tiistai 28. huhtikuuta 2015

Osa kolme

Tekstin osa 2 raavittu jotenkuten kasaan. Todella köykäisesti, tulen siis kirjoittamaan sen ja suurimman osan myös osasta 1 kokonaan uudestaan. Mutta onpahan raamit kasassa.
Nyt olisi edessä osa kolme ja vähän huimaa. Tulikohan haukattua liian iso pala, kun suunnittelin kirjoittavani tuon henkilön koko elämäntarinan? Tässä osassa mennään ohi oman ikäni -mitä minä muka siitä tiedän?
Jotkut osaa. Kirjoittaa mistä tahansa iästä, naiset miesten näkökulmasta, miehet naisten ja niin päin pois. Mutta osaanko minä? En haluaisi tehdä mitään puolivillaista ja sinne päin.
Toisaalta mietin voisinko ohittaa tämän osan vain lyhyesti...kertoa koko elämäntarinan, mutta keskittyä vain osaan siitä ja loppuosa tekstistä olisi ikään kuin pitkä epilogi, jossa kerrotaan kuinka siinä sitten loppujen lopuksi kävi. Olin suunnitellut kolmososaankin joitain isoja tapahtumia enkä tiedä kuinka hyvin ne toimisivat lyhyesti, epilogimaisesti, kerrottuna.

Kai tämä ratkeaa taas kuten ennenkin. Kirjoittamalla.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Se teki sen taas

Kevät. Täytti kalenterin lupaa kysymättä. Kaatoi niskaan saavillisen soopaa selvitettäväksi. On tahmea ja ikävä, haraa vastaan joka asiassa, juoksuttaa sinne tänne, eikä sille mikään riitä.

Näännyksissä.

Sinänsä hyvä tilanne, että ehdin selviä nuo pahimmat mutkat ja kirjoittaminen on keveää kulkua etukäteen viitoitettua polkua. Sitä voi tehdä pienemmissä pätkissäkin, kun ei tarvitse koota ajatuksia niin pitkästi aloittaessa. Ja toinenkin homma on helppo, kohtauslistan haalimista kasaan. Siihen puuhaan ei tarvita aivoja.

Mutta pahin hässäkkä on vasta edessä, toukokuussa. Sitten ei ehkä ehdi sitä eikä tätä. Toukokuu, onko se sittenkin kaikista viheliäisistä kaikista viheliäin!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kaunis päivä

Olen vapaalla, olen yksin kotona, kai se aurinkokin vilkuilee pilvien takaa. Ja tekstin solmut aukenevat. Kirjoitus luistaa, tiedän mistä tulla, minne mennä. Saan tarinaa luovittua eteenpäin, jokainen lause vie (hitaasti) kohti valmistumista. Ja nautin tarinan luomisesta, kun se ei takkuile.

Voisin jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, vaikka kuinka kauan.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Googlen syövereissä

Juonisolmut aukenevat näköjään taustatyötä tekemällä. Vaikka tuntuu turhauttavalta istua koneella kirjoitustiedosto auki ilman, että kirjoittaa ja vie tarinaa eteenpäin, se on kuitenkin valaisevaa. Suuntaviivat löytyvä rämpimällä Googlen syvissä syövereissä tutkimassa asioita, joita ei koskaan arvannut tutkivansa.
Lisäksi nyt tekee mieli omenaa, kun on lukenut kaikenlaista kummaa erilaisista sairauksista ja etenkin niiden ennaltaehkäisystä. Ehkä tänään onkin hyvä päivä palautua pyhien herkutteluilta  normaaliin ruokavalioon. Mahdollisesti jopa vähän tavallista parempaan.



Kärsin taas perisynnistäni kiirehtimisestä loppupuolella. Tähän asti olen jaksanut vääntää juonta ja tarinaa kärsivällisesti, harkiten eteenpäin. Nyt ainoastaan viimeinen piste on se, joka silmissäni häämöttää enkä malta keskittyä. Siksi juoni takkuilee. Se on taas ylitettävä itsensä, pakotettava uuteen muottiin. Opittava, kehityttävä.
Onneksi olen viettänyt vapaat tähän asti pääasiassa pyykkäämällä, ulkoilemalla ja lepäämällä. Oppiminen on niin kovin raskasta puuhaa ;)

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Ou nou

Solmussa! Juoni!
Halvattu. Se A, lisäliitteenä pikku a -siitä tuli ihan hirveää soopaa. Kauniit ja rohkeat-käsikirjoittajat kalpenevat kateudesta.
Nyt tarvitaan TILAA ja VAPAUTTA. Tuonne mielikuvituksen tietämille aivokopassa.