Että voikin yksi kohtaus takuta! Olen jo mielessäni kirjoittanut vaikka kuinka pitkälle ja muut kohtaukset tuntuvat tulevan kuin tyhjää vain. Mutta tämä yksi.
Yleensä visioin kohtaukset etukäteen, käyn ne läpi mielessäni niin että tiedän missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tekstiin ei tule kaikkea mitä mielessäni näen ja koen ja onhan se aina vähän hakemista mitä jättää pois, että tarina etenee jouhevasti. Lisäksi pitää miettiä miten ilmaisee jonkin tunteen tai motiivin niin, että saa esille juuri sen mitä haluaa. Mutta mikään kohtaus ei ole ollut niin hankala kuin tämä yksi. Se pyörii ympyrää eikä vain suostu hahmottumaan sellaiseksi, kun haluan.
No, nyt se on vihdoin, monen monen yrityksen jälkeen, kirjoitettu edes kertaalleen. Sillä tavalla, että uskon sen olevan editointikelpoinen.Toivon tosiaan, ettei tämä mokoma takkuaja ole enää yhtä rasittava.
