perjantai 27. helmikuuta 2015

Kun on jonkun kanssa ihan samaa mieltä

https://grafomania.wordpress.com/2015/02/23/perkeleellinen-kevat/

Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä.
Muut hihkuvat riemusta iltojen pimeyden väistyessä, minä tunnen haikeutta ja kaipuuta hämärään... Ja sitten se älytön hässäkkä ja touhuaminen, joka keväisin koittaa. Myrkkyä hiljaiselosta nauttivalle.
Vielä yritän roikkua talvessa, niin kauan kuin lumilämpere jossain näkyy. Sitten odotan kuumeisesti kesää (siis lomaa) ja yhtä innokkaasti taas rakasta syksyä ja talven hyssyhetkiä.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Mutkat suoraksi

Etenee se niinkin, oikaisemalla.
Kiemurtelen jatkuvasti editointihimon ja tarinan valmiiksi saattamisen välillä. Ratkaisuksi löytyi nyt tarinan pikakertominen. Hahhah, ihan kuin se auttaisi juttua yhtään valmiimmaksi, lisää vain editoinnin työläyttä sitten kun sinne päästään.
Vaan kun kiire on, niin on. Kiire päästä siihen editointiin eikä siihen pääse muuten kuin rusikoimalla nyt äkkiä vaan koko tarinan tiedostoon edes jossain epämääräisessä muodossa.

Yksityiskohdat piinaavat minua. Nimet ja niiden vaihtaminen kesken matkan. Tsiljoona miljoona pientä aikataulukysymystä. Tärkeitä pieniä tunnelmia pitkin matkaa. Taustatietojen tarkkuudet. Miten ikinä pidän moisen paletin minkäänlaisessa hallussa?

Myös eräs klisee kiusaa. Tahdon sen mukaan. Mutta pilaako se koko jutun? Klisee voi toimia, mutta voiko juuri tämä klisee toimia? Tarvitsisin mielipiteitä, mutta aiheesta on vähän paha mennä tekemään gallupia asiasta ymmärtävien kesken kertomatta syytä kysymykseen.
Päätöksiä, vaikeita päätöksiä tehtävänä.