tiistai 5. tammikuuta 2016

Rakennemietteitä

On alku. Osa yksi. Siinä ei ole mitään epäselvää.
On koiranelämän mittainen tarina. Siis tarina, joka kerrotaan, ajoittuu sellaiselle ajanjaksolle jonka koira elää. Vaikka tavallaan kerrotaankin henkilön koko elämäntarina, aikuiselämästä.
Sitten on jonkinlainen loppukohtaus. Tai periaatteessa kaksi. Mahtaako toimia?
Ja sitten on aukko siellä välillä. Siis Osa yksi/alku, siihen perään Osasta kaksi alku ja loppu, mutta siihen väliin jää tyhjää. Pitäisiköhän se täyttää?
Sitten olisi Osat yksi ja kaksi, jotka kestävät kutakuinkin sen verran kuin koira elää ja murheeksi jäisi vain ne kaksi loppukohtausta. Pelkään pahoin, että joudun vielä kohtaamaan vaikeuksia: kill your darlings.

Siitä on aikaa, kun olen lukenut kirjan, joka pitää sisällään henkilön koko elämän. Ei ole vertailukohtaa eikä muistikuvia miten elämäntarinat on rakennettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti