Joulu

 Varsinainen joulu ehti jo mennä sekin, mutta onneksi joulun aika jatkuu vielä. Kuusessa valot loistavat, tortut riittää ja on loma. Muutama päivä pyhitettynä kirjoittamiselle. Loppusyksy meni tosiaan remppa-flunssa-vähän lisää flunssaa kuvioissa ja nytkin kaikenmoinen sosiaalisuus yrittää uhata kirjoitusaikaa. Mutta koko loppuviikko sentään, enköhän ehdi vähän naputellakin. Ellei sitten läppäri aiheuta harmaita hiuksia, uhkaa temppuilla. Ja täyttyä. Vaikkei pitäisi. Tekstit tarkasti tallessa tikuilla. 

Avaan tiedoston. On vuoden paras aika 💗

Keskikohta on kaikkein vaikein

 Kauhistus, se on jo lokakuu! Aika kiitää ja minä vain yritän roikkua sen rippeissä jotenkuten mukana.

Teksti nimeltä Juhla on vähän vienyt mennessään. Tunnen siitä syyllisyyttä, pitäisi edistää Ww:tä joka on jo pitkällä eikä säätää minkään muun kanssa. Mutta kun Juhlan kanssa on niin hauskaa... No, ehkä kuherruskuukausi senkin kanssa on kohta ohi, kun koittaa keskikohta. Alku on kirjoitettu, loppu suunniteltu. Minulle ainakin keskikohta tuottaa eniten hankaluuksia. Miten sen saa pidettyä mielenkiintoisena ja käynnissä? Kulkemassa oikeaan suuntaan? Miten muistaa kaikki pienet, tärkeät yksityiskohdat? Saada ne ujutettua mukaan luontevasti? 

Vaikka kai se siitä tulee kasaan. Jos ei ensimmäisellä tai toisella kirjoituskierroksella, ehkä kolmannella.

Elämää lomien jälkeen

 Lomat vietetty, reissut reissattu, kesäflunssat podettu. Ei ollut vielä(kään) iso paha K. Toivottavasti ei tulekaan. Vuoden parempi puoli alkaa, kirjoitusmerkeissä. Vaikka joku vika ihmisessä täytyy olla, kun elämä on ainaisesti yhtä härdelliä. Tällä kertaa isohkon remontin merkeissä. Mutta ei anneta sen häiritä, kirjoitellaan vaan elämää eteenpäin.

Ww:n lisäksi huvittelen edelleen teksti kakkosella. Olen yrittänyt nimetä tiedostoa, mutta huonolla menestyksellä. Se on ollut vain tylsä kirjainsarja enkä tahdo sitä käyttää. Ehkä nyt tässä nimeän sen... ööööö..äh.. vaikka Juhlaksi. Joo, se on hyvä, Juhla. Sen sivutoiminen ideointi ja tekstinpätkien naputtelukin on ollut yhtä juhlaa.

Elämän suola

 Kirjoittaminen. Silloin on onni, kun saa kirjoittaa. Ei haittaa vaikka on heinäkuu ja sataa. Kynttilät palaa ja saa uppoutua. Teksti 2 on tänä kesänä päässyt vähän enemmän etusijalle, koska se on kevyt ja hauska ja tulvii materiaalia. Helppoa tekstiä, niin kirjoittaa kuin lukea, oletan. Ainakin sitä on hirveän kivaa naputella. Välillä vähän tätä ja sitten taas ww:n kimppuun. Sen editoitavat kohdat ovat muhineet alitajunnassa ihan huomaamatta.

Huomaan kyllä kuinka valtava ero kirjoittamisessa on nyt lomalla ja ennen lomaa. Lepo lisää luovuutta.

Tuoksuja

Kesä tuli äkkiä ja nyt läkähdytään. Ruusut ja syreenit tuoksuvat lähes huumaavasti.

Olen tänään ja huomenna minilomalla, ennen varsinaista. Aie oli tietenkin kirjoittaa. Mutta omien tekstieni sijaan kirjoitinkin kyynärvarren mittaisen to do-listan. 

On työvuodesta ja kevätväsymyksestä (typerä öinen valo!) ja helteestä uupunut olo, On levättävä. 

