sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Katsaus menneeseen

Ja pihkat. Ei oikein huvita katsastella ja todeta, että juu-u, tällä vauhdilla valmista on todellakin vuonna 2025.
Koko joulukuu oli sen verran lennokas, etten juuri kirjoitustöihin ehtinyt. Tekikö tauko hyvää? En tiedä vielä, tänään avasin tiedoston ja lähinnä ihmettelin. Mistä tulossa, mihin menossa? Olen ihan hukassa.
Raakakirjoitusvaihe ei ole suosikkini. Kiire, hoppu, eteenpäin, ja ärsyttää vain edessä häämöttävät miljoonat mailit. Tuntuu, että vaikka kuinka nakuttaa, valmista ei tule.
Lisäksi raakakirjoittamisessa tahtoo karata punainen lanka. Pyristelen luomani tarinan puitteissa ja huomaan astuvani harhaan joka toisessa kappaleessa. Vaikka turhaahan tämä valittaminen on, niinhän sitä kirjoitetaan, luodaan, kerrotaan tarinaa, eksyen ja harhaillen.

Olen vain niin kovin malttamaton, hätähousu. On otettava ohjenuoraksi ensi vuodelle: Nauti matkasta.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Toivotan kaikille oikein HYVÄÄ VUOTTA 2015!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kaikkea muuta

Kaikkea muuta paitsi kirjoittamista. Näinhän siinä aina käy, kun tulee tauko, tulee tauko. Joulu otti ja varasi vapaa-ajat itselleen. Mutta hyvillä mielillä olen puuhaillut, lempipuuhiani:)
Olen luottavaisin mielin, uskon, että teksti saattoi jopa tarvita taukoa muhiakseen eteenpäin. Tai sitten ei, kunhan lohduttaudun  ajatuksella. Niin tai näin, en ole ehtinyt tiedostoon vilkaistakaan ja vähiin (ehkei kuitenkaan olemattomiin) jäänee lähiviikkoinakin.
Panostan lomaan, jota on tiedossa kaksi (2!) viikkoa! Sitä paitsi, joululoma on lomista parhain, talo on siisti ja täynnä ruokaa, eikä mitään kiirettä mihinkään... siinäpä se syykin, miksi rakastan joulua niin kovasti.



Jouluna aionkin ihan vain tuijotella kynttilää. Tekemättä yhtään mitään.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ajatuksenpätkiä

Pienellä kirjoitustauolla ehtiikin kertyä monta pientä mietettä ties mihin aivojenperukoille.
Olin tässä aikeissa ihan vain ryhtyä työhön, eteenpäin vaan. Mutta pengoinkin kaikki nuo ajatukset ja laitoin muistiin, taustatieto-tiedostoon ja jotain korjasinkin jo olemassaolevaan.

Musiikki. Se on jännä väline, joka saa aivot työskentelemään ihan omia aikojaan. Tämä tässä kirkasti aika paljon:

https://www.youtube.com/watch?v=OnhidBHw0Eo 

Vaikka kirjoittaessani en kuuntele musiikkia. Televisio on auki, hiljaisella, taustaäänenä. Mutta liian hyvä musiikki häiritsee keskittymistäni :)

Ps. Pitääkö järkeistää? Jos jatkan tähän malliin, tekstiä tulee kahdeksan romaanin verran ja kirjoittamiseen menee loppuikäni. Alanko oikoa nyt vai tyydynkö kohtalooni ja karsin sitten vaan editoidessa?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Väsähtänyt

Elämän mutkittelu kurjuuden kiemuroissa vie voimat. Nyt on nuutunut ja räätynyt olo eikä ajasta huolimatta jaksa tarttua työhön.
Harmillista, että juuri nyt, kun teksti oli niin hienossa lennossa.
Mutta silloin kun väsyttää, pitää huilata. Luulen, että teksti osaa nyt odottaa. Ehkä se salaa muhii koko ajan taustalla, vaivihkaa, nauraa kihertää itsekseen, ei anna periksi. Hypähtää siivilleen taas, kun hetki koittaa.
Kyllä se koittaa. Nyt sopii kerätä voimia, viihtyä Herriotin lempeiden sanojen äärellä. Ja juoda teetä. Sitähän aina murheisiin tarjotaan, ainakin englantilaisissa kirjoissa.


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Työtilaton

Monet kirjoittajabloggarit ovat kertoilleet millaisissa tiloissa kirjoittavat. Minä kans.
Paitsi että minulla ei ole työtilaa. Minulla on muistitikku ja läppäri, työpöytää talossa ei ole. Olohuoneen ruokapöytä toimii tarvittaessa työtilana, mutta olenkohan käyttänyt sitä kerran kirjoitustarpeisiin. Silloinkin vain siksi, että läppärin laturi oli kiinni pistokkeessa pöydän ääressä enkä jaksanut siirtää sitä.
Suosikkikirjoituspaikkani on sohvannurkassa. Teekuppi keikkuu sohvan käsinojalla, jalat tömäytän pöydälle. Tai sitten istun sohvan kulmassa ja oikaisen siihen oikein mukavasti. Siinä istun nytkin. Olohuoneessa on isot ikkunat ja välillä on hyvä pysähtyä tuijottelemaan pihalle tai metsään.
Joskus saatan lojua sängyllä, kasa tyynyjä selän takana. Ja koirat pitävät aina seuraa, olinpa missä vaan. Joskus kuono työnnetään näppikselle ja minuun luodaan katse: 'lopeta jo, mennään ulos'. Toisessa kyljessä istuu kissa, jonka mielestä on käsittämätön valinta pitää sylissä läppäriä eikä sitä.
Taustatietoni kaivan netistä ja tallennan tikulle. Ei ole muistivihkoja eikä mitään muutakaan sälää. Kännykässä tai sähköpostissa voi olla ohimennen tallennettu ajatus.
Minulla tämä toimii. En kaipaa työpöytää enkä edes pystyisi arkityöni lisäksi enää könöttämään yhtään lisää normaalisti istuallani.

