tag:blogger.com,1999:blog-17836982053020827392024-03-28T01:53:39.605+02:00Kirjaimia ja sanoja Kirjaimista tulee sanoja, sanoista lauseita, lauseista lukuja, luvuista...
Jonain päivänä se on valmis.Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.comBlogger217125tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-77283310155462554642024-03-03T11:43:00.004+02:002024-03-03T11:43:54.844+02:00Läpilukua<p>Sain kuin sainkin tekstin kirjoitettua ja päällisin puolin editoitua loppuun asti. Aika onnellinen olo vaikka olenkin tekstin laihuudesta vähän huolissani.</p><p>Nyt luen sitä "lukijana" läpi. Vaikeaa, aina tekee mieli puuttua sanamuotoihin ja ties mihin. Yritän kuitenkin vain kirjoittaa muistiin huomiot ja lukea läpi. Toivottavasti löydän laihat kohdat ja keksin miten saan niitä ruokittua pulleammiksi. Edelleen Juhla on leppoisa ja hauska seuralainen.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-62706094510582302732024-01-21T11:42:00.003+02:002024-01-21T11:43:39.376+02:00Malttamaton<p> Juhla vol2. on nyt editoitu yli puolenvälin. Edelleen kulkee kevyesti ja helposti. Voi tosin olla, että loppupuolella on enemmän takkuisia kohtia? Ei kyllä välttämättä. Olen hirveän malttamaton, on kiire päästä loppuun ja haluan päästä lukemaan koko tekstin "lukijana" läpi. Haluan löytää ongelmakohdat ja epäloogisuudet. Haluan valmista. Elämä on, kuten aina, täyttä ja aina vaan täydempää. Kadehdin ihmisiä, joilla on tylsää. Haaveilen sunnuntaista, jolloin edessä olisi tyhjä päivä. Paarustan eteenpäin, nyt ei auta miettiä vaan tehdä.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-56453709285854078332023-12-27T11:33:00.001+02:002023-12-27T11:33:13.244+02:00Loksahtelua<p>Hienosti tekstin hiominen edistyy, kaikki loksahtelee paikoilleen pakottamatta. Melkein hämmentävää. Joulutauon aikana tekstiä ajatellessa iski pelko, että se on kauheaa, surkeaa soopaa. Mutta tiedoston taas avattuani huomaan, että teksti on luettavaa, juoni kulkee loogisesti omia latujaan, mikään ei ole siis susisurkeaa. Kevyttä, suorastaan köykäistä, mutta luullakseni sitä mitä hainkin eli viihdyttävää. </p><p>Ihanaa joulun ajan jatkoa kaikille!<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-50206312912647205792023-11-28T18:33:00.001+02:002023-11-28T18:33:23.923+02:00Juhla vol.2<p>Uusi tiedosto avattu ja se sisältää koko stoorin. Loppuosa on, tunnustan, vähän hutaistu ja vaatii kunnon editointia. Muut osat vaativat myös, vain hiukan vähemmän. Onpa kyllä hieno fiilis, materiaali kasassa. Ehkä tästä tosiaan jonain päivänä tulee jotain? Jos ei muuta niin ainakin valmista. </p><p>Käyn läpi yksityiskohtia, lueskelen läpi, muokkaan loppuosaa. Sehän etenee.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-90443128038577446252023-10-23T10:29:00.005+03:002023-10-23T10:29:43.515+03:00Viimeinen kolmannes<p> Jee, huraa, jihuu! Isoimmat ja tärkeimmmät kysymykset ratkottu ja niihin liittyvät yksityiskohdat / juonenkäänteet mietitty auki. Pelkäsin jo, etten ikinä saa sitä tehtyä. Mutta nyt pääsen taas eteenpäin ja aloittamaan viimeisen kolmanneksen raakakirjoitusvaiheen. Tosin toinen kolmannes, tekstin "suvantokohta" on ehkä vielä vähän vajaa, tai ainakin editointia vailla. Mutten usko, että alan sitä tässä vaiheessa fiksaamaan sen enempää, koska loppuosa on tarinan isoin ja vaativin ja haluan saada sen pois päästäni. Sitten joskus, kun saan toisen ja viimeisen kolmanneksen editoitua, voin rauhassa lukea tarinan läpi ja miettiä vaatiiko suvantokohta jotain lisää. </p><p>Nyt on kivaa :)<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-44598693464281125082023-10-13T07:16:00.004+03:002023-10-13T07:18:06.864+03:00Olen olemassa<p>Aika on taas karannut käsistä. Kirjoittanut olen, heinäkuussa ja vielä elokuussa. Mutta syksy on ollut ihan täynnä muita asioita. Olemme muuttaneet eikä se vain käy hetkessä. Uusi kotikin vaatii vielä yhtä sun toista, mutta nyt alan taas kaivaa esiin kirjoitusaikaa. Edes vähän.</p><p>Sitä odotellessa olen ehtinