sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Viipyilevä

Taikasanani. En tiedä voiko koko tekstin kirjoittaa mielessään vain yksi sana: viipyilevä. Olen monesti tekstejäni aloitellessani kompastellut tyylin kanssa. Skyssä on alusta asti ollut selvää, että mielessäni täytyy aina pitää tuo sana.
Ehkä se on vain tekstin alkuun sopiva. Ja loppuun, sillä olen loppuni jo kirjoittanut. Se on myös viipyilevä, sellainen hitaasti lämpiävä, tai kuin hiipuileva takkatuli. Kuulostaapa romanttiselta vaikka tarina ei ole rakkaustarina. Vai onko? Ehkä on, omalla tavallaan.

Viipyilevyys aiheuttaa myös kirjoittamiselle omat rajansa. Mielialan on oltava oikea eikä tekstiä voi hoppuilla eteenpäin. Sitä tehdään hitaasti ja nautiskellen. Ehkä siitä syystä en ole kirjoittanut mitään viimeiseen kahteen viikkoon ;)

Kuitenkin, rakastan viipyilevää tunnelmaani. Se on... hmm... sumuinen, mausteinen ja lohdullinen. Toivon, että voin pitää sen mukana läpi koko tekstin.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Sky

Sky on erään naisen elämäntarina. Tosin se keskittyy lähinnä pariin vuosikymmeneen. Olen hautonut tekstiä mielessäni jo vuosia, mutta vasta nyt tulin tarttuneeksi siihen kunnolla. Sävelet ovat selvät, juoni on ajateltu läpi - mutta koska matka on vasta alussa, mitä tahansa voi tapahtua.
Kirjoitettuna on alku ja loppu. Pelkkää virheitä pullollaan olevaa raakatekstiä, yhtä pötköä, ilman tietoa lukujaoista, nautinnollista (kirjoittajalle) tajunnanvirtaa.
Editoinnista, sitten joskus aikanaan, saattaapi tulla melkoinen savotta ;).

Bloggari itse on työssäkäyvä ja perheellinen nainen, jolla -kuten monella muullakin kirjoittajalla- on aina aika kortilla ja kadoksissa. Ja aika usein ajatuskin. 
Kerrottakoon sekin, että olen täysi uuno tekniikan kanssa. Joten pahoitteluni jo etukäteen  blogin kanssa sähläämisestä -alkaen jo blogin nimestä. Tiedän, se on varsin kökkö :D. Miten otsikoiden ja nimien keksiminen onkin niin vaikeaa vaikka muuten voi suoltaa liuskakaupalla tekstiä ja keksiä tarinoita ja niihin käänteitä loputtomiin?