Niistä liskoista. Ovat ryhtyneet laumaeläimiksi ja tunkeneet elämääni joukolla, niin päiviin kuin öihinkin. Miksi kaikki kurja kaatuu niskaan aina yhtäaikaa?
Soisin jo huomenna löytyvän hetken Skyn parissa.

torstai 13. marraskuuta 2014

Liskoja

Ihan vain siksi, että luin edellisen postauksen otsikon väärin :)
Liskot ovat ihan mukavia, paitsi öisin. Ei ole onneksi sellaisia näkynyt, ellei sitten lasketa näitä päiviä, jotka eivät mene niinkuin kuvittelin niiden menevän. Ei siis liskojen öitä vaan liskojen päiviä täällä päin tällä viikolla.

Tarkoittaa tietenkin Ei kirjoitusaikaa. Mur. No, nyt sitä olisi, mutta olen liian levoton kaiken hässäkän jäljiltä, en pysty irrottautumaan tästä maailmasta ja pujahtamaan omaan maailmaani. Mur.
Tiedän, että tiedoston avaaminen auttaisi, mutta hermoilen jo etukäteen kaikkea mikä jää tekemättä. Ja että siksi olen huomennakin levoton. Ehkä nyt on vain parasta henkäistä syvään, koota ajatukset, kurittaa kaaos ojennukseen niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Ja palata kirjoittamiseen...ei, ei ehdi huomenna, tuskin lauantainakaan. Sunnuntai...vähän niin ja näin.

MUR.


tiistai 4. marraskuuta 2014

Liuskoja ja tallennuksia

Kerrankin minäkin huomasin katsoa kuinka monta liuskaa olen kirjoittanut. Ei niitä ollut vasta kuin 27. Mutta minulle se on jo iso juttu :)
Tuolla liuskamäärällä on päästy alusta yli ja muutama metri ohi. Paljon, paljon vielä tietä riittää. Hyvin kuitenkin kulkee, vieläkin.

Tallentamisesta. Riittääkö kahdelle tikulle tallennus vai pitäisikö vielä olla joku muu varmuuskopio? Ja mikä? Miten muut kirjoittajat ovat tallennelleet tuotoksensa?


lauantai 1. marraskuuta 2014

Pieniä saavutuksia

Paljon on sanottavaa. Olen edistynyt (minulle) loistavaa vauhtia. Ei ole kertaakaan edes tarvinnut nostaa takamustaan sohvasta ja lähteä haahuilemaan ympäri taloa tai pihaa jutustelemaan itsekseen.
Usein "näyttelen" kohtauksia ja saan sitä kautta ajatuksia siitä mitä sitten tapahtuu. Nyt kirjaimet ja sanat vain virtaavat näppikseltä, ilman yhtään ajatustaukoa. Tarina on ottanut johdon.

Yritän tosin olla ajattelematta sitä, että suurin osa tekstistä on turhaa ja editoidaan pois. Ja sitä, että jäljelle jäävää saa editoida vielä vuosikausia ennen kuin se on sitä mitä haluan sen olevan.
Kunpa olisi oikotie...

Mutta nyt ei murehdita. Nyt juodaan pannullinen teetä, takkatulen ja Amazing racen äärellä. Ja aamulla jatketaan <3

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Se on saanut siivet

On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma, on hämäräinen tie.
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää,
Kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan,
Sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan.

Joku jää katsomaan kuka lentää noin.
Itsekin hämmästyn kun lentää voin.

On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain.
On kuu niin sininen mun lentomatkallain.

Kuutamoon liukenee portaat pilvien.
Liukenen itsekin ja leijailen.
On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen.
On tähdet kotimaa ja nähdä saan mä sen

             -Tarleena Sammalkorpi-

Minun Skyni, se lentää <3

maanantai 20. lokakuuta 2014

Urakointia

Kyllästyin editointiin. Luku ykkösen alkuosaa on siis hiottu enemmän, loppuosaa lähinnä juonen osalta. Olen tyytyväinen sillä nyt on kuitenkin yksi homma urakoitu ja seuraavaksi pääsen taas raakakirjoittamaan uutta. Tyytyväinen -melko lievästi sanottu, olen riemuissani ja innoissani!

Editointia tulee eteen vielä paljon, paljon ja paljon. Tuo mitä nyt sain tehtyä, oli juonen kannalta pakollista. Samaan malliin saan varmasti jatkaa -ensin raakatekstiä, sitten sen osalta juonen harsimista kasaan ja sitten joskus hamassa tulevaisuudessa vasta se oikea editointi, jolla saadaan aikaan lukuelämys (hyvä tai huono, se jää lukijan päätettäväksi).

Takki tyhjä, kaikkeni antanut. Himottaa jatkaa vaan muu elämä vaatii osansa.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Tasapainoilua

Sky koostuu periaatteessa kahdesta sivujuonesta. En tiedä voiko kumpaakaan kutsua sivujuoneksi sillä niistä yhdessä punoutuu koko jutun juoni.

Editoin luku ykköstä. Syksy (ja melkeinpä tämä koko vuosi) on siis tähän asti ollut lähes katastrofaalisen huono kirjoittamisen kannalta, mutta aina jotain pientä olen yrittänyt raapia kasaan. Luku ykkösessä, raakatekstissä, painopiste on selvästi sivujuonista toisella. Ja tietenkin juuri sillä, jolla sen ei pitäisi olla. Kummallista.

Oikeastaan tunnen oloni juuri nyt hieman hämmentyneeksi sivujuonineni. Arveluttaa voiko tekstistä tulla hyvä tällä koostumuksella. Mutta kun se nyt on sellainen, ihan kuin oikea elämäkin. Juonen pätkiä sinne sun tänne. Sillisalaattia... Äh, taidan lopettaa ajattelemisen ja käyttää senkin ajan kirjottamiseen. Kai näitä koostumuksia voi murehtia sitten myöhemminkin?


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Olen olemassa

Aikaansaamattomana. Mitä nyt vähän olen miettinyt sivujuonnetta, joka elää ihan omaa elämäänsä.
Mutta kyllä se tästä, paremmat ajat ovat edessä. Tälle syksylle on lupaus rippusesta enemmän kirjoitusaikaa. Ja lupauksethan aina pidetään :)

                                                                         Syksy <3

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Suuria linjoja

Arki piipahti eilen käymään ja sain pientä edistystä aikaan :)
Hyvinkin pientä, jos tarkkoja ollaan. Ehkä kymmenen riviä... mutta sen sijaan tein kyllä yhden kartan, omaan käyttöön, hahmottamaan paikkojen sijaintia ja olemusta. Lisäksi tein muutakin yleistä hahmotustyötä ja on taas himpun selvempää miten editoin Luku ykköstä.

Aika suuriin linjoihin päädyin. Tällä hetkellä Luku 1 on, paitsi raakatekstiä, aika pientä piperrystä. En ole ennen kirjoittanut kokonaista aikuisten romaania ja olen vasta alkanut ymmärtää kuinka paljon voin oikaista. Toisaalta taas yksityiskohtia pitää saada aika kasa mahdutettua lyhyehköön tekstinpätkään.
Raakatekstiä teen itselleni, jättimäiseksi synopsikseksi, ja editoidessa alan ajatella lukijaa (tosin koen itseni lukijaksi -mitä minä tästä saan jos olisin vain napannut kirjan käteeni ja ryhtynyt lukemaan).

No, saapa nähdä mihin tässä vielä päädytään. Vielä en tuntenut tarvetta tehdä tiedostosta  uutta versiota vaan annan surutta 'jättisynopsikseni' painua unholaan (toivottavasti en kadu ;)).

maanantai 18. elokuuta 2014

Arki...

...tuo herkkä ja arka olento, joka ei näytä tälle tontille enää uskaltautuvan.

Arki tietäisi rutiineja, vähemmän ylimääräisiä ohjemanumeroita, enemmän ja helpommin järjestettävää kirjoitusaikaa. Nythän tuo arki mennä viipottaa jossain kaukaisissa metsän siimeksissä eikä tunnu ollenkaan kaipaavan kotiin. Minun kotiini ainakaan.

Ehkä potuttaisi jos jaksaisi vaivautua. Parempi vain istua hiiren hiljaa, arkea pelästyttämättä ja odottaa sitä kotiin.



Siellä jossain se menee.

perjantai 1. elokuuta 2014

Eteenpäin vai taaksepäin

Ei puhuta nyt niistä toiveista eikä varsinkaan niiden toteutumisesta. Sanottakoon vain, että on mennyt enimmäkseen lomailuksi eikä niinkään tavoitteelliseksi kirjoittamiseksi.

Sen verran tässä rentoilun lomassa Sky-tiedostoa tutkiskelin ja pohdiskelin, että kumpaan suuntaan lähden seuraavaksi.
Voisi ehkä sanoa, että suunnilleen luku 1 on valmis ja suhtkoht ruodittu sisällöltään sellaiseksi, että tiedän kyllä mihin suuntaan tarina kulkee. Mutta eteenpäin kirjoittamisen lisäksi houkuttaa myös editointi. Luku ykkösessä on vielä pitkähköjä pätkiä, jotka on jotenkuten kursittu kasaan ja joissa on vielä paljon punaisia merkintöjä 'muista se ja tämä ja tuo'.

Että mitähän tässä nyt tekisi. Siivoaisi sotkunsa vai sotkisiko lisää. Olen päättämätön.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Vihdoin

Niin niin, kesäloma, vihdoin.
Edestäpäin katsottuna se siintää johonkin kauas tulevaisuuteen, täynnä ihanaa tyhjyyttä päivä toisensa jälkeen. Todellisuuden joutuu yleensä kohtaamaan sitten siinä taaksepäin katsoessa -ettei sitten ehtinytkään paljon mitään, se menikin hetkessä ja niin edelleen ;)

Mutta saahan sitä toivoa.
Toivon, että jo tehtyjen (kivojen!) suunnitelmien lisäksi on tyhjää tilaa, tyhjää aikaa.
Toivon, että on luovuus (eli että kelvoton kilpirauhanen lopettaa häiriköintinsä, ja luultavasti se onkin vain lepoa ja rauhaa vailla).
Toivon, että loman viimeisenä päivänä on jotain aikaansaaneen ihmisen hymy huulilla ja rauha sielussa.
Toivon, että Sky on loikannut aimo harppauksen eteenpäin.
Toivon, että Projekti Kaksi on sievästi paketissa, tai ainakin paketissa vailla sievistämistä.

Jokatapauksessa edessä on vuoden parempi puolisko <3



keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Skyn luonto

Vaarnan innoittamana aloin pohtia syvemmin kuka mikä ken Sky on. Tai ehkä enemmänkin, miksi juuri Sky on niin oma.

Olen tuskaillut useammin kuin kerran kirjoittaessani Oman äänen ja Tyylin perään.

Ei Skyn kanssa. Se on oma ääneni ja oma tyylini, ihan hakematta, ihan itsestään.

Se syntyi... niin miten? Koska ensimmäisen kerran ajattelin sitä, koska idea syntyi. Kirottu muistini, petturi, on hukuttanut monia vuosia hämärän savuverhon taa. Luulen kuitenkin, etten erehdy hirvittävän pahasti, kun sanon, että Skyn ensimmäinen sivu (joka on pysynyt pääpiireiltään muuttumattomana) on kulkenut mukana jo ainakin kymmenen vuotta.

Ja nyt kaikki toivoo yhteen ääneen, että siihen viimeisen sivun kirjoittamiseen ei mene yhtä kauan!

En pysty enää muistamaan koska ja minkä innoittamana olen ensimmäisen sivun ensimmäistä kertaa kirjoittanut. Epämääräinen mielikuva on sivulla esiintyvästä kohtauksesta, joka vain putkahti päähäni. Ehkä näin, ehkä ei. Mutta tiedän monia asioita, tilanteita ja hahmoja, jotka ovat vuosien varrella puhaltaneet eloa tuohon ensimmäisen kohtauksen luomaan maailmaan.
Noin vuosi sitten annoin Skylle ajatuksissani enemmän tilaa ja pian tarina kehittyikin kuin itsestään valmiiksi mielessäni. Nyt ei auta muu kuin saada se ulos.

Miksi Sky sitten on niin erityisesti Oma? Sen henkilöistä kukaan ei ole minä. Enkä minä edes haluaisi olla kukaan heistä. En edes elää heidän elämäänsä. Jostain minusta se silti kumpuaa, kaikesta mitä olen nähnyt, kuullut, kokenut, haistanut, maistanut. Siihen pätee 'kirjoita siitä mistä jotain tiedät'-ohje. Ehkä se tekee siitä osan minua.
Ja ehkä se siksi on muhinut näin kauan, piti ehtiä yli neljän vuosikymmenen, että tiedän tarpeeksi.

Vai tietääkö koskaan?

torstai 5. kesäkuuta 2014

Elossa

Kutakuinkin.


Kiireet eivät ole vielä ohi. Tämä viikko on tehdä minusta selvän. Ensi viikolla tulen olemaan kuten hän kuvassa.
Ja sen jälkeen aloitetaan matka kohti uusia kiireitä.

Mutta uskon ja luotan, että ainakin Projekti 2:lle löytyy aikaa jo ensi viikosta. Ehkäpä Skyllekin, edes ajatustyön tasolla. Siinä onkin yksi mutka suorittavaksi, sen miettimiselle voin varastaa hetkiä <3

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kuinka kauan vielä?

Tätä kevättä, tätä kuuta, tätä kiirettä ja hässäkkää?
Päässä pyörii lausahdukset 'kiire on vain tunne' tai 'kiire on itsetehtyä'.
Niinpä niin. Kun toista viikkoa kaatuu illalla puoli kymmenen suorilta jaloilta sänkyyn oltuaan täydessä vauhdissa aamukuudesta, on vähän vaikea uskoa vain tunteneensa itsensä kiireiseksi. Mutta oma syyhän se, mitäs hankin perheen, työn, talon, eläimiä.

Mutta kiitos Projekti Kakkosen en ole ihan nujerrettu! Pieni, salainen paheeni, kiireeltä varastettuja vartteja. Hah, siitäs saat!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Viikonloppu!

Mikä ihana, ihana viikonloppu! Liki viisi (5) tuntia kirjoitusaikaa! Ruhtinaallista, taivaallista :)
Vielä vähän olisi virtaa riittänyt, mutta ei hirveän paljon. Jokaisen session jälkeen olen pitkään, puoli tuntia, tunnin, aivan hukassa. Pyörin levottomana ympäriinsä, en osaa tarttua mihinkään, aivot eivät tiedä ovatko siellä vai täällä.

