekuppi, töllö ja kissa kainalossa.
Viikonlopuista en viitsi edes puhua. Pyykkiä, ruokaa, penkkiurheilua, takkutukkaisia koirankuontaloita, ruska houkuttelee pihalle kaatosateesta ja kurassa kahlaamisesta huolimatta, sauna kutsuu, ystäviäkin voisi kai joskus nähdä, jouluksi voisi jo nurkkia siivoilla (en minä muuten mutta joulu on hyvä motivaatio hommalle, joka joskus on kuitenkin pakko tehdä) tai edes jotain tonttuja nysväillä, villasukkienkin kutominen on puolitiessä.......... Eikä edes toisen aamun venymisestä ja vanumisesta kera hitaan aamupalan ihan hevillä tingitä, jotta jaksaa taas suorittaa seuraavan (työ)viikon.
Paitsi oikeasti aion ainakin lauantaina omistaa pari tuntia tekstille.

Niin että mahtuu minunkin viikkooni ( Lukuhoukan innoittamana) edes jokunen hetki kirjoitusaikaa. Ensi viikkolla voin vielä valittaa, että on ylimääräisiä ohjelmanumeroita (tosin on yksi ylimääräinen vapaapäiväkin), mutta sitten alkaa vähän tasoittua.
Hyvältä näyttää sikäli, että teksti elää omaa elämäänsä ja siihen on helppo uppoutua.