Nyt se koitti. Se hetki, kun tuntuu, että kaikki mitä näppikseltä irtoaa on ihan tyhmää.
Vaikka olen hävyttömän laiska bloggaaja, teksti on kuitenkin edistynyt pikku palasina eteenpäin. Ihan suunnitelmien mukaan, ilman isompia tuskia ja niin pois päin. Ja nyt, ihan yllättäin, sama teksti jota olen katsonut aiemmin, että on se ihan hyvä, lukisin kirjana, onkin ihan kamalaa. Typerää, lapsellista, kökköä. Ihan noloa. Eikä siinä vielä kaikki, olen jo vuoden pyöritellyt toista tekstiä, tai alkua. Ihan virkistyksen ja vaihtelun vuoksi. Lähinnä miettinyt synopsista, saanut monia hyviä ideoita, yhdistellyt niistä alkavaa tarinaa. Mutta kun sekin on ihan kamalaa soopaa. Käännän ja väännän, aina kun tuntuu omalta, kuulostaa pöljältä. Oma ääni ei yhtäkkiä enää kelpaakaan. KAIKKI mitä päästäni kumpuaa on ihan tyhmää roskaa.
Mitäs nyt tehdään?
