perjantai 30. kesäkuuta 2017

Unia

Näin viime yönä unta Välipalasta. Leffa siitä pyöri silmieni edessä. Vähän vääristynythän se oli, kuten unet tuppaavat olemaan. Mutta silti siinä edettiin sitä polkua, jota olin suunnitellutkin.
Oli hauskaa nähdä teksti 'livenä'.


Nukkua nukkua nukkua haluaisin muutenkin. Olen väsynyt ollut jo pitkään, keväät eivät ole minun juttuni. Ja näin loppuviikosta väsyttää tuhottoman paljon enemmän. Mutta voiton puolella, loma ja lomaunet lähenevät lupaavasti.

torstai 29. kesäkuuta 2017

Mansikoita ja mökkimaisemia

Vielä ovat hieman tyyriitä, mansikat. En tiedä tulevatko edes halvemmiksi. Pitäisi kunnostaa kotipihan mansikkamaa. Ne ovat niin herkkuja juuri nyt. Muuten olen enemmänkin mustikkatyttö, tai ehkä vadelma on vielä ihanampi.
Mökkimaisemista haaveilen jo. Siellä tekee aina mieli kirjoittaa fantasia-lanua. Ne ovat ne satumetsät kallioineen ja herkkine heinineen. On niitä kotonakin, muttei niin hienoja. Enkä kyllä kirjoita fantasiaa, realismi on minun juttuni.


Ehkä sittenkin ostan tänään rasian mansikoita.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Lomaodotukset

Nähdään sitten lomalla. Aika monelle kaverille on tuo lause tullut sanottua viime kuukausina.


Ja lomalla minä sitten: kavereiden tapaamisen lisäksi pesenikkunatmatotsaunan puutarhuroinliikunluen leivonteenhyvääruokaajoogaan. Kirjoitan ainakin viisituhatta liuskaa. Saan aikaiseksi kaiken sen mitä koko vuoden aikana en saanut.


Todellisuus. Ensimmäisen lomavuorokauden jälkeen olen lomamoodissa. Illat venyy, aamut lojuu. Perusasioihin -pyykkäämiseen, tiskaamiseen, makkaroiden paisteluun- saakin yllättävän paljon aikaa kulumaan. Sitä miettii mihin ihminen oikein työtä kaipaa, kun arki täyttyy niin helposti ihan ilmankin... Lisäksi pari reissua, jotain kivaa kesäpuuhaa, irtiottoja arjesta. Ehkä yhden kaverinkin ehtii tapaamaan. Ja sitten se olikin jo lomailtu se loma.


Lopputuloksena on ladatut akut, muttei paljon muuta. Niinhän sen pitää ollakin.
 Kai.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Huvin vuoksi

Lomani lähenee. Ajattelin kokeilla siihen asti bloggaamista jokaisena päivänä. Ihan vain huvin vuoksi.


Vaikka ei kirjoitusrintamalta ole ihmeitä uutisia. Ww lepää. Olen ihan liian väsynyt tekemään sen kanssa töitä. Eikä pieni etäisyys siihen ole tosiaan yhtään pahitteeksi, meni niin nysväämiseksi. Sen aika koittaa kyllä loman aikana.
Huvin vuoksi kirjoiteltu Välipala-lanu etenee pompahdellen miten sattuu. Aina kun ykskaks huomaankin päässäni sanarimpsun, joka pyörii sen maailmassa. Hupaisasti välillä olen jo menossa nukkumaan  -kissa kehrää mahan päällä ja tuijottelen tylsänä telkkaria- kun pitääkin lähteä koneelle ja joku kappale vilistää silmissä. Raakakirjoitus. On se ehkä sittenkin sitä parhautta, vaikka editoinnissakin on puolensa. Silloin kun se onnistuu. Kun saa aikaiseksi jotain josta on salaa ylpeä.


Tämä päivä on vielä aamussa. Ilta on harvinaisen ja poikkeuksellisen tyhjää. Jos ei oteta lukuun 1000 kiloa, vai kuutiota vai mitä lie, soraa joka odottaa kotipihassa kärrääjäänsä.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Lanu


Välipalasta nautiskelua. Lanua! Pitkästä aikaa, on kivaa.


Ww saa nyt hiukan odottaa. Olen yrittänyt uusintakierroksella liikaa, uponnut liian syvälle. Tarvitaan tilaa, aikaa, pientä etäisyyttä ennekuin palaan siihen. Se on ihanan selkeä päässäni (ja tiedostossakin), mutta takerrun liikaa yksityiskohtiin. Nyt on maltettava pysyä hetki erossa siitä ja täytettävä pää välipalalla.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Tyhjä pää

Ulkona vihertää niin mahdottomasti. Satelee ja on raikasta. Talo tyhjä pari tuntia. Hiljaista, sade ropisee kattoon, kissa narisee. Sillä on ruokakuppi tyhjä, minulla pää.
Lomaelämä odottaa vielä jossain kaukaisuudessa, työpäivät ovat aikaisia ja täpötäysiä. Viikonloput myöhäisiä ja yhtä täysiä.
Välipalassa olisi selvät sävelet. Ww odottaa vain tekijäänsä.
Kuppi teetä ja hiljaisuutta, korvien välissä. Kaikki ajatukset on varastettu, käytetty toisaalla.