Kello näytti tuota, puoli yhdeksää illalla, kun viimein pääsin siihen pisteeseen, että olisin voinut avata Ww:n. En ole avannut, vielä(kään). Alkoi niin kovasti unettamaan zzzzzz...
Viikko sitten haaveilin tästä vapaasta viikonlopusta. Höh ja pöh. Aina tunkee ovista ja ikkunoista ylimääräistä urakkaa. Tällä kertaa raivaustöitä nurkissa, kesken jäivät vielä pahemman kerran.
Miltä näyttää huominen? Niin täydeltä ettei vuorokaudessa taas tunnit riitä kaikkeen muuhunkaan, saati kirjoittamiseen.
Mutta ei vajota epätoivoon. ENSI viikko on perusviikko (paitsi ne raivaustyöt) ja ENSI viikonloppuna näyttäisi sunnuntai ihan kirjoituspäivältä. Vaikka sen nyt ainakin tiedän, että jos etukäteen hehkuttaa niin pieleen menee. Niin että ei hehkuteta. Katellaan vaan ihan rauhassa, jos vaikka kävisi tuuri.
Sitä paitsi, avaan nyt kuitenkin sen tiedon NYT. Koska haluan.
lauantai 11. maaliskuuta 2017
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
Pyhäaamu
Kevättalvi. Jokohan hanget kantaisivat? Jos, niin vain hetken. Ensi viikolla taas pakkaset ovat mennyttä.
Tänään en ehdi hangille enkä Ww-tiedostolle. Ihan juuri pitää hypätä liikkeelle ja liikekannalla pysyn iltaan asti. Muut harrastukset, näes. Kertaalleen ne jo karsin kuvioista, pois viemästä aikaa kirjoittamiselta. Mutta jokunen vuosi sitten sorruin taas ja nyt yritän pikkuhiljaa kiemurrella irti. Ehkä ensi vuonna.
Loppuviikkokin meni väsähdyksissä. Eilen nukuin ja seurailin nuorimmaisen urheilua. Ilta ruuanlaiton ja pyykin parissa, kyllä siinä johonkin katosikin aikaa. Joskus se on vain hyvä, antaa tilaa alitajunnan askarrella.
Ensi viikosta tulee kiireinen. Oletan. Viikonloppu on vapaa, sen varaan lasken.
Tänään en ehdi hangille enkä Ww-tiedostolle. Ihan juuri pitää hypätä liikkeelle ja liikekannalla pysyn iltaan asti. Muut harrastukset, näes. Kertaalleen ne jo karsin kuvioista, pois viemästä aikaa kirjoittamiselta. Mutta jokunen vuosi sitten sorruin taas ja nyt yritän pikkuhiljaa kiemurrella irti. Ehkä ensi vuonna.
Loppuviikkokin meni väsähdyksissä. Eilen nukuin ja seurailin nuorimmaisen urheilua. Ilta ruuanlaiton ja pyykin parissa, kyllä siinä johonkin katosikin aikaa. Joskus se on vain hyvä, antaa tilaa alitajunnan askarrella.
Ensi viikosta tulee kiireinen. Oletan. Viikonloppu on vapaa, sen varaan lasken.
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Keskiviikkoa
Hyvät unet viime aikoina, riittävät, laadukkaat. Sen huomaa kaikessa.
Tänään oli aikaa. Tuuletin työt pois aivoista ulkoilemalla, huilasin hetken ruuan -näkkileipää ja teetä- päälle. Kirjoitin ja löysin hauskan äänensävyn tekstiin, se on vähän kujeileva. Viipyileväkin on jotenkin läsnä, ehkä se vain kaipasi tuota pientä väriläiskää.
Sitten tuli iso tytär ja muuttolaatikot ja äidin ihme. Että kohta joku täältä on omillaan. Ainakin noin enimmäkseen.
Kaunis keskiviikko.
Tänään oli aikaa. Tuuletin työt pois aivoista ulkoilemalla, huilasin hetken ruuan -näkkileipää ja teetä- päälle. Kirjoitin ja löysin hauskan äänensävyn tekstiin, se on vähän kujeileva. Viipyileväkin on jotenkin läsnä, ehkä se vain kaipasi tuota pientä väriläiskää.
Sitten tuli iso tytär ja muuttolaatikot ja äidin ihme. Että kohta joku täältä on omillaan. Ainakin noin enimmäkseen.
Kaunis keskiviikko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)