Silti, ennen työlistan lyhentämistä, ennen lepoa, minä kirjoitan.

Kevät

Keväät ovat aina rasittavia. Tämä on tähän mennessä onnistunut olemaan tavallistakin rasittavampi. On ollut kaikenlaista, muutoksen suuria tuulia. Hyviä muutoksia, varmasti jossain vaiheessa, mutta muutosvaihe ottaa osansa. 

Hyvää aikaa odotellessa elämä on vähän selviytymistä. Toisaalta, eipä tässä paljon muuta ole vuosiin ollutkaan kuin kiepsahtelua oman, pienen elämäni katastrofista toiseen :D. Ehkä kannattaisi vain tottua, elämä = muutos.

Olen minä kirjoittanut aina jossain välissä. Ja nyt menen jatkamaan.

ps. Kevät, valo, huonot unet, väsymys. Mutta kohti kesälomaa!

Juuri nyt

 Keskiviikko. Ilta. Työpäivä oli pitkä. Oli eilenkin. Ihan totta puhuen, en millään jaksaisi kirjoittaa. Särkee, väsyttää. Mutta kello on vasta puoli kuusi ja aikaa on, kerrankin aikaa on! Siispä kirjoitan. 

Olen nyt naputellut Ww:hen piiiiiiiitkän pätkän aikalailla raakatekstiä, tai toisen kerran kirjoitettua raakatekstiä. Nämä iltaiset tuotokset tuppaavat olemaan vähän surkeita. Kohtaukset jäävät lyhyeksi, väleihin jää huomautuksia ja kokonaisia kappaleita kirjoittamatta. Vähän kauhulla odotan sitä päivää, kun tuota pitkää pätkää on pakko ruveta editoimaan, ruokkoamaan parempaan kuntoon. Toisaalta odotan, että saan vielä yhden kohdan raakakirjoitettua ja sitten pääsen käsiksi tuohon sekasotkuun. 

Toivon vain, että virtaa riittää tänä keväänä paremmin kuin yleensä.

Tammikuu

Lempikuukauteni. Näkymä ikkunasta on valkea ja kaunis ja kutsuva. Elämä on leppoisaa, kotoisaa ja on aikaa kirjoitaa. Parasta!

Ww on herkullisessa vaiheessa, kohokohdassaan. On ihana päästä vihdoin käsiksi ikuisuuksia hautomiini kohtauksiin. Kirjottamiseen on tullut rytmi: kohtauksen raakakirjoitus (jonka laatu on aika pitkälle energiatasostani kiinni, joskus se on valmiimpaa, joskus raakiletta, josta vain selviää mitä sen pitää pitää sisällään) ja sitten editointi, jossa on jo jonkinlaista rutiinintuntua. Hinkkausta voisi tietenkin jatkaa loputtomiin, mutta olen yrittänyt taistella sitä vastaan.

Teksti 2 on nyt tiedosto Erj ja juoni kuplii iloisesti eteenpäin pala kerrallaan. 

Helmikuu, samaa kiitos!

2022

Täällä olen, elän ja kirjoitan. Mitään uutta ei auringon alla: yksi vuosi takana ww:n kanssa, uutta aloitellaan samaan tahtiin. Kovin pieninä murusina siis naputtelen tekstiä tiedostoon ja yhä vain se edistyy. 

Juuri nyt olen vähän hankalassa paikassa juonen aikataulun kanssa, pitää pohtia tovi. Mietin jätänkö stooriin "välivuoden" vai muokkaanko aiempaa sen verran että saan edetä ryminällä kohti ratkaisevaa kohokohtaa. Tuskin välivuodella mitään tekee, eiköhän ole parempi muokata aiempi vauhdikkaseen etenemiseen sopivaksi. Onneksi muutokset eivät vaadi hirveän suurta vääntöä. 

Teksti Kaksi on nimetty toistaiseksi tiedostoon nimeltä EJ. Tosin tiedosto on vielä tyhjä 😀. Hahmot elävät vasta muistiinpanoissa ja tiettyä tyyliä olen ryhtynyt tavoittelemaan.. Kunhan vain sen löydän voin keskittyä yksityiskohtiin. 

Siispä toive tälle uutukaiselle vuodelle, ole armelias ja kirjoituksentäytteinen!