Olen edelleen editoinut kirjoittamaani. Ihan alku on siisti ja sievä, muu on aika raakaa. Enkä jaksa enää editoidakaan, haluan päästä viemään tarinaa eteenpäin. Mutta vielä on jonkun matkaa olemassa olevaa tekstiä, jota on muokattava sen verran, että tarina menee sinne minne sen pitikin mennä eikä matkalle jää kovin jättimäisiä virheitä.
Odotan kuumeisesti, että pääsen jatkamaan tarinaa eteenpäin, pois kerran kirjoitetun parista. Toivottavasti tuleva raakateksti etenee vähän paremmin tarinan puitteissa 'oikein' ettei tarvitse joka välissä palata korjaamaan suuntaa oikeaan. Heh, tiesin jo tuon lauseen kirjoittaessani, ettei tuo toive toteudu :D

Kunpa tuleva pitkä viikonloppu toisi lisää kirjoitusaikaa <3

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kirja & ruusu

Ruusut ovat ihan kivoja. Mitenkään erityisesti en niitä ihaile. Tässä suosikkini, se on kai vanha lajike, punalehtiruusu:

 
  Parasta ruusuissa taitaa olla tuoksu.

Olisin halunnut kirjanpäivän kunniaksi tehdä kirjabloggauksen. Mutta koska olen laiska, tyydyn suosittelemaan yhtä rakkaimmistani:



 
 
Banksin tuotanto ei muuten ole erityisesti sykähdyttänyt. Mutta tämä <3.
Minua siinä viehättää miljöö, tietynlainen salaperäisyys, kuitenkin arkipäiväisyys.
Hahmot ovat kertakaikkiaan rakastettavia,
tavallisia, silti niin erilaisia.
Ihmisiä.
Että on osannut herra Banks (RIP) saada syvyyttä hahmoihinsa ja tarinakin kulkee kiinnostavasti.
Siispä suosittelen!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kerro se kirjoin

Kiitän Katria haasteesta. Sopii hyvin tähänastisen pääsiäisen vieton (löhöilyä ja lukemista!) lomaan. Onkin ollut hyvin rentouttavaa ja voimaannuttavaa.



Vastaa kysymyksiin kirjahyllysi kirjojen nimillä.

1. Kuvaile itseäsi.
Kypsä poimittavaksi
2. Kuinka voit?
Uuden onnen jäljillä
3. Kuvaile asuinpaikkasi.
Vuosi maalla
4. Minne haluaisit matkustaa?
Ihmemaa
5. Lempivärisi?
Vihreän saaren puutarhoissa
6. Paras vuo(rokau)denaika?
Elämä
7. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Lahja
8. Mitä pelkäät?
Askel tyhjyyteen
9. Lempiruokasi?
Pieni suklaapuoti
10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? 
Elämäni koirat
11. Mottosi?
Suoraan sydämestä
12. Haaveesi?
Unelmista totta

Hauska haaste! Laitetaan eteenpäin Rooibokselle, Lukuhoukalle ja vaarnalle.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Alkuja

Aloitin uuden työn nimeltä Projekti Kaksi. Se pelastaa minut turhautumiselta -kun en pääse kirjoittamaan (jo valmiiksi mietittyä) Skytä, voin täyttää pikkuiset vapaahetket ajattelemalla uutta projektia eteenpäin.
Mikä selittääkin sen miksi minulla on kokonainen tiedosto tulvillaan Alkuja. On enemmän pieniä hetkiä kehittää uusia ajatuksia kuin toteuttaa niitä.
Turhauttavaa tuokin, mutta sentään parempi kuin vain märehtiä Skyn perään :)

Projekti Kaksi on pieni. Sitä voi kehitellä lyhyemmissä pätkissä kuin isoa kokonaisuutta. Se on vain suunnitelma, sitä voi tehdä päässä, kynällä ja paperilla, sähköpostilla, kännykällä.
Se ei luultavasti valmistu ikinä. Se on olemassa vain pitääkseen mielialan korkealla.

Pääsiäinen -tuo ihana, ohjelmaton pitkä viikonloppu! Kirjoitusintoa kaikille!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Turhautua

 

  1. kokea toimintansa turhaksi, hyödyttömäksi, pettyä, frustroitua. esim. Turhautua työssään. Turhautui byrokratian jäykkyydestä, jäykkyyteen. Tunsi työttömänä itsensä turhautuneeksi
Sanoo sivistyssanakirja. Ei ihan kuvasta minun mieltäni kiusaavaa tunnetta
 
Toisinaan turhautuminen on suorastaan piinaavaa. Olla kiinni jossain muualla kuin Skyssä!
Työni ja työpaikkani ovat ihan kelvollisia. Perheeni on rakkaani. En inhoa edes kotitöitä.
Vaan hinku saada tarina kirjoitettua pian pian pian on niin suuri, että usein kirjaimellisesti kiemurtelen työtuolillani turhautumisesta.
Kun kirjoittaa lyhyissä pätkissä, välissä päiviä, ahdistaa tunne että unohtaa jotain, jotain jota viimeksi kirjoittaessa ajatteli, suuntaviivoja, tunnelmia, koukkuja.
 
On vain palava tunne, että pitää päästää siihen maailmaan, jonka tuli tehneeksi.
Kun on kirjoittanut tunnin, kaksi tulee hetkeksi Hyvä olla, maailma on kaunis ja on onnellinen. Voi päästää irti. Kunnes taas kohta polttelee.
 
Turhautuminen on hyväkin tunne. Ajaa eteenpäin.
 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Tarina siitä, kun kaikki menee pieleen

No eikä. Eikä Skykään sellainen ole.
On vaan sellainen päivä -toivottavasti vain päivä.
Kirjoittaminen on kaukainen haave vain. Huokailuttaa. Riepookin. Ei pitäisi. Pitäisi ajatella sitä mikä ei mennyt pieleen ja sitä, että on huominen. Tai ylihuominen. Tai joku toinen päivä jossain.

