Koko aamu siihen meni. Maatessa olohuoneen lattialla, kattoa tuijotellen, kiivaasti puoliääneen mumisten. Mutta vihdoin olen tyytyväinen niihin ensimmäisiin lauseisiin.
Toivottavasti olen vielä viikon tai kahden tai kuukaudenkin päästä. Saati vuoden tai parin. Sillä tällä vauhdilla tässä tulee menemään vielä kauan.
Mutta elämää ei voi estää, sitä voi vain elää. Siispä eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti