Hyvää Joulua!

                                                                 On joulurauhan aika.

Joulukuu

Ulkona on taivaallisen kaunis huurre ja ripaus lunta. Kalenterista avattu ensimmäinen luukku. Jouluhullu puuhailee.
Kyllä minä kirjoitikin yhtenä päivänä. Näppiskäsi vielä hieman reistaa.
Pyörremyrsky elämässä jatkaa puhuriaan, ehkä jo viimeisiä henkäyksiään.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Lisää lunta, kiitos.

Täydellinen lukko

Minä niin arvasin tämän. Kun elämässä tapahtuu, kun kaikki on ikäänkuin paikallaan muttei kuitenkaan ihan kohdallaan, se näkyy kirjoittamisessa,
Tuijotin tänään tekstiä pari tuntia. Se ei vie eteen eikä taakse. Se on mutta se ei enää ole.

Huomenna on aikaa tutkailla asiaa. Vaihtoehtoja: luen vanhan Sky-tiedostoni läpi. Uppoudun uudestaan tekstin maailmaan. Tai sitten keskityn yhteen kohtaan tekstin lopussa. Siihen joka huutaa huomiota.

Ehkä menen nyt ja siivoan kaapin tai kaksi. Tai menen ulos ja seison lumi(räntä?)sateessa. Annan alitajunnalle pari kysymystä ja toivon, että seuraavat kaksitoista tuntia ja risat tuovat vastauksia. Vaihteeksi tuulia, jotka vievät Ww:tä eteenpäin.

Edit: 16.11.2016 - Ha! Ei mitään mitä ei kunnon yöunet korjaisi. Olen taas ystävä Ww:n kanssa :) Etenemistahti entinen tai hiukan hitaampi, käpäläongelmieni takia. Mutta. Suunta. Oikea. Onni.

Tuuliin erikoistuneena

On ollut ruuhkaa-kaaosta-väsyä-ynnä muuta tuulta. Tuulen riepottelua. Tyyntäkin.
No, tänä syksynä elämääni ilmestyi pyörremyrsky.
Lyhyesti -keuhkokuume (koko perheellä) oli tapahtumien kevyimmästä päästä.

Mitä muuta voisin sanoa? Enpä juuri mitään. Kaadan jättikupillisen teetä, lemon vervainea, ja pohdiskelen hiljaa. Tällä hetkellä käsi ei kestä kirjoittamista (tuulen tuomaa sekin), mutta tilanne korjautunee pian. Ja ehkä, siis iso ehkä, johonkin rakoon mahtuisi pari sanaakin. Tiedosto nimeltä Ww.

Elämä on kummallista. Muttei pidä unohtaa aineistoa, jota se tarjoaa ;)

Luulen ja pitäisi

Luulen että nimi on löytynyt. Olen makustellut sitä muutaman päivän ja alan olla varma. Huh.
Tietenkin päädyin nimeen, joka jo esiintyy olemassaolevassa tekstissä. Joten ensitöikseni saan haravoida kaiken läpi.
Lisäksi pitäisi kaiketi haravoida kotipihalla. Yksi nurkka vain, maatukoot muut. Mutta pitäisi pestä ikkunat. Pitäisi laihtua parisataa kiloa. Pitäisi pyyhkiä pölyt ja siivota paperikasat.
Pitäisi. Minua on vaivannut pitkään paha pitäisi-tauti. Hullu, kuvittelen että työt loppuvat tekemällä. Olen nyt joutunut hidastamaan. Olemaan enemmän läsnä. Joutunut? Saanut tilaisuuden.
Vielä(kään) en ole sovittanut kaiken joukkoon kirjoittamista. Mutta pian.

Nimi

Elämän ihmeelliset seikkailut toivat tullessaan muutoksen yhteen (tärkeään) sivuhenkilöön. Hän vaihtui toiseen. On kyllä kirkkaana mielessä kuka hän nyt on. Helppo on sinänsä muuttaa koko hahmo, koska olen muutenkin aloittanut uuden kirjoituskierroksen ja olen vielä siellä alussa.
Mutta nimi.
Nimi tuolle uudelle tyypille. Haluan että se viittaa tähän ja tuohon, tuokin käy. Mutta kaikki nimet, jotka ikinä keksin, viitaa myös johonkin muuhun. Kääntelen ja kiemurtelen enkä millään löydä sopivaa. Sitä juuri oikeaa.
Nimet ovat minulle aina hankalia.

Totuus ja taru

Elämä tarjoilee yllätyksiä. Minua muistutettiin, että totuus on tarua ihmeellisempää. Olen ymmyrkäisenä, mykkänä, tuulen riepoteltavana. Samalla täynnä ymmärrystä. Kaikki mikä Ww:ssä vielä oli kysymysmerkkinä, on nyt kirkkaita vastauksia.


Eri asia on, koska käteni taas pysyy näppiksellä  horjumatta.


Kunpa tietäisitte. Mutta ette tiedä.