Alkuvuodet eivät ole minun juttuni. Loppuvuodet ovat paljon kivempia, niissä on ryhtiä ja järjestystä. Arkea. Tasaisuutta. Vai kultaako aika muistot ja tuskailen syksyllä taas.
Nyt taitaa olla parasta nukkua kunnolliset yöunet ja herätä huomenna parempaan päivään.


torstai 27. maaliskuuta 2014

Eläissäni elämässäni

Jiihaa. Back in the saddle. Muutaman viikon tauon jälkeen ensimmäiset viisi minuttia tuntuu kuin ei olisi ikinä koko tekstiä nähnytkään, mutta sitten -uppoaminen maailmaan, joka on Oma. Hymyilyttää.

Editointi jatkuu. Kaipailen kovin jo raakakirjoituksen pariin, mutta oikoteitä ei ole. Alku on kömmittävä läpi, jotta tiedän mitä sitten raakailen.
Ja otsikko -kumpi on oikein "koskaan eläissäni" vai "koskaan elämässäni"? Epäilen jälkimmäistä, mutta tietoa minulla ei ole.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Ajaton

Siis vailla aikaa kirjoittaa. Kokonaan. Kaupanpäällisinä flunssan alku kestoversiona, viikko numero kaksi menossa. Plääh siis.

Lohduttaudun ajattomalla klassikolla:

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sunnuntaihöpinöitä

Piti kirjoittaa. Oli tunti aikaa. Onkin jumittava ja kankea ajatus enkä saakaan mitään aikaan. Lienee ohimenevää vaikka vähän tietenkin harmittaa, kun yksi harvoista kirjoitustilaisuuksista menee ohi. Mutta aika hyvä viikko siinä suhteessa takana, joten menköön nyt näin.

Olen siis editoimassa alkuani. Sitä tehdessä mietin muita kirjoittajia, sitä kuinka käyttökelpoista tekstiä ensimmäisellä kirjoituskierroksella tulee. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, jotkut kirjoittavat ensin koko pitkän käsiksen raakatekstinä ja sitten vasta editoivat sen. Se hämmästyttää minua. Kuinka kummassa tarina etenee järkevästi jos ei välillä editoi jo olevaa tekstiä? Niin pienet yksityiskohdat saattavat muuttaa kaiken, koko tekstin, koko tarinan.
Itse olen järjestelmällinen, pidän yllä muuttuvaa ja melko tarkkaa taustatiedostoa, jossa on etukäteen mietitty tekstille suuret linjat ja jo kirjoitetusta tekstistä kerään olennaiset ranskalaisilla viivoilla muistiin. Aika usein kirjoittaessa ja editoidessa käyn kurkkaamassa miten olin esimerkiksi päättänyt jonkun tapahtumien järjestyksen tai hahmojen suhteen etenevän.
Ja tosiaan, kun sain alun raakakirjoitettua, olin jo harhaillut niin moneen suuntaan, etten enää ollut varma miten tarina etenisi -ennen kuin tarkentaisin jo tapahtuneen. Minun hataralla muistillani pitää pitää ohjat tiukasti käsissä, muuten koko homma leviää kasaksi, josta ei saa mitään tolkkua. Ei olisi minusta Nanowrimoon! Sillä editoimattomalla sekasotkulla voisi korkeintaan sytyttää saunankiukaan.

Siis ihmettelen ja ihailen teitä, joilla isokin kokonaisuus pysyy kasassa jo ensimmäisellä kirjoituksella, että on mitä editoida valmiiksi.
Ai niin, tiedän toki, ettei oma tapani silti tuo valmista tekstiä -kun koko juttu on kertaalleen kirjoitettu ja editoitu -se odottaa vain täydellistä purkamista osiin ja uudelleenkirjoittamista :)

Hoh, sekava ja turha postaus, mutta menköön ;)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ei kommunikointia

Kuinka pitkälti voi kirjoittaa ilman ensimmäistäkään dialogia?
Myönnetään, että Sky on edelleen vasta alussa (editointia, editointia) ja kaikki on vielä jonkinlaista pohjustusta tarinalle. Mutta kai sinne jossain kohtaa pitäisi ilmaantua jonkinlaista kommunikointiakin?
Pitääkö sitä tunkea sinne väkisin? (Haa, meinasin sanoa alkaa tunkea). Vai odotanko rauhassa, että se tulee luontevasti itsestään? Tuleeko se luontevasti itsestään?
Dialogit eivät ole minulle olleet kovin hankalia. Kai. Olenkohan aina ohittanut ne kaikki epähuomiossa :P
Pitäisiköhän luntata jostain kaunokirjallisesta teoksesta, onko dialogittomuus kovinkin paha synti...

Ja huokaus. Taas tulee se tunne, että kirjoitan jättimäistä synopsista, tarinaa auki itselleni. Vasta. Että se todellinen kirjoittaminen häämöttää yhä kauempana.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Tylsyys

Sen suurempaa lahjaa ei kirjoittaja voi saada kuin tylsän hetken.

