maanantai 12. syyskuuta 2016

Uudestaan!

Olo on kuin Teletappi-maassa:
Kirjoita pätkä, lue läpi, editoi.
Kirjoita toinen pätkä, lue läpi, editoi.
Lue molemmat pätkät läpi, editoi.
Kirjoita kolmas pätkä, lue läpi, editoi.
Lue kaikki läpi, editoi..............

'Kaukana jossain on pikkuinen mäki....'

(aivan, ihan sama, kunhan jotain syntyy! järjestyksellä ei niin väliä)

lauantai 10. syyskuuta 2016

Työpäivä

No niin, haihattelut haihateltu, ww-tiedosto auki ja naputtelua.
Toivottavasti haihatteluista jäi jotain kivaa muhimaan, kaukaista tulevaisuutta ajatellen. Kummallisen erilaisia alkuja, ei mitään yhteistä ww:n kanssa.

En kyllä voi kummoisesti työtehoja kehua (taaskaan). Arkityö vie mehut aika viime tippaan, siksi tämä työpäivä on ollut sellaista taukojen, torkahdusten ja pyykinpesun sävyttämää. Luku 2 on nyt raavittu kasaan...
Ihmettelen kaikkia muita kirjoittajia ja heidän tarmoaan. Minusta ei enempää irtoa. Arkityö on tosiaan tätä nykyä varsin tiivistä aherrusta ja aivotoimintaakin kuluttavaa. Sellaista tulipalojen sammuttelua hikihatussa vaikken palonais olekaan. Viikonloppuna on pakko kerätä voimia seuraavan viikon koitoksiin. Voi miksi, miksi työviikko ei voi olla nelipäiväinen................

Mutta onhan tässä vielä iltaa, ja rauhaa, jäljellä. Ja huominen. Huomenna on taas tarmoakin. Kunhan ei sitten vain muut velvollisuudet kutsu pihatöihin tai ties mihin ikkunanpesuihin (apua, kai nekin on taas pakko pestä tänä syksynä. Eiköhän nuoriso-osastolle kelpaa raha ja kevyt kotityö)


tiistai 6. syyskuuta 2016

Surinaa

Pieni tauko ww:stä tekee hyvää. Päässä surisee uusia alkuja, ilahduttavia älynväläyksiä.
On ollut paha viikko, liikaa sosiaalisuutta, liikaa aktiviteetteja. Ja pientä flunssaa, joka ei suostu tulemaan eikä menemään. Sitä oli jo elokuussa, riesaksi asti. Ja taas. Kaadan kurkusta alas vuorotellen hunajateetä ja mustaherukkamehua sinkillä ja ceellä ryyditettynä. Mikään ei vie voimia tehokkaammin kuin viikkokausien puolipoteminen.
Joten ei ole tarmoakaan ollut muuhun kuin pieniin älyvälähdyksiin.

Ww-parka ei valmistu ellen ota ja asenna itelleni ankaraa komentoa. Tee työ, älä haahuile. Älä vilkuile eteen, älä taakse.
En ole maailman pitkäjännitteisin ihminen ja tässä sen huomaa. Kun teen samaa yhä vaan, alan kyllästyä. Ja keksiä pieniä älynväläyksiä, sijaistoimintoja.

Komennan kyllä itseni sorvin ääreen. Kunhan pääni saa ensin pienen huvittelunsa uusien alkujen kanssa.