tiistai 29. lokakuuta 2013

Mitähän oikein olen tekemässä?

Kertomassa tarinaa vai nikkaroimassa jumalattoman pitkää ja yksityiskohtaista synopsista?
Tarina kehittyy kertoessa, tai ainakin yksityiskohdat kehittyvät. Kompastelen niihin mennen tullen. Täydennän, lisään, varsinkin punaisia merkintöjä "lisää tähän sukulaisia", siis ihan pikkuruisia seikkoja juonen kannalta :D. Ja niistä äksistä nimien paikoilla puhumattakaan...
No, mikäli tuo on jättimäinen synopsis niin onpahan yksityiskohtainen ja valmiiksi fiilistelty. Näin se kai menee, ensimmäinen kierros. Ehkä jotkut tekevät nämä mietinnät muistikirjoihin ja kirjoittavat vasta sitten. Minä sotken muistiinpanoni tekstin sekaan. Vaikka on minulla taustat-tiedostokin, siellä on lähinnä pitkä rivi niitä nimiä kaipaavia henkilöitä.

Pitäisin kunnollisen nimisession, istuisin alas ja urakoisin ainakin enimmät kasaan. Mutta en oikein kerkiä. On tähdellisempää saada tarina kerrottua, ulos mielen syövereistä, edes jollain tavalla.
Varaudun siis henkisesti siihen, että kirjoituskierroksia tulee Monta. Ehkä tuosta sillisalaatista sitten lopulta hioutuu jotain mielessäni olevaan visioon viittavaa. Tai sitten jotain ihan muuta, tarinoilla kun on tapana yllättää <3.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kevyesti

Helposti, kevyesti, stressittömästi kulkee ja tekstiä tulee.
Teen enemmän muuta kuin kirjoitan. En ota stressiä itsetehdyistä aikatauluista tai ahneista haaveista saada nopeasti valmista.
En mieti lopputulosta, annan vain tarinan tulla sellaisena kuin tulee.
En hermoile nimistä, jätän äksiä tekstiin niiden paikalle.

Ehkä teen virheen, ehkä teen editoinnista mahdotonta. Mutta mitä sitten, saanpahan pitää hauskaa juuri nyt.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Tarina kerrottavaksi

Niin se vaan on, mielessä on tarina kerrottavaksi eikä oikoteitä ole. Se on kirjoitettava kokonaan, pala palalta vaikka mielessä onkin visio lopullisesta versiosta ja vaikka tietää, että iso osa kirjoitetusta tulee poistumaan.
Melkein siis kirjoitin ei-kronologisesti, mutta sitten jäi mieltä vaivaamaan - mitä tapahtui silloin ja silloin, miten tuo tai tuo ajanjakso vaikutti tähän nykyiseen tulevaisuuteen... tarina on pitkä polku, jossa jokainen mutka vaikuttaa tulevaan. Ehkä aivoni ovat hieman yksinkertaiset, mutta minun on seurattava sitä polkua kiemuroineen hitaasti ja varmasti. Muuten saatan eksyä.

Mutta pääasia on, että nautin koko matkasta. Ja minä nautin!

Viipyilevää fiilistelyä:


tiistai 8. lokakuuta 2013

Nimiä

Nimiä, nimiä, nimiä. Ihan tarpeeksi on jo kaikkea muutakin pohdittavaa ja aina juutun vääntämään henkilöiden nimistä.

Kirotut nimet. Aina niissä on tiukasti kiinni jokin ihan epäsopiva mielikuva nimen kantajasta. Tai sitten tulee joku tuttu (ihan väärä) pärstä mieleen. Ärh.
Kuinkahan monta x:ää tekstiini jää hengailemaan, kun olen kirjoitusflowssa ohitellut turhat nimikysymykset?
Vaihtoehtona on tietysti niin omituiset nimet, ettei takuulla tule vastaan ikinä. Jeah ja uskottavuus ei kärsi :D

Tunteja. Nimishown kanssa vehdatessa menee tunteja. Vai olenko outo?

lauantai 5. lokakuuta 2013

Joskus epäilyttää

Että on tullut haukattua liian suuri pala.
Että muka oikea, kokopitkä romaani tekeillä.
Olen kirjoittanut lasten ja nuorten tekstejä. Kerran (aika kauan sitten) yhden vähän pidemmänkin. Mutten koskaan näin pitkää kuin Sky.
Joskus epäilyttää etten tiedä aiheestani tarpeeksi.
Että uppoan taustatyön suohon. Vaikka tiedänkin sentään aika paljon aiheestani.
Kyseessähän on siis elämäntarina, mutta siihen sisältyy eräs aihepiiri, tavallaan päähenkilön elämäntapa. Taustatyötä on tehtävä, ilman sitä hommasta tulee puolivillainen.
Kaupanpäälle tasapainoilen tämän elämäntavan ja päähenkilön muun elämän kanssa. Tarkoitan sitä, että haluan kirjoittaa päähenkilöni tarinan ilman, että siitä tulee syväluotaava tietokirja tähän elämäntapaan. Vaikka se on iso osa päähenkilöni arkea, jokapäiväistä elämää, hänen elämänsä ei ole pelkästään sitä. On myös sitä tavallista mitä ihmiset elämässä näkevät ja kokevat.
Ja on myös sellainen pieni seikka, että tästä elämäntavasta kirjoittaessa joudun ottamaan huomioon, että on olemassa oikea maailma, jossa ihmiset oikeasti elävät tähän tapaan. Pitää olla tarkkana, etten kuitenkaan vahingossakaan kirjoita oikeasta maailmasta.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Aika

Haluaisin kertoa kuinka olen kirjoitattanut nääääin paljon ja nääääin nopeasti. En kerro :P.
Mutta koska en jaksaisi valittaa sitäkään kuinka järjetön syksyni kiireineen on ollut, ei lopulta jää kovinkaan paljon sanottavaa.

Lokakuu. Tuo tullessaan Arjen. Ilman ylimääräisiä kuvioita ja säätämisiä. Ehkä jopa kirjoittamista siis? Toivottavasti. Toivon kovasti. 


Kirjoittaessa kärsin hölmöstä aikaongelmasta. Siitä että minun on muka pakko kirjoittaa kronologisessa järjestyksessä ja ainakin ensimmäisellä kirjoituskierroksella kärsin vaikeuksista harppoa joidenkin ajanjaksojen yli.
Pitää opetella kirjoittamaan paloissa sieltä missä tapahtumat ovat selvillä ja sitten vain lopulta punoa langanpäät yhteen.