Minulla oli tänään erityisen harvinainen päivä ja ehdin tylsistyä. Onneksi Sky oli ulottuvillani. Nyt on tarinan peruskalliota taas rakennettu vahvemmaksi. Sitä alkua, josta tarina ponnistaa. Aion jatkaa editointia, suuntaviivoja on tarkennettu ja tiedän mitä teen jo raakakirjoittamalleni tekstille. Milloin, sitä taas en tiedä...
Mutta juuri nyt olen kylläinen, täynnä valmista alkua, onnellinen.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kirjakysymyksiä

Jee, Stazzy haastoi minut kysymyksillä. Mikäs sen hauskempaa :).

Luettiinko sinulle lapsena? Jos, niin mitä?
Ei kovin paljon. Se vähän mitä luettiin oli Aku Ankkoja tai pieniä lastenkirjoja. Mutta äitini oli kova keksimään juttuja, satuja ja tarinoita. Hänen syytään on, että meillä asuu nykyäänkin Kotitonttu :).
Hoitopaikastani muistan sellaisen kirjan kuin Aleksanteri ja Taikahiiri. Ostaisin heti omaksi jos ei olisi viimeinenkin painos loppu.

Mitä luet/lukisit nyt omille lapsillesi?
Minttu haluaa koiran, noin neljäkymmentätuhatta kertaa ;). Usein iltasatulukemiseksi päätyivät ne (lyhyet) suosikit yhä uudestaan ja uudestaan. Onneksi niitä oli aika monta, joista valita. Lisäksi luettiin klassikoita, Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli, Muumit, Roald Dahleja ynnä muuta.
Ja tässä yhteydessä voinkin mainita lukemaan opetteleville sopivan, pienen kirjan Koira nimeltä Joulu. Minä nimittäin rakastan sitä kirjaa :)

Kehen romaanihenkilöön rakastuit nuorena niin, että olisit toivonut hänen
olevan olemassa?
Sillä tavalla vaikea kysymys, että muistini on kärsinyt vähän vaurioita eikä ole ihan priimat mielikuvat menneestä. Jotain sanoakseni, mainittakoon Lotta-kirjojen (Merri Vik) Paul.

Suosittele historiallista kirjaa, joka opetti sinulle jotakin.
En ole erityisen suuri historiallisten teosten kuluttaja. Mutta kelpaisiko Tuntematon sotilas?
Nuorena luin kyllä viktoriaanisten aikojen Englantiin sijoittuvia romaaneja, en muista enää kirjailijoita enkä kirjojen nimiä, opitkin jäivät vähän vähälle. Se nyt tietysti jäi mieleen, että niissä mekoissa/korseteissa ei voi hengittää ;).

Oletko koskaan saanut outoja katseita nauraessasi kirjalle ääneen julkisella
paikalla? Mikä kirja se oli?
Monesti. Junassa olen hihitellyt ainakin Marian Keyesin teoksille ja Harry Pottereille.

Oletko ottanut matkalle mukaan kohteeseen sopivan kirjan (poisluettuna
varsinaiset matkaoppaat)?
En varsinaisesti, mutta dekkarit luen mieluiten aurinkorannalla niin ei pelota ihan kamalasti ;)

Minkä kirjan olet lukenut uudestaan ja uudestaan ja uudestaan?
Luen tosi monet kirjat tosi monta kertaa: Potterit. Iain Banksin Crow roadin käsikirjoituksen. Keyesit. Joanne Harriksen Suolaista hiekkaa. Ruohometsän kansa.

Minkä kirjan olet lukenut hampaat irvessä loppuun vaikkei oikein olisi
kiinnostanut?
No, en ihan lukenut mutta ainakin selasin Puhdistuksen loppuun ihan väkisin. Ei yhtään minun juttuni.
Yleisesti ottaen en enää haaskaa (kortilla olevaa) aikaa lukemalla loppuun yhtään mitään mistä en pidä. Siinä suhteessa on pitänyt tinkiä periaatteista, ennen toimin toisin.

Mikä on paras näkemäsi kirjasta tehty elokuvasovitus?
Forrest Gump.

Kuvittele olevasi (kuuluisa!) kirjailija. Miten pukeutuisit
kirjailijakuvaasi, siihen joka printataan takakannen sisälärpäkkeeseen?
Pukeutuminen menköön farkut ja villapaita-linjalla. Lähistölle haluaisin omenapuun ja rekvisiitaksi kissan ja koiran :)

Lisäksi piti keksiä omat kysymykset, se ei ollutkaan ihan helppoa... Jotain sain kuitenkin raavittua kasaan ja haastetuksi joutkoot Bee, Rooibos ja vaarna. Osanottoni ;)

Here we go:
1. Mikä on kamalin lukemasi kirja?

2. Luetko mielummin kotimaista vai käännöskirjallisuutta?
3. Minkä kirjan/kuka henkilö haluaisit olla?
4. Mistä aiheesta luet/lukisit mieluiten?
5. Minkä genren kirjoja luet mieluiten?
6. Ärsyttääkö vai viihdyttääkö romaaneissa ruokakuvaukset?
7. Mikä on luovin vuorokaudenaikasi?
8. Kirjoitatko keskeytymättä useamman tunnin vai tarvitsetko usein taukoja?
9. Kuinka paljon (h) kirjoitat keskimäärin viikossa?
10. Keksitkö henkilöhahmoillesi helposti nimet?


 
 
 



sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Kiitos kirjoittava blogimaailma

Rooibos oli ihana ja muisti minua blogissaan. Minä haluan myös sanoa kiitos teille, jotka toimitte vertaistukenani kirjoittamisen kanssa. Mikään ei korvaa ihmistä, joka todella tietää mistä toinen puhuu.


