perjantai 20. maaliskuuta 2015

Sirkus

Tämä on ollut huono kirjoitusviikko, vain vähän aikaa. Viikonloppu myös menee paljolti muissa puuhissa. (Kevät)väsykin painaa, pitää välillä vähän henkäistä.
Siellä se tarina silti pyörii, taustalla, ajatuksissa. Materiaalia alkaa olla kasassa jo jonkin verran vaikka vain tärkeimpiä kohtia on avattu enemmän. Iso osa on köykäisesti pintaraapaistu ilmoille. Hupaisaa on kuinka paljon pitkin päivää mieleen ilmaantuu kaikenlaista pientä. Sitä näkee tai kuulee jotain ja oitis sijoittaa sen tekstiin. Muista, muista, muista. Älä unohda mitään, pientäkään yksityiskohtaa. Päässä pyörii jatkuva sirkus.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Resepti

Tarina tuntuu jatkuvan A:n mukaan. Antaa mennä ja katsotaan lopputulosta sitten myöhemmin. Voihan sen muuttaa sitten jos siltä tuntuu.................... (pikku juttu, muuttaa koko stoorin tärkein käänne)

Koska olen saanut materiaalini kasaan jo niukasti yli puolenvälin, käyn yhä hätäisemmäksi ja alan laskea tehtävän työn määrää.
Tässä siis resepti tekstin valmiiksi saattamiseksi:
-raakakirjoita tarina loppuun
-käy läpi rakenne kohtauksittain
-kirjoita (lähes) kaikki uusiksi
-'valmis' teksti hautumaan
-lue läpi
-kirjoita uusiksi

Ja tähän voisi laittaa vielä, että lähetä kustantamoihin, hypi seinille ja kirjoita vielä uusiksi. Sama toistetaan tarpeen mukaan.


lauantai 14. maaliskuuta 2015

A/C

Näin unia. Pahoja. Kuinka valitsen A:n ja kuinka se menee pieleen. Että olisi pitänyt sittenkin ottaa C.
En ole päättämätön ihminen. Juuri nyt olen täysin päättämätön ihminen.
A kulkee kulkuaan, sopii tarinaan. Vaan C:ssä on se koukku, jota kaipaan.
Tähänkö tämä nyt jämähtää?

perjantai 13. maaliskuuta 2015

ABCD

Ihan kohta tiedän miten se menee. B vaihtoehto hylätty, D noteerattu ja hylätty liian saippuaoopperamaisena, A ja C kilpailevat vielä keskenään huomiosta.
Kiivasta ajatustyötä on tehty pitkin viikkoa, raapustettu lappusia, hahmoteltu, kokeiltu, innostuttu. Luulen, että C tekee tuloaan vahviten, muotoutuu osaksi tarinaa pakottamatta. Silloin se on varmaankin se, joka siihen kuuluu.

Kyllä tämä vielä menee, raakakirjoitus, tarinan keksiminen. Mutta oikeasti tunnen lievää pakokauhua tulevan editoimisen edessä. Paketti on niin valtava. Yksityiskohtia pitää muistaa niin paljon. Rakentaa tunnelmaa. Löytää koossa pysyvä rakenne, johon kuitenkin mahtuu kaikki oleellinen.
Ja mikä kaikki sitten onkaan oleellista. Mieleen putkahtelee tuon tuosta tilanteenpätkiä, joista jokaisesta ajattelen 'tämä pitää muistaa laittaa johonkin kohtaan'. Hukun niihin. Kännykkäni on täynnä hahmotelmia, avainsanalistoja, muistamisia ja korjauksia.

Olenpa ennenaikainen. Editoimiseen on vielä matkaa miljoona kilometriä, raakakirjoitustyötä riittää. Taidan avata tiedoston.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Päätöksiä

Nyt on vaikea paikka. Pitää päättää miten tärkein käännekohta päättyy, noin vai näin. Pamauksella vai pienemmällä pamauksella? Dramaattisella klisheellä vai hienovaraisemmalla, ehkä uskottavammalla, tapahtumalla?
Niin houkuttaisi Draama.
Mutta toimiiko se?
Mitäs nyt, muhittaako ajatuksia kunnes valkenee? Kysyäkö koelukijalta? Etsiäkkö toisia koelukijoita? Ei vain ole vielä oikein varsinaisesti mitään koeluettavaa tarjota, tuo huttu on niin alkutekijöissään. Enkä pääse eteenpäin ennen kuin Kysymys on ratkaistu. Umpikuja! Ahdistus!
Eikun HEUREKA, kirjoittamallahan se selviää. Vaihtoehto yksi ja vaihtoehto kaksi. Olenpa nokkela :P

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Klo 18.39-19.25

Kuinka usein huomaankaan, että juuri tuohon aikaan, vihdoin, istuin iltaisin koneen äärelle. Ja sitten se aika jo loppuukin ja on kova kiire kaikkeen muuhun.
Onneksi ei näin perjantaisin, voi vähän livetä myöhempään.
Vaan on se riivatun pieninä palasina tuo aika elämässä tehdä juuri sitä mitä tahtoo. Mutta tyhjää parempi, tyhjää parempi...ainakin se etenee.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Käännekohta

Oikotie onneen -pikavauhdilla eteenpäin ja kas, olemme tekstin tärkeimmässä kohdassa. Jännittävää! Innostavaa! Kiihdytin kyllä jo vahingossa tuosta ohikin, piti palata ja asettaa tärkein käänne oikealle paikalleen. Varmasti vielä kiroan itseäni ja hosumistani, kun alan tätä roskaa editoimaan = kirjoittamaan uusiksi. Toistoa on toiston päälle, koska seuraan vieläkin kronologista järjestystä. Eikä tunnelmista ole tietoakaan, on vain lyhyesti ja yksinkertaisesti kokoonkyhätty tarina.
Mutta jostain se on kai aloitettava, joten tehdään tämä nyt näin. On tämä nopean edistymisen tuoma into ehkä tulevan editointityön raskauden väärtti.