Alku on tärkeä, eikö? Niin tärkeä että sitä pitää hinkata, hinkata, hinkata... eikä koskaan päästä pidemmälle. Ensimmäinen luku pyörii myllyssä yhä uudestaan ja uudestaan. Ensimmäiset lauseet etenkin. Olen ensimmäisten lauseiden riivaama!
No, nyt pääsin sentään jo irti entisestä ja aika vapautuneesti kirjoitin ihan uutta. Toivottavasti en mennyt ojasta allikkoon.
Alku jotenkin määrittelee jatkon. Siksi sen pitää olla täydellinen ennenkuin voin jatkaa.
Siksi tästä ei taida ikinä tulla valmista. Alkujen ihminen, ei loppujen.
(Oikeasti tulee, tapani edetä on vain hieman perusteellinen ja turhankin järjestelmällinen. Halvatun hidas!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti