torstai 27. maaliskuuta 2014

Eläissäni elämässäni

Jiihaa. Back in the saddle. Muutaman viikon tauon jälkeen ensimmäiset viisi minuttia tuntuu kuin ei olisi ikinä koko tekstiä nähnytkään, mutta sitten -uppoaminen maailmaan, joka on Oma. Hymyilyttää.

Editointi jatkuu. Kaipailen kovin jo raakakirjoituksen pariin, mutta oikoteitä ei ole. Alku on kömmittävä läpi, jotta tiedän mitä sitten raakailen.
Ja otsikko -kumpi on oikein "koskaan eläissäni" vai "koskaan elämässäni"? Epäilen jälkimmäistä, mutta tietoa minulla ei ole.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ajaton

Siis vailla aikaa kirjoittaa. Kokonaan. Kaupanpäällisinä flunssan alku kestoversiona, viikko numero kaksi menossa. Plääh siis.

Lohduttaudun ajattomalla klassikolla:

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sunnuntaihöpinöitä

Piti kirjoittaa. Oli tunti aikaa. Onkin jumittava ja kankea ajatus enkä saakaan mitään aikaan. Lienee ohimenevää vaikka vähän tietenkin harmittaa, kun yksi harvoista kirjoitustilaisuuksista menee ohi. Mutta aika hyvä viikko siinä suhteessa takana, joten menköön nyt näin.

Olen siis editoimassa alkuani. Sitä tehdessä mietin muita kirjoittajia, sitä kuinka käyttökelpoista tekstiä ensimmäisellä kirjoituskierroksella tulee. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, jotkut kirjoittavat ensin koko pitkän käsiksen raakatekstinä ja sitten vasta editoivat sen. Se hämmästyttää minua. Kuinka kummassa tarina etenee järkevästi jos ei välillä editoi jo olevaa tekstiä? Niin pienet yksityiskohdat saattavat muuttaa kaiken, koko tekstin, koko tarinan.
Itse olen järjestelmällinen, pidän yllä muuttuvaa ja melko tarkkaa taustatiedostoa, jossa on etukäteen mietitty tekstille suuret linjat ja jo kirjoitetusta tekstistä kerään olennaiset ranskalaisilla viivoilla muistiin. Aika usein kirjoittaessa ja editoidessa käyn kurkkaamassa miten olin esimerkiksi päättänyt jonkun tapahtumien järjestyksen tai hahmojen suhteen etenevän.
Ja tosiaan, kun sain alun raakakirjoitettua, olin jo harhaillut niin moneen suuntaan, etten enää ollut varma miten tarina etenisi -ennen kuin tarkentaisin jo tapahtuneen. Minun hataralla muistillani pitää pitää ohjat tiukasti käsissä, muuten koko homma leviää kasaksi, josta ei saa mitään tolkkua. Ei olisi minusta Nanowrimoon! Sillä editoimattomalla sekasotkulla voisi korkeintaan sytyttää saunankiukaan.

Siis ihmettelen ja ihailen teitä, joilla isokin kokonaisuus pysyy kasassa jo ensimmäisellä kirjoituksella, että on mitä editoida valmiiksi.
Ai niin, tiedän toki, ettei oma tapani silti tuo valmista tekstiä -kun koko juttu on kertaalleen kirjoitettu ja editoitu -se odottaa vain täydellistä purkamista osiin ja uudelleenkirjoittamista :)

Hoh, sekava ja turha postaus, mutta menköön ;)