Adventtiaika!

 Nyt jo! Apua taas tätäkin syksyä, joka loppuu ennenkuin ehtii alkaakaan. On ollut työlästä ja stressaavaa, ei pitänyt, mutta oli. On. 

Nyt juuri on pieni, helpottava loma ja olen taas nakutellut pikkuisia pätkiä eteenpäin samalla kuin haikeana kaipaan kokonaista kirjoitusviikkoa. Sellaisia ei ole näköpiirissä, mutta päiviä ehkä kuitenkin. Kaikki kelpaa ja käytetään hyväksi.

Paitsi joulunpyhinä aion lukea. Terttu Autereen ja Elly Griffithsin uusimpia ainakin. ne odottavat kirjahyllyssä jo ja polttelevat kovasti, mutta säästelen jouluun. Toivottavasti saan myös Lipastin Aviotärähdyksen käsiini. Jokunen Enni Mustonen odottelee, ne taitavat mennä jo adventtiaikana. Kohta olen lukenut Liane Moriartyn Sulje silmäsi ja laske kymmeneen. Tykkään. 

Toivottavasti edessä on talvi eikä ikuinen syksy. Lunta, valoa, pakkasta. Kaunista ja ihanaa. Ja rauhaa.

Uutta ja vanhaa

 Ehtipä taas viikot vierähtää viime postauksesta. Arki on käynnissä, haasteita on kirjoittamista ajatellen ollut, mutta kirjoitettukin on. Ww etenee kuten aina, pieninä palasina eteenpäin. Saisi tuo nopeamminkin edetä, mutta pääasia on, että olen ihan tyytyväinen tekstiin. Ainakaan vielä ei ole tullut oloa, että on ihan roskaa. Pitää siis olla iloinen :)

Iloitsen myös siitä, että eilen raapustin käsin vihkoon uuden tekstin synopsiksen. Karkean luonnoksen. On kivaa, että työn alla on myös jotain muuta. Jotain uutta joka on eri vaiheessa kuin ww. Saan taas nauttia uudelleenkirjoituksen lisäksi uuden luomisesta, maailman ja hahmojen kehittelystä. Sitä voi tehdä vähän väsyneempänäkin iltasella, pelkän intuition voimilla, kun taas ww tässä vaiheessa vaatii skarpimpaa tekijää. 

Tuolla uudella tekstillä ei vielä ole siis tiedostoa eikä tiedostolla nimeä. Enköhän sen kuitenkin jonain iltana koneelle naputa. Alkukin siihen on jo olemassa, se on se uni jonka näin joskus kesällä. Siitä se lähti ja sitten tuli parista muusta suunnasta lisää ideoita ja materiaalia. Eilen se sitten purskahti ulos paperille. Hauska nähdä mitä siitä vielä joskus tulee.

Kirjoitusviikko

Ihan totta, kerrankin sain kutsua koko viime viikkoa kirjoitusviikoksi. Kevennetyksi, tottakai, koska loma. Mutta neljänä päivänä ahersin nelisen tuntia ja viidentenä vähän vähemmän, mutta kuitenkin. Edistystä näkyvissä :) Ei nyt sentään vielä puoliväliä saavutettu, ei liioitella. Mutta edistyyhän se, kun on aikaa ja virtaa ja rauhaa ja kaikkea ihanaa.

Tänään olen vääntänyt sitä aikataulua tarkemmaksi. Siinä oli yksi ongelmakohta, jonka siirtäminen tietenkin siirsi vähän sitä sun tätä. Lopputulos kelvannee kyllä. Ja on kivaa, kun ei tarvitse kesken kirjoittamisen ryhtyä laskemaan päiviä, viikkoja, kuukausia tai setvimään kuinka kauan siihen tai tähän menee in real life. Pikainen tsekkaus aikataulusta ja eteenpäin. Että oli jo aikakin raapustaa aikataulu kasaan ja kuntoon.

Luulen etten enää tänään kirjoita. Tai ehkä vähän editoin viime viikon tekstejä. Sitten kuitenkin lomailen vielä tämän loppupäivän ja kerään voimia töihinpaluuseen. Kaaokseen joka siellä odottaa. Vähän vetää mielen matalaksi, mutta potkitaan se pois. Tänään olen vielä lomalla, on aikaa, virtaa ja rauhaa ja kaikkea ihanaa.

Lomalla

Lomaa ja lepoa, lepoa ja lomaa. Ww:n aikajanaa olen tehnyt kuin tehnytkin, vaikka viivat piirrettyäni olin vähän epäileväinen viitsinkö koskaan tosiaan vaivautua. Mutta helpottaa se niin paljon kokonaisuuden kasassa pysymistä ja huomasin, että ideoimistakin. Pitänee vain jossain välissä puhtaaksikirjoittaa himppasen selkeämpi versio. Ja laittaa enemmän tilaa joka väliin raapustella ajatuksia.

Kirjoittanutkin olen, vähäsen. Enemmän tehnyt taustatutkimuksia (tunnustan, ties kuinka monetta kertaa samoja asioita, kun en ole tehnyt kunnon muistiinpanoja aiemmin) ja tuota aikajanaa.

Ja olen levännyt ja levännyt ja välillä katsellut maisemia, joissa ei ole valittamisen varaa.

Muistiinpanoja

Tiedättekö sen ihmeellisen tunteen, kun alitajunnasta kumpuaa jotain ihan itsestään? Heräsin viime viikolla muutamana aamuna vähän aiemmin, tai en kunnolla edes herännyt, kun puolitokkuraisena päässä alkoi hahmottua henkilö, sen asumus ja elämäntilanne. Vain asumuksen osasin yhdistää kuvaan, jonka olin nähnyt. Jostain aivojen syvistä syövereistä kaivautui esiin henkilö, jota en kykene yhdistämään mihinkään missään ja vielä sellainen kuvio elämässä, joka ei taatusti ole liipannut edes valovuoden päästä omaani. Lukenut siitä olen toki joskus jostain jonkun katkelman. 

Kiltisti kirjoitin kehitelmät muistiin ja tänään välähti päähän missä yhteydessä sitä voisi käyttää. Ei ww:ssä vaan toisaalla. Sitten joskus kun on toisaan aika.

Enpä kyllä pistä pahakseni jos tuo kehittyy omaksi tarinakseen kännykän muistiinpanoihin ihan omia aikojaan, tässä ww:n ohessa. Hah, mutta saahan sitä toivoa!

Virkistävää joka tapauksessa.

Ww:lle olisi aikomus tehdä joskus joutessaan aikajana. Tähän tapaan eli viiva ja vuosi. Vasemmalla 1.1, oikealla 31.12. Saapa nähdä joutaako.

Edessä kesä

Antikevätihminen on tänä vuonna päässyt vähemmällä väsymyksellä, koska introvertti-ihminen on saanut nauttia koronakevään positiivista puolista eli etätöistä. Tykkää pää ja tykkää kroppa, kun on saanut olla pois avokonttorista.

Onhan tässä vielä aikaa ryytyä, mutta juuri nyt on aika mukavaa. Kirjoitus etenee, yhä pienen pienin askelin, mutta etenee. Vielä en voi väittää olevani edes puolessavälissä, mutta ainakin jo yli ensimmäisen neljänneksen.

Kieltämättä ikuisuuden kestävästä projektista kaipaa välillä vaihtelua ja tekee mieli tehdä jotain muuta. Epämääräisiä alkuja on kertynyt roppakaupalla. Onneksi, joka kerta ww- tiedoston avatessa, tarina vie mennessään. Vaikka tämä kestää ja kestää, nautin siitä yhä.

Ja koska kevät ei ole vielä täysin nujertanut minua, on kerrankin hauska odottaa kesää ja kaikkea mitä se tuo tullessaan.

                                                                Kohta on omenien aika

Keskittymisvaikeuksia

Parhaat kirjoituskuukaudet ovat tammikuu ja helmikuu. Hyviä kirjoituskuukausia ovat maaliskuu ja syys-marraskuu. Joulukuussa hörhöilen vain joulua (tai siivoan. Koskaan muulloin sitä syntiä en teekkään). Heinä- ja elokuussa lomaillaan ja luetaan, mutta myös kirjoitellaan.
Ehkä huomasittekin, ettei huhtikuu kuulunut hyviin kuukausiin. Ei silti, toukokuu on kaikista huonoin eikä kesäkuukaan tuottoisuudellaan huimaa.

Muttei välitetä siitä, takaisin tekstin pariin.

ps. Korona on alkanut huolestuttaa  - ovatko kirjastot kiinni koko kesän? Tahdon lomalukemista! Onneksi on e- ja äänikirjat, vielä en ole niitä ottanut kunnolla käyttöön, omassa hyllyssä on riittänyt luettavaa. Mutta kesäksi kyllä jos tämä meno jatkuu.

Elämme jännittäviä aikoja

Voi apua tätä ajan karkaamista käsistä. Viimeksi tammikuussa olen päivittänyt blogia.
Helmikuussa kirjottelin ww:tä hyvinkin ahkerasti ja sain edistettyä ihan kivan pikku rippusen. Maaliskuu meni harakoille eli oli paljon muuta ohjelmaa.
Huhtikuu on vasta alkanut ja nyt näyttäisi siltä, että pääsen taas kirjoittamisen alkuun. Kevät ei yleensä ole ominta aikaani, joten kovin suuria suorituksia voin tuskin odottaa. Etätyökin on ollut ihan täyden päivän ahertamista, ei ole jäänyt tavallista enempää aikaa ja töitäkin on ollut niin paljon, että työpäivän jälkeen on ollut takki aika tyhjä.
The Tautia ei ole omissa nurkissa vielä näkynyt. Saapa nähdä kuinka käy.
Pidetään huoli itsestämme ja toisistamme!

Olenko epänormaali?

No, olen, sehän me jo tiedettiin.
Juttelin Eevan https://www.eevaklingberg.fi/ kanssa luvuista ja lupasin blogata (tyylilleni uskollisesti lyhyesti...) aiheesta. Olen ennenkin huomannut, että aika moni kirjoittaja hahmottaa tekstinsä jo varhaisessa vaiheessa lukuina. Olen ennenkin miettinyt, olenko ainoa, joka ei hahmota.
Ww:n näen kokonaisena tarinana. Se etenee alusta vähän yli puolenvälin kronologisesti, sitten tulee käännekohta, jonka jälkeen tarinaa katsotaan tulevaisuudesta menneisyyteen - etenee se toki edelleen siitä kronologisesti kohti sitä tulevaisuutta, jossa käännekohdassa jo ollaan. Kuulostaapa kryptiseltä :D
Tarina on mielessäni jaottunut erilaisiin vaiheisiin, on Alku ja sitten vaihe 1, jossa tarinan pohja kehittyy. Sen jälkeen vaihe 2, jossa tarina kasvaa, sitten eräänlainen jännitekohta... ja niin eespäin.
Mikseivät nuo sitten ole lukuja? Koska tiedän jo nyt että esim. se mitä minä ajattelen Alkuna on vain pikkuinen tekstinpätkä eikä kokonainen luku. Samoin esim. vaihe 2, tarinan kasvu, saattaa olla enemmän kuin yksi luku, koska siihen mahtuu useampi eri tapahtumakokonaisuus.
Ehkä. Enhän ole vielä ihan siellä asti. Siksikään en osaa vielä ajatella lukuja, teksti on kirjoittamatta, en vielä tiedä kuin summittaisesti edellisen raakakirjoitusversion perusteella mitä kaikkea mihinkin vaiheeseen mahtuu. Tiedän tarkasti miten muutama ihmissuhde edistyy, tiedän tarkasti tärkeimmät kohtaukset, mutta väliin mahtuu paljon sälää, johdantoja tapahtumiin. Joista varmasti sitten vielä karsiutuu paljon, kun olen saanut raavittua koko stoorin kasaan. SEN jälkeen voin jaoitella lukuja. Kaukaisuudessa vielä siintää se hetki!

Nautiskelua

Takut oiottu, vuosikin vaihdettu uuteen ja parempaan, urakka jatkuu pieninä palapelin palasina eteenpäin. On se hyvä, etten tunne käsitettä 'luovuttaminen' :D
Oikeasti kulkee ihan hyvin, olen viime aikoina päässyt nauttimaan kirjoittamisesta. Tämä onkin yleensä vuoden paras aika, paljon rauhallista kotona hengailua eli paljon rauhallista kirjoitusaikaa (no okei, paljon on liioittelua mutta enempi kuitenkin). Näillä näkymin eivät keväthangetkaan tule ulos kutsumaan vaan ihan saa rauhassa jatkaa naputtelua. Kunnes sitten kevät, kiireet ja se ainainen ryytymys. Mutta ei vielä, nyt nautitaan!