maanantai 28. huhtikuuta 2014

Viikonloppu!

Mikä ihana, ihana viikonloppu! Liki viisi (5) tuntia kirjoitusaikaa! Ruhtinaallista, taivaallista :)
Vielä vähän olisi virtaa riittänyt, mutta ei hirveän paljon. Jokaisen session jälkeen olen pitkään, puoli tuntia, tunnin, aivan hukassa. Pyörin levottomana ympäriinsä, en osaa tarttua mihinkään, aivot eivät tiedä ovatko siellä vai täällä.

Olen edelleen editoinut kirjoittamaani. Ihan alku on siisti ja sievä, muu on aika raakaa. Enkä jaksa enää editoidakaan, haluan päästä viemään tarinaa eteenpäin. Mutta vielä on jonkun matkaa olemassa olevaa tekstiä, jota on muokattava sen verran, että tarina menee sinne minne sen pitikin mennä eikä matkalle jää kovin jättimäisiä virheitä.
Odotan kuumeisesti, että pääsen jatkamaan tarinaa eteenpäin, pois kerran kirjoitetun parista. Toivottavasti tuleva raakateksti etenee vähän paremmin tarinan puitteissa 'oikein' ettei tarvitse joka välissä palata korjaamaan suuntaa oikeaan. Heh, tiesin jo tuon lauseen kirjoittaessani, ettei tuo toive toteudu :D

Kunpa tuleva pitkä viikonloppu toisi lisää kirjoitusaikaa <3

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kirja & ruusu

Ruusut ovat ihan kivoja. Mitenkään erityisesti en niitä ihaile. Tässä suosikkini, se on kai vanha lajike, punalehtiruusu:

 
  Parasta ruusuissa taitaa olla tuoksu.

Olisin halunnut kirjanpäivän kunniaksi tehdä kirjabloggauksen. Mutta koska olen laiska, tyydyn suosittelemaan yhtä rakkaimmistani:



 
 
Banksin tuotanto ei muuten ole erityisesti sykähdyttänyt. Mutta tämä <3.
Minua siinä viehättää miljöö, tietynlainen salaperäisyys, kuitenkin arkipäiväisyys.
Hahmot ovat kertakaikkiaan rakastettavia,
tavallisia, silti niin erilaisia.
Ihmisiä.
Että on osannut herra Banks (RIP) saada syvyyttä hahmoihinsa ja tarinakin kulkee kiinnostavasti.
Siispä suosittelen!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kerro se kirjoin

Kiitän Katria haasteesta. Sopii hyvin tähänastisen pääsiäisen vieton (löhöilyä ja lukemista!) lomaan. Onkin ollut hyvin rentouttavaa ja voimaannuttavaa.



Vastaa kysymyksiin kirjahyllysi kirjojen nimillä.

1. Kuvaile itseäsi.
Kypsä poimittavaksi
2. Kuinka voit?
Uuden onnen jäljillä
3. Kuvaile asuinpaikkasi.
Vuosi maalla
4. Minne haluaisit matkustaa?
Ihmemaa
5. Lempivärisi?
Vihreän saaren puutarhoissa
6. Paras vuo(rokau)denaika?
Elämä
7. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Lahja
8. Mitä pelkäät?
Askel tyhjyyteen
9. Lempiruokasi?
Pieni suklaapuoti
10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? 
Elämäni koirat
11. Mottosi?
Suoraan sydämestä
12. Haaveesi?
Unelmista totta

Hauska haaste! Laitetaan eteenpäin Rooibokselle, Lukuhoukalle ja vaarnalle.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Alkuja

Aloitin uuden työn nimeltä Projekti Kaksi. Se pelastaa minut turhautumiselta -kun en pääse kirjoittamaan (jo valmiiksi mietittyä) Skytä, voin täyttää pikkuiset vapaahetket ajattelemalla uutta projektia eteenpäin.
Mikä selittääkin sen miksi minulla on kokonainen tiedosto tulvillaan Alkuja. On enemmän pieniä hetkiä kehittää uusia ajatuksia kuin toteuttaa niitä.
Turhauttavaa tuokin, mutta sentään parempi kuin vain märehtiä Skyn perään :)

Projekti Kaksi on pieni. Sitä voi kehitellä lyhyemmissä pätkissä kuin isoa kokonaisuutta. Se on vain suunnitelma, sitä voi tehdä päässä, kynällä ja paperilla, sähköpostilla, kännykällä.
Se ei luultavasti valmistu ikinä. Se on olemassa vain pitääkseen mielialan korkealla.

Pääsiäinen -tuo ihana, ohjelmaton pitkä viikonloppu! Kirjoitusintoa kaikille!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Turhautua

 

  1. kokea toimintansa turhaksi, hyödyttömäksi, pettyä, frustroitua. esim. Turhautua työssään. Turhautui byrokratian jäykkyydestä, jäykkyyteen. Tunsi työttömänä itsensä turhautuneeksi
Sanoo sivistyssanakirja. Ei ihan kuvasta minun mieltäni kiusaavaa tunnetta
 
Toisinaan turhautuminen on suorastaan piinaavaa. Olla kiinni jossain muualla kuin Skyssä!
Työni ja työpaikkani ovat ihan kelvollisia. Perheeni on rakkaani. En inhoa edes kotitöitä.
Vaan hinku saada tarina kirjoitettua pian pian pian on niin suuri, että usein kirjaimellisesti kiemurtelen työtuolillani turhautumisesta.
Kun kirjoittaa lyhyissä pätkissä, välissä päiviä, ahdistaa tunne että unohtaa jotain, jotain jota viimeksi kirjoittaessa ajatteli, suuntaviivoja, tunnelmia, koukkuja.
 
On vain palava tunne, että pitää päästää siihen maailmaan, jonka tuli tehneeksi.
Kun on kirjoittanut tunnin, kaksi tulee hetkeksi Hyvä olla, maailma on kaunis ja on onnellinen. Voi päästää irti. Kunnes taas kohta polttelee.
 
Turhautuminen on hyväkin tunne. Ajaa eteenpäin.
 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Tarina siitä, kun kaikki menee pieleen

No eikä. Eikä Skykään sellainen ole.
On vaan sellainen päivä -toivottavasti vain päivä.
Kirjoittaminen on kaukainen haave vain. Huokailuttaa. Riepookin. Ei pitäisi. Pitäisi ajatella sitä mikä ei mennyt pieleen ja sitä, että on huominen. Tai ylihuominen. Tai joku toinen päivä jossain.

Alkuvuodet eivät ole minun juttuni. Loppuvuodet ovat paljon kivempia, niissä on ryhtiä ja järjestystä. Arkea. Tasaisuutta. Vai kultaako aika muistot ja tuskailen syksyllä taas.
Nyt taitaa olla parasta nukkua kunnolliset yöunet ja herätä huomenna parempaan päivään.