tiistai 15. marraskuuta 2016

Täydellinen lukko

Minä niin arvasin tämän. Kun elämässä tapahtuu, kun kaikki on ikäänkuin paikallaan muttei kuitenkaan ihan kohdallaan, se näkyy kirjoittamisessa,
Tuijotin tänään tekstiä pari tuntia. Se ei vie eteen eikä taakse. Se on mutta se ei enää ole.

Huomenna on aikaa tutkailla asiaa. Vaihtoehtoja: luen vanhan Sky-tiedostoni läpi. Uppoudun uudestaan tekstin maailmaan. Tai sitten keskityn yhteen kohtaan tekstin lopussa. Siihen joka huutaa huomiota.

Ehkä menen nyt ja siivoan kaapin tai kaksi. Tai menen ulos ja seison lumi(räntä?)sateessa. Annan alitajunnalle pari kysymystä ja toivon, että seuraavat kaksitoista tuntia ja risat tuovat vastauksia. Vaihteeksi tuulia, jotka vievät Ww:tä eteenpäin.

Edit: 16.11.2016 - Ha! Ei mitään mitä ei kunnon yöunet korjaisi. Olen taas ystävä Ww:n kanssa :) Etenemistahti entinen tai hiukan hitaampi, käpäläongelmieni takia. Mutta. Suunta. Oikea. Onni.

torstai 10. marraskuuta 2016

Tuuliin erikoistuneena

On ollut ruuhkaa-kaaosta-väsyä-ynnä muuta tuulta. Tuulen riepottelua. Tyyntäkin.
No, tänä syksynä elämääni ilmestyi pyörremyrsky.
Lyhyesti -keuhkokuume (koko perheellä) oli tapahtumien kevyimmästä päästä.

Mitä muuta voisin sanoa? Enpä juuri mitään. Kaadan jättikupillisen teetä, lemon vervainea, ja pohdiskelen hiljaa. Tällä hetkellä käsi ei kestä kirjoittamista (tuulen tuomaa sekin), mutta tilanne korjautunee pian. Ja ehkä, siis iso ehkä, johonkin rakoon mahtuisi pari sanaakin. Tiedosto nimeltä Ww.

Elämä on kummallista. Muttei pidä unohtaa aineistoa, jota se tarjoaa ;)