keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kirjakysymyksiä

Jee, Stazzy haastoi minut kysymyksillä. Mikäs sen hauskempaa :).

Luettiinko sinulle lapsena? Jos, niin mitä?
Ei kovin paljon. Se vähän mitä luettiin oli Aku Ankkoja tai pieniä lastenkirjoja. Mutta äitini oli kova keksimään juttuja, satuja ja tarinoita. Hänen syytään on, että meillä asuu nykyäänkin Kotitonttu :).
Hoitopaikastani muistan sellaisen kirjan kuin Aleksanteri ja Taikahiiri. Ostaisin heti omaksi jos ei olisi viimeinenkin painos loppu.

Mitä luet/lukisit nyt omille lapsillesi?
Minttu haluaa koiran, noin neljäkymmentätuhatta kertaa ;). Usein iltasatulukemiseksi päätyivät ne (lyhyet) suosikit yhä uudestaan ja uudestaan. Onneksi niitä oli aika monta, joista valita. Lisäksi luettiin klassikoita, Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli, Muumit, Roald Dahleja ynnä muuta.
Ja tässä yhteydessä voinkin mainita lukemaan opetteleville sopivan, pienen kirjan Koira nimeltä Joulu. Minä nimittäin rakastan sitä kirjaa :)

Kehen romaanihenkilöön rakastuit nuorena niin, että olisit toivonut hänen
olevan olemassa?
Sillä tavalla vaikea kysymys, että muistini on kärsinyt vähän vaurioita eikä ole ihan priimat mielikuvat menneestä. Jotain sanoakseni, mainittakoon Lotta-kirjojen (Merri Vik) Paul.

Suosittele historiallista kirjaa, joka opetti sinulle jotakin.
En ole erityisen suuri historiallisten teosten kuluttaja. Mutta kelpaisiko Tuntematon sotilas?
Nuorena luin kyllä viktoriaanisten aikojen Englantiin sijoittuvia romaaneja, en muista enää kirjailijoita enkä kirjojen nimiä, opitkin jäivät vähän vähälle. Se nyt tietysti jäi mieleen, että niissä mekoissa/korseteissa ei voi hengittää ;).

Oletko koskaan saanut outoja katseita nauraessasi kirjalle ääneen julkisella
paikalla? Mikä kirja se oli?
Monesti. Junassa olen hihitellyt ainakin Marian Keyesin teoksille ja Harry Pottereille.

Oletko ottanut matkalle mukaan kohteeseen sopivan kirjan (poisluettuna
varsinaiset matkaoppaat)?
En varsinaisesti, mutta dekkarit luen mieluiten aurinkorannalla niin ei pelota ihan kamalasti ;)

Minkä kirjan olet lukenut uudestaan ja uudestaan ja uudestaan?
Luen tosi monet kirjat tosi monta kertaa: Potterit. Iain Banksin Crow roadin käsikirjoituksen. Keyesit. Joanne Harriksen Suolaista hiekkaa. Ruohometsän kansa.

Minkä kirjan olet lukenut hampaat irvessä loppuun vaikkei oikein olisi
kiinnostanut?
No, en ihan lukenut mutta ainakin selasin Puhdistuksen loppuun ihan väkisin. Ei yhtään minun juttuni.
Yleisesti ottaen en enää haaskaa (kortilla olevaa) aikaa lukemalla loppuun yhtään mitään mistä en pidä. Siinä suhteessa on pitänyt tinkiä periaatteista, ennen toimin toisin.

Mikä on paras näkemäsi kirjasta tehty elokuvasovitus?
Forrest Gump.

Kuvittele olevasi (kuuluisa!) kirjailija. Miten pukeutuisit
kirjailijakuvaasi, siihen joka printataan takakannen sisälärpäkkeeseen?
Pukeutuminen menköön farkut ja villapaita-linjalla. Lähistölle haluaisin omenapuun ja rekvisiitaksi kissan ja koiran :)

Lisäksi piti keksiä omat kysymykset, se ei ollutkaan ihan helppoa... Jotain sain kuitenkin raavittua kasaan ja haastetuksi joutkoot Bee, Rooibos ja vaarna. Osanottoni ;)

Here we go:
1. Mikä on kamalin lukemasi kirja?

2. Luetko mielummin kotimaista vai käännöskirjallisuutta?
3. Minkä kirjan/kuka henkilö haluaisit olla?
4. Mistä aiheesta luet/lukisit mieluiten?
5. Minkä genren kirjoja luet mieluiten?
6. Ärsyttääkö vai viihdyttääkö romaaneissa ruokakuvaukset?
7. Mikä on luovin vuorokaudenaikasi?
8. Kirjoitatko keskeytymättä useamman tunnin vai tarvitsetko usein taukoja?
9. Kuinka paljon (h) kirjoitat keskimäärin viikossa?
10. Keksitkö henkilöhahmoillesi helposti nimet?


 
 
 



sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kiitos kirjoittava blogimaailma

Rooibos oli ihana ja muisti minua blogissaan. Minä haluan myös sanoa kiitos teille, jotka toimitte vertaistukenani kirjoittamisen kanssa. Mikään ei korvaa ihmistä, joka todella tietää mistä toinen puhuu.


