tiistai 4. kesäkuuta 2019

Ei huono

Aina yhtä yllättävää - ei se ihan niin huono ole. Jatkuvasti on vähän sellainen olo, että ihan huttua ja vaatii hirveästi töitä, että saa luettavaksi tekstiksi. Ja että osaanko minä kuitenkaan.
Vaatiihan se hirveästi töitä, kun on niin keskenkin. Mutta kyllä sitä lukee. Ilman ihan kamalaa myötähäpeää ja hetkittäin ihan mielelläänkin.
Että jos jatkaisin taas eteenpäin ryömimistä.



tiistai 23. huhtikuuta 2019

Vapaapäivä

Ulkona on jo kevät. Valo haittaa yöunia. Unenpuute tekee pään pöperöiseksi. Enkä vieläkään pidä keväästä.
Pesukone hyrisee reissupyykkiä tulevaa reissua varten.
Muut kirjalliset hommat on jo tehty ja nyt voi hetkeksi uppoutua omaansa. Iltapäivällä on sitten jo taas menoa ja ruokakaapitkin kaipaavat täydennystä.

Eli samaa kuuluu kuin viime vuonnakin. Teksti etenee pikkuisina murusina, mutta etenee.

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi vaihtuu

Niin se valuu tämäkin vuosi loppuunsa ja Ännän olisi syytä vaihtaa nimimerkiksi Rouva Hidas. No, elämä on. Onpahan ainakin mistä kirjoittaa, kun on elettyä elämää :D

Väsähdin bloggaamiseen, koska toistan aina samaa. Etenee, pikkiriikkisin askelin, mutta etenee. Samat sanat edelleen. Luovutettu ei ole vaan matka jatkuu kohti valmista. En pahastu jos ensi vuonna vähän rivakammin. Voisihan sitä yrittää vaikka luvata niin.

Ihanaa tulevaa vuotta 2019 kaikille!

torstai 2. elokuuta 2018

Maailman hitain

On se edistynyt, taas vähäsen. Alkaa sujua paremmin, kun saa tekstiä eteenpäin. Ei tarvitse haeskella niin tyyliä ja ääntä ja muuta sen sellaista. Lueskelee tekstiä hetken ja pääsee taas kiinni jutun juonesta.
Lomalla on ihanaa, kun voi kirjoittaa silloin kun on pirteimmillään (se on siinä aamupäivästä pieni tovi ;)). Kaikenlaista muutakin pitää tietenkin ehtiä - nähdä ihmisiä ja uusia paikkoja, uida, tehdä rästihommia ja on suorastaan velvollisuus lorvia.
On kyllä myönnettävä että olen turhautunut maailman hitaimpaan edistymiseeni. Mutta kun ei vaan riitä aika eikä voimat enempään. Raakakirjoitusta voi vielä suoltaa väsyneenä iltahämärissäkin mutta tällä toisella kirjoituskierroksella on pakko olla koko ajan skarppi. Kirjoitan pätkän ja editoin sen saman tien. Hidasta hidasta hidasta. Puhumattakaan siitä kaikesta editoinnista, joka on edessä tämän kierroksen jälkeen... mutta mietitään sitä vasta sitten.



maanantai 2. heinäkuuta 2018

Minä se vain luen

Oli kevät. Oli hässäkkä. Sitä tavallista, kiirettä, väsymystä.
Nyt ollaan loman korvalla. Yleensä säästelen parhaita luettavia lomalle, mutta tällä kertaa ehti jo muutama mennä.
Eppu Nuotion Anopinhammas on ihanaa cozy crimea. Tosin ensimmäinen Myrkkykeiso oli mielestäni himpun parempi, jämäkämpi.
Uusi tuttavuus Gail Honeyman ja Eleanorille kuuluu ihan hyvää osui kultasuoneen, jään innolla odottamaan Honeymanilta lisää luettavaa.
Marian Keyesin Aikalisä polttelee ankarasti hyllystä, mutta taistelen vastaan vielä vähän. Ehkä odotellessa nautin Spielmanin Kivi sydämellä.
Käyhän tämä näinkin, luetaan tässä ryytymysvaiheessa ennen lomaa ja sitten pirteänä lomalla kirjoitetaan. Saahan sitä ainakin toivoa... lukulistalta ei kyllä opukset ihan heti lopu, joten saa sen lomankin tarvittaessa menemään ihan vain lukemalla...

ps. Sain minä sen verran aikaan, että kehittelin Ww:n rinnalle vielä nimettömän alun. Sellainen teksti, jota olen pohdiskellut jo joskus aiemminkin. Että nyt niitä on sitten kaksi, keskeneräistä.
(jonain päivänä on valmista)

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Sunnuntain haukotukset

Sunnuntaisilla aamu(päivä)silmillä yritän tihrustaa tekstiä. Haukotuttaa, laiskottaa. Tuli pikkuisen valvottua, kirjan kanssa. Jumalten vasara - Saaga Led Zeppelinistä.
Ja tämä kevät. Auringonpaiste kutsuu pihalle lukemaan eikä mitään muuta eikä varsinkaan mitään hyödyllistä.
Eilen olin riittävän hyödyllinen yhden päivän osalle:


Vihdoin hankin uudet kirjahyllyt! Se tietenkin poiki kirjojen järjestelyä ja pölyistä pyyhkimistä. Myös muut kaapit vaati käsittelyä, joten eilen jäi aurinko minun osaltani ikkunan läpi nähdyksi. Köh, vieläkin yskittää se kaikki pöly.
Ensi viikko on ylimääräisistä vapaistaan täynnä hässäkkää. Siinä missä minä keväisin hidastun, muut vilkastuvat ja säpinää on ykskaks siellä täällä.
Siksipä juuri nyt on se hetki, kirjoitushetki. Ei muuta kuin lisää teetä ja toimeen. Kyllä se siitä lähtee, kun vaan alkuun pääsee (ankaraa itsensä psyykkaamista).


perjantai 20. huhtikuuta 2018

www

Minä rakastan nettiä! Voiko taustatietojen hakeminen olla yhtään helpompaa!
Kuvitelkaa, männävuosina piti raahautua jokaisen pienen nippelitiedon takia kirjastoon. Ja etsiä oikea kirja ja tieto siitä kirjasta. Tai kysyä joltain. Kirjoittaa kirje. Tai jotain.
Tietenkin netin tietoja pitää suodattaa eikä sieltäkään kaikkea saa. Mutta silti, muutama minuutti kirjottamisen lomassa hakukoneen tuloksia selaillessa ja eikun jatkamaan tekstiä.  Hurraa!