Siispä

Jaan tunnustuksen eteenpäin Beelle, vaarnalle, Stazzylle, katrille, Helmi-Maarialle ja Deelle. Kiitoksen annan ihan kaikille!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Mahdoton tehtävä!

Miten muut onnistuvat kirjoittamaan päivätyön ja perheen ohella? Minä en paljon muuta tee kuin kihisen turhautumisesta.
Eilen olin päättänyt sen puoli tuntia, joka aikaa oli, kirjoittaa. No, eihän hommat tietenkään menneet niin kuin piti ja puolesta tunnista oli vartti jäljellä, kun olisin päässyt aloittamaan. Siispä jäi väliin. Tänään oli aikaa kokonainen tunti. Josta ensin meni puolet stressatessa erästä arkipäivän asiaa ja toinen puoli yllättäin ilmenneisiin kotihommiin ja tähän bloggaukseen. Plaah.
Ja näin se aina käy. Aikeita on, mielentila viritetty ja sitten aika katoaa käsistä. Pakolliset hommat on hoidettava. Jos jätän ne surutta sivuun odottamaan, ne mokomat tosiaankin odottavat tekijäänsä myöhemmin -ja sitten kärsii levon ja unen määrä. Lepo nyt voi vähän kärsiäkin, mutta unesta en voi tinkiä. Koska väsyneenä en ainakaan kirjoita.

Nirin narin. Tänään ei ole yhtään hyvä päivä. Kunnollisesta kirjoitussessiosta on ihan liian pitkä aika. Sitä paitsi, edellisen session jäljiltä jäi epävarma maku -editoin alkua ja nyt olen varma, että koko juttu on, ihan niin kuin aina, ankeaa ja tylsää huttua, joka ei kiinnosta ketään (äh, osaisinpa laittaa hymiöitä, tässä olisi sellainen sekopäisesti virnuileva tyyppi).

Kunpa taivaasta tupsahtaisi keino, jolla saisi edes yhden päivän viikossa omistaa kirjoittamiselle. Minulla olisi jo Projekti 2:kin mielessä ja hinku päästä senkin kimppuun. Niin kuin tässä nyt olisi järkeä kehitellä lisää hommia levälleen, kun ei repeä siihen yhteenkään.
Mur, nyt jostain pikkuinen Ihme nimeltään Aika minulle!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Työtä

On se työtä. Kovaa, tai ainakin hyvin intensiivistä, työtä. Puolentoista tunnin sessio pelkästään taustojen parissa, juonen selvittelyä ja taustatutkimusta. Tämä tavallisen työpäivän päälle ja olen poikki.

Väsynyt, mutta onnellinen. Askeleen lähempänä alun editointia ja selkiytymistä, joka helpottaa tarinan eteenpäinvientiä.
Että pienikin edistyminen osaa ilahduttaa kirjoittajan mieltä!

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014

En ole kirjoittanut pitkään aikaan.
Eipä ole Shakespearekaan.

Hehheh. Siinäpä oli sitten tämän vuoden huumoriosuus ;). 
En tosiaan ole kirjoittanut. Kai sitä aikaakin olisi löytynyt, tulipahan vain lomailtua. Aina sitä toisaalta miettii, pitäisikö paiskia hommia olan takaa ja saada äkkiä valmista -tai mitä miettimistä siinä on, näin tekisin, mutta tuppaa jaksamisen kanssa olemaan häilyväistä. Joten teen parhaani.

Ylpeilyn aihetta kuitenkin on. En ole kirjoittanut, mutta olen setvinyt jo kirjoittamaani. Pistin jo olemassa olevat kohtaukset paperille ja hain punaista lankaa. Löytyi.
Editoinnilla en voi vielä kehua, mutta senkin aika tulee, jo ennen tarinan etenemistä. Sanoisin, että olen tekstistä 1/8 osan (toivottavasti en liioittele...) jo luonut, se on sentään olemassa vaikka tuleekin vielä muuttamaan muotoaan moneen kertaan.
Ennenkaikkea -tadaa!- olen pitänyt nimisession! Enää ei tarvitse ihan niin pimeässä harhailla ja sekoilla äksien kanssa. Tekstini tosin on ja tulee olemaan nimigeneraattorin painajainen, niin täynnä ja tulvillaan erikoisuuksia. Enempää en voi tässä paljastaa, mutta maailma, jossa tekstissä liikutaan pitää sisällään paljon pitkiä nimiä ja vielä enemmän lempinimiä. Puhhuh.

Näillä eväillä tähän uuteen Armon vuoteen. Pienellä jännityksellä uuden vuoden aina aloittaa ja miettii mitä tämäkin tuo tullessaan. Ainakin, jos kaikki menee hyvin, pienten jalkojen töminää - hahaa, sainpas teidät lankaan. Siis pienten tassujen rapinaa, kun eläinperheen on tarkoitus kasvaa yhdellä jäsenellä. Mikä tietää dieettiä - ainakaan kolmeen kuukauteen ei ehdi syömään, nukkumaan eikä taatusti kirjoittamaan. Mutta, ainahan voi saada uutta materiaalia kirjoittamiseen :). Sitä odotellessa! 

HYVÄÄ, IHANAA, ILOISTA, PAREMPAA, ONNELLISTA, MENESTYKSELLISTÄ UUTTA VUOTTA JOKA IIKALLE!