Kirjoitusaika alkaa

Niinpä niin, kello 19.24, kun kaikki kiireisin homma on suoritettu ja alkaisi kirjoitusaika. Vaan kun päivän on aloittanut klo 5.45 ei oikein ole enää puhtia.
Valivali.
Toissapäivänä ehdin sentään tiedoston äärelle. Ympärillä oli häiriötekijöitä (= mies ;)), mutta sain tehtyä pätkän. On niitä pätkiä tehty siellä ja täällä vaikka virkeä syksy on kyllä ollut tähän asti aika karmean kiireinen ja stressaavakin.
Teksti on kuitenkin hiljalleen vallannut mielessäni tilaa enemmän ja enemmän minkä huomaa siitä, että olen pystynyt hyödyntämään pieniäkin kirjoitushetkiä ja tekemään ajatustyötä keskellä hässäkkää. Tein pieniä muutoksia alkuun ja niiden taustatyö otti oman aikansa. Nyt olen päässyt enemmän itse kirjoittamiseen.

Eilinen oli katastrofipäivä - töihin, parin mutkan kautta kotiin, koirat lenkille, itse taas tien päälle, kotona kahdeksalta ja takki tyhjä.
Tänään venähti työpäivä ja illalle riitti siis aherrusta puoli kahdeksaan asti. 
Perjantai-illat pyhitän koomalle. Kun koirakamut on ulkoilutettu hiljaisiksi, se on teekuppi, töllö ja kissa kainalossa.
Viikonlopuista en viitsi edes puhua. Pyykkiä, ruokaa, penkkiurheilua, takkutukkaisia koirankuontaloita, ruska houkuttelee pihalle kaatosateesta ja kurassa kahlaamisesta huolimatta, sauna kutsuu, ystäviäkin voisi kai joskus nähdä, jouluksi voisi jo nurkkia siivoilla (en minä muuten mutta joulu on hyvä motivaatio hommalle, joka joskus on kuitenkin pakko tehdä) tai edes jotain tonttuja nysväillä, villasukkienkin kutominen on puolitiessä.......... Eikä edes toisen aamun venymisestä ja vanumisesta kera hitaan aamupalan ihan hevillä tingitä, jotta jaksaa taas suorittaa seuraavan (työ)viikon.
Paitsi oikeasti aion ainakin lauantaina omistaa pari tuntia tekstille.

Niin että mahtuu minunkin viikkooni ( Lukuhoukan innoittamana) edes jokunen hetki kirjoitusaikaa. Ensi viikkolla voin vielä valittaa, että on ylimääräisiä ohjelmanumeroita (tosin on yksi ylimääräinen vapaapäiväkin), mutta sitten alkaa vähän tasoittua.
Hyvältä näyttää sikäli, että teksti elää omaa elämäänsä ja siihen on helppo uppoutua.

Se on täällä taas

Parempi puoli vuodesta! Virkeämpi puoli vuodesta!
Ja Ww! Uusia ideoita ja pikku muokkauksia juoneen, teksti kulkee. Eikö aina voisi olla syksy ja talvi?
Kirjotusaikaa ei tietenkään ole paljon. Viime viikolla en vain kertakaikkiaan ehtinyt edes avata tiedostoa. Harmitti. Mutta siinä sivussa tuli näköjään tehtyä ajatustyötä mikä on hyvä sekin. Tällä viikolla toivottavasti ehdin - mutta pakostakin aika tuppaa jäämään vähän väsähteisiin, tunnin-puolentoista rupeamiin iltaisin, ehkä parina iltana viikolla, ja viikonloppuna toisena päivänä pariin (virkeään!) tuntiin ja jos oikein hyvin käy, vielä tuntiin iltasella.
Mutta silti, syksy <3

Mä en osaa

Välipalalle näkyisi jatkoa. Tai no, jos keksisin toisen lopun niin saisin myös keskiosan. Mutta vaikka itse tykkäänkin tekstistä niin siitä puuttuu silti niin paljon. Se ei ole ihan tätä päivää, se ei ole tarpeeksi välkky, se ei ole hauska, ainakaan tarpeeksi, ja tuskin se ketään ikinä kiinnostaisi. Mä en osaa.

Ww on päässä. Alusta loppuun kaikkine mutkineen. Aika hyvinkin hiotun juonikuvion kanssa. Mutta kun se on jumissa. Raakakirjoitettu läpi, tehty uusi alku ja nyt en tiedä miten sitä oikein tehdään. Mä en osaa.

Mä en osaa kirjoittaa ollenkaan.

Tänään tuntuu tältä.

Lyhyesti

Välipala valmistui. Siitä tuli lyhyt. Minussa asuu jokin lyhyen ilmaisun geeni.
Mitäs sitä sitten tekisi Välipalalle?
Tuskin mitään. Pistän pöytälaatikkoon, ehkä luen joskus myöhemmin. Ehkä saan aatteen sen lihottamiseksi. Tai sitten vain pidin pienenä hupailuna ja syrjähyppynä.
Taitaa olla aika palata Ww:n pariin.

Oi loma ja ilo!

Huijui kuinka aika kiitää, tietysti, olenhan lomalla!
On ollut ihanaa eikä vähiten siksi että olen ehtinyt kirjoitella - Välipalaa yhä. Ihmettelen miten se tuntuu tulevan kovin valmiina tekstinä näppikseltä. Luin sitä ja tuntui ihan kivalta. Hassua, kun ajattelee että Välipala on vain ohimennen ajatuksista napattu idea.
Myös Ww on ollut ajatuksissa. Autuus, että päässä on niin paljon tyhjää, että sinne mahtuu myös Ww. Sehän meni liian tarkaksi hinkkaamiseksi ja tavallaan jumiutui. Nyt olen sitä alkanut taas pohtimaan - että mitä sitten ja miten. Hiljalleen löytyy oikea raide.
Ja lomaa on vielä jäljellä! JIHUU!

Suosikki avattu

Keyes siis. Koska LOMA. :)

Kesälukemistossa tänä vuonna

Viime viikolla nautin pari ne Lotta-kirjaa (Merri Vik), jotka löytyvät omasta hyllystäni. Pidän niistä yhä. Ovatkohan ne jonkinlaista esi-chic-lit-lanua? Hyväntuulisuus on joka tapauksessa  elementti, joka minuun uppoaa helposti.
Veera Vaahteran Sopivasti sekaisin oli vähän lattea. Ihan kiva, mutta ei herättänyt isompia fiiliksiä.
Nyt kesken on Cathy Kellyn viimeisin. Joka kerran tätä tuotantoa kahlatessani mietin miksi. Miksi luen, kun en pidä kirjottajan tyylistä. Minusta hänen tekstinsä on hieman viimeistelemätöntä ja jotenkin naivia. Eikä aina niin hyvällä tavalla. Ensi kerralla jätän tämän hyllyyn.


Odottamassa on suosikkini Marian Keyes - Säätäen ja soveltaen ja lisäksi Hanna Tuurin Ranta & Christien Hallavan hevosen majatalo. Varauksissa odottaa vielä E.Hietamiehen Hammaskeiju ja Lori Nelson Spielmanin Kymmenen unelmaani. Viimeisin on uusi tuttavuus, katsotaan.
Virpi Hämeen-Anttilan historialliset Björk-dekkarit kiinnostaisivat, toivottavasti ehdin lomalla vielä niihin tutustua.


Kovin paljon en voi lukea lomallakaan jos haluan ehtiä myös kirjoittaa.