Siispä

Jaan tunnustuksen eteenpäin Beelle, vaarnalle, Stazzylle, katrille, Helmi-Maarialle ja Deelle. Kiitoksen annan ihan kaikille!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Mahdoton tehtävä!

Miten muut onnistuvat kirjoittamaan päivätyön ja perheen ohella? Minä en paljon muuta tee kuin kihisen turhautumisesta.
Eilen olin päättänyt sen puoli tuntia, joka aikaa oli, kirjoittaa. No, eihän hommat tietenkään menneet niin kuin piti ja puolesta tunnista oli vartti jäljellä, kun olisin päässyt aloittamaan. Siispä jäi väliin. Tänään oli aikaa kokonainen tunti. Josta ensin meni puolet stressatessa erästä arkipäivän asiaa ja toinen puoli yllättäin ilmenneisiin kotihommiin ja tähän bloggaukseen. Plaah.
Ja näin se aina käy. Aikeita on, mielentila viritetty ja sitten aika katoaa käsistä. Pakolliset hommat on hoidettava. Jos jätän ne surutta sivuun odottamaan, ne mokomat tosiaankin odottavat tekijäänsä myöhemmin -ja sitten kärsii levon ja unen määrä. Lepo nyt voi vähän kärsiäkin, mutta unesta en voi tinkiä. Koska väsyneenä en ainakaan kirjoita.

Nirin narin. Tänään ei ole yhtään hyvä päivä. Kunnollisesta kirjoitussessiosta on ihan liian pitkä aika. Sitä paitsi, edellisen session jäljiltä jäi epävarma maku -editoin alkua ja nyt olen varma, että koko juttu on, ihan niin kuin aina, ankeaa ja tylsää huttua, joka ei kiinnosta ketään (äh, osaisinpa laittaa hymiöitä, tässä olisi sellainen sekopäisesti virnuileva tyyppi).

Kunpa taivaasta tupsahtaisi keino, jolla saisi edes yhden päivän viikossa omistaa kirjoittamiselle. Minulla olisi jo Projekti 2:kin mielessä ja hinku päästä senkin kimppuun. Niin kuin tässä nyt olisi järkeä kehitellä lisää hommia levälleen, kun ei repeä siihen yhteenkään.
Mur, nyt jostain pikkuinen Ihme nimeltään Aika minulle!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Työtä

On se työtä. Kovaa, tai ainakin hyvin intensiivistä, työtä. Puolentoista tunnin sessio pelkästään taustojen parissa, juonen selvittelyä ja taustatutkimusta. Tämä tavallisen työpäivän päälle ja olen poikki.

Väsynyt, mutta onnellinen. Askeleen lähempänä alun editointia ja selkiytymistä, joka helpottaa tarinan eteenpäinvientiä.
Että pienikin edistyminen osaa ilahduttaa kirjoittajan mieltä!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014

En ole kirjoittanut pitkään aikaan.
Eipä ole Shakespearekaan.

Hehheh. Siinäpä oli sitten tämän vuoden huumoriosuus ;). 
En tosiaan ole kirjoittanut. Kai sitä aikaakin olisi löytynyt, tulipahan vain lomailtua. Aina sitä toisaalta miettii, pitäisikö paiskia hommia olan takaa ja saada äkkiä valmista -tai mitä miettimistä siinä on, näin tekisin, mutta tuppaa jaksamisen kanssa olemaan häilyväistä. Joten teen parhaani.

Ylpeilyn aihetta kuitenkin on. En ole kirjoittanut, mutta olen setvinyt jo kirjoittamaani. Pistin jo olemassa olevat kohtaukset paperille ja hain punaista lankaa. Löytyi.
Editoinnilla en voi vielä kehua, mutta senkin aika tulee, jo ennen tarinan etenemistä. Sanoisin, että olen tekstistä 1/8 osan (toivottavasti en liioittele...) jo luonut, se on sentään olemassa vaikka tuleekin vielä muuttamaan muotoaan moneen kertaan.
Ennenkaikkea -tadaa!- olen pitänyt nimisession! Enää ei tarvitse ihan niin pimeässä harhailla ja sekoilla äksien kanssa. Tekstini tosin on ja tulee olemaan nimigeneraattorin painajainen, niin täynnä ja tulvillaan erikoisuuksia. Enempää en voi tässä paljastaa, mutta maailma, jossa tekstissä liikutaan pitää sisällään paljon pitkiä nimiä ja vielä enemmän lempinimiä. Puhhuh.

Näillä eväillä tähän uuteen Armon vuoteen. Pienellä jännityksellä uuden vuoden aina aloittaa ja miettii mitä tämäkin tuo tullessaan. Ainakin, jos kaikki menee hyvin, pienten jalkojen töminää - hahaa, sainpas teidät lankaan. Siis pienten tassujen rapinaa, kun eläinperheen on tarkoitus kasvaa yhdellä jäsenellä. Mikä tietää dieettiä - ainakaan kolmeen kuukauteen ei ehdi syömään, nukkumaan eikä taatusti kirjoittamaan. Mutta, ainahan voi saada uutta materiaalia kirjoittamiseen :). Sitä odotellessa! 

HYVÄÄ, IHANAA, ILOISTA, PAREMPAA, ONNELLISTA, MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA JOKA IIKALLE!