maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kehräys


Mikä ihana viikonloppu <3
Sisälsi paljon kaikenlaista eli myös kirjoittamista. Lisäksi ulkoilua ja kevätpuuhailua (vaikka antikevätihminen olenkin, onneksi sentään saan iloa taimien kasvatuksesta)
Ja kirjoittaminen sujuu. Tuo kuvan kaveri kehräsi tiukasti kainalossa, nenä tai käpälä näppiksen päällä ja muutenkin tiellä, mutta niin pehmeänä ja lämpimänä. Kehräsin itsekin, niin tyytyväinen olin pieniin edistysaskeliini.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Ei keskinkertaista

Kuinkahan monta kertaa olen kirjoittanut tuon luvun, joka nyt on työn alla? Monta. Tosi monta.
Sitten luen sen, ehkä seuraavana päivänä. Ja totean, että hei, sehän on ihan hyvää tekstiä.

Vaan kun ei käy.

Ei käy ihan hyvä, ei keskinkertainen. Haluan tosi hyvää. Tai no, oman makuni mukaista... Sain alkuun niin hyvän lähdön, niin hyvän fiiliksen, että pidän siitä kiinni kynsin ja hampain. Kirjoitanpa sitten tuon saman vaikka kuinka monta kertaa tahansa.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Nakerrus

Kunpa voisin sille jotain, mutta en voi.
Sille, että on hyvin hyvin vaikeaa löytää riittävän pitkiä pätkiä kirjoittaa. Sille, että päässä on liikaa kuhinaa, että voisin uppoutua tarpeeksi.
Raakakirjoitus on helpompaa rajoitusten puitteissa. Nyt, uusintakirjoituskierroksella (oi jee, mikä sana!), kun tekstin pitää olla mietitympää ja valmiimpaa, vaatimukset kirjoitusolosuhteille ovat suuremmat. Tilaa tilaa tilaa! Varsinkin ajatuksiini.
Lienee jonkinlainen keski-ikäisyyden merkki, että ihmistä kiskotaan suuntaan ja toiseen. Joka suunnassa vaatimukset kasvavat. Olen jo työpäivän päälle suhteellisen kuitti ja aivokapasiteetti tyhjiin imetty, siihen sitten vielä kaikki muu.

Mutta uudelleenkirjoitus etenee. Pieninä paloina nakertaen. Periksi ei anneta.