Mä en osaa

Välipalalle näkyisi jatkoa. Tai no, jos keksisin toisen lopun niin saisin myös keskiosan. Mutta vaikka itse tykkäänkin tekstistä niin siitä puuttuu silti niin paljon. Se ei ole ihan tätä päivää, se ei ole tarpeeksi välkky, se ei ole hauska, ainakaan tarpeeksi, ja tuskin se ketään ikinä kiinnostaisi. Mä en osaa.

Ww on päässä. Alusta loppuun kaikkine mutkineen. Aika hyvinkin hiotun juonikuvion kanssa. Mutta kun se on jumissa. Raakakirjoitettu läpi, tehty uusi alku ja nyt en tiedä miten sitä oikein tehdään. Mä en osaa.

Mä en osaa kirjoittaa ollenkaan.

Tänään tuntuu tältä.

Lyhyesti

Välipala valmistui. Siitä tuli lyhyt. Minussa asuu jokin lyhyen ilmaisun geeni.
Mitäs sitä sitten tekisi Välipalalle?
Tuskin mitään. Pistän pöytälaatikkoon, ehkä luen joskus myöhemmin. Ehkä saan aatteen sen lihottamiseksi. Tai sitten vain pidin pienenä hupailuna ja syrjähyppynä.
Taitaa olla aika palata Ww:n pariin.

Oi loma ja ilo!

Huijui kuinka aika kiitää, tietysti, olenhan lomalla!
On ollut ihanaa eikä vähiten siksi että olen ehtinyt kirjoitella - Välipalaa yhä. Ihmettelen miten se tuntuu tulevan kovin valmiina tekstinä näppikseltä. Luin sitä ja tuntui ihan kivalta. Hassua, kun ajattelee että Välipala on vain ohimennen ajatuksista napattu idea.
Myös Ww on ollut ajatuksissa. Autuus, että päässä on niin paljon tyhjää, että sinne mahtuu myös Ww. Sehän meni liian tarkaksi hinkkaamiseksi ja tavallaan jumiutui. Nyt olen sitä alkanut taas pohtimaan - että mitä sitten ja miten. Hiljalleen löytyy oikea raide.
Ja lomaa on vielä jäljellä! JIHUU!

Suosikki avattu

Keyes siis. Koska LOMA. :)

Kesälukemistossa tänä vuonna

Viime viikolla nautin pari ne Lotta-kirjaa (Merri Vik), jotka löytyvät omasta hyllystäni. Pidän niistä yhä. Ovatkohan ne jonkinlaista esi-chic-lit-lanua? Hyväntuulisuus on joka tapauksessa  elementti, joka minuun uppoaa helposti.
Veera Vaahteran Sopivasti sekaisin oli vähän lattea. Ihan kiva, mutta ei herättänyt isompia fiiliksiä.
Nyt kesken on Cathy Kellyn viimeisin. Joka kerran tätä tuotantoa kahlatessani mietin miksi. Miksi luen, kun en pidä kirjottajan tyylistä. Minusta hänen tekstinsä on hieman viimeistelemätöntä ja jotenkin naivia. Eikä aina niin hyvällä tavalla. Ensi kerralla jätän tämän hyllyyn.


Odottamassa on suosikkini Marian Keyes - Säätäen ja soveltaen ja lisäksi Hanna Tuurin Ranta & Christien Hallavan hevosen majatalo. Varauksissa odottaa vielä E.Hietamiehen Hammaskeiju ja Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani. Viimeisin on uusi tuttavuus, katsotaan.
Virpi Hämeen-Anttilan historialliset Björk-dekkarit kiinnostaisivat, toivottavasti ehdin lomalla vielä niihin tutustua.


Kovin paljon en voi lukea lomallakaan jos haluan ehtiä myös kirjoittaa.

Arkea vielä

Hups, viikonloppu vei mennessään. Oli kaikkea kivaa ohjelmassa.
Olisin kyllä jo muutenkin ihan valmis heittämään vapaalle, mutta vielä pitänee tovi uurastaa.

Illoiksikin on puuhaa. Välipalan perään haikailen, mutta jos nyt olen oikein ahkera niin sitten myöhemmin varmaan saan tehdä kaikkea kivaa?
Talo on kuitenkin jo puolityhjä. Se tarkoittaa sitä, että hiukkasen hiljaiseloa eletään. Kelpaa minulle.

Unia

Näin viime yönä unta Välipalasta. Leffa siitä pyöri silmieni edessä. Vähän vääristynythän se oli, kuten unet tuppaavat olemaan. Mutta silti siinä edettiin sitä polkua, jota olin suunnitellutkin.
Oli hauskaa nähdä teksti 'livenä'.


Nukkua nukkua nukkua haluaisin muutenkin. Olen väsynyt ollut jo pitkään, keväät eivät ole minun juttuni. Ja näin loppuviikosta väsyttää tuhottoman paljon enemmän. Mutta voiton puolella, loma ja lomaunet lähenevät lupaavasti.