tiistai 29. maaliskuuta 2016

Voihan word

Miksi, oi miksi, minä painoin sitä nappulaa?
Viittaukset välilehti, Merkitse kohde.
Niinpä niin, teksti on nyt sitten merkitty nurinkurisilla P-kirjaimilla enkä minä saa niitä pois!
Help!!! Savu nousee korvista jo!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Keskittymisvaikeuksia

Toipilas oli vielä hiukan väsyksissä. Ja kämppä täynnä rästihommia. Ja...aika vain kuluu eikä mitään saa tehtyä.
On levoton olo. Yritän etsiä rauhaa ja tilaa. Yritän paiskoa kaikki työt alta pois -hölmöä, ei työ tekemällä lopu. Siis kaikki kotityöt, kaikki luvatut, kaikki velvollisuudet. Ja työtyö tietysti myös.
On levoton olo. En löydä rauhaa ja tilaa. Jaloissa pyörii porukkaa. Kiukuttelen itselleni, kun tarvitsen yksinäisyyttä kirjoittaakseni. Kiukuttelen maailmalle, kun edessä on vähemmän yksinäisyyttä sisältävä kausi. Ja enemmän velvollisuuksia. Tapahtumia, joissa pitää olla paikalla. Jokakeväinen riesa.
On niin levoton olo. Mihin karkaan olemaan ihan yksin. Tai seuranani vain Sky.

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Toipilaan höpinää

Kuinka paljon sitä saakaan aikaan, kun on yksi kokonainen päivä aikaa. Tarkoittaen viikonlopun päivää, pyykkeineen ja ruuanlaittoineen, hitaanpuoleisesti käynnistyvine aamuineen. Pari lukua editointia tuosta noin vaan. On ahkeroinut olo. Voi vain miettiä sitä vauhtia millä tekele edistyisi jos olisi useammin kokonainen päivä aikaa. Useammin kuin muutaman kerran vuodessa. On niin erilaista, kun ehtii uppoutua kunnolla eikä vain raapaista hätäisesti jotain kasaan.

Olen paitsi ahkeroinut myös väsynyt. Podin flunssan pitkän kaavan kautta. Tauti valmisteli tuloaan toista viikkoa. Puoli viikkoa sängynpohjalla. Liekö toista viikkoa edessä toipumista. En edes muista koska olen viimeksi ollut kipeä, toivottavasti seuraavaan kertaan menee vähintään yhtä kauan.

Nyt haluan mennä nukkumaan. Herätä aamulla aikaisin, ehtiä hankikannolle kävelemään ennenkuin päivän auriko sulattaa sen upottavaksi. Kantava hanki tekee vapaaksi, pääsee paikkoihin joihin ei koskaan muulloin pääse. Pitää ottaa niistä ilo irti. Ellei flunssan näivettämä puhti lopu jo alkumetreillä (kuten tänä aamuna kävi).

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Teetä, kiitos

Kirjoittaessa käden uloittuvilla pitää olla kuppi teetä. Mielellään mahdollisimman iso kuppi (tarpeeksi isoa on vaikea löytää).

Teen laatu ei valikoidu kirjoittamisen mukaan vaan vuorokauden ajankohdan mukaan.
Aamulla mustaa, earl greytä. Aromikasta ja kiehtovaa.
Earl greyttömät ovat suuhuni vähän väkeviä, joskin sellainenkin on joskus paikallaan. Vaikkapa rättiväsyaamuina tai kriisitilanteissa, hunajan kanssa, vahvistavana ja rohkaisevana juomana.
Päivällä keskellä kiireitä ja puuhia juodaan vihreää. Mieluiten hedelmä- tai marjamausteista. Virkistävää, ilahduttavaa. Vaikka yleisesti ottaen juon vihreitä harvemmin.
Iltapäivällä ja illalla nautin eniten mustasta, kirsikalla maustetusta teestä. Pelkällä kirsikalla, ei sekoiteta siihen ties mitä vanilijoita, appelsiineja sun muita. Kirsikan maku on viettelevä ja juhlava. Rauhoittaa myös hyville unille.

Maistoin eräänä päivänä matea. Sitruunan makuista. En voi väittää ihastuneeni. Ja valkoinen, valitettavasti melko mitäänsanomatonta. Rooibos, hedelmähaudukkeet...jään kaipaamaan oikean teen aromia.
Mieluiten juonkin sitä earl greytä, milloin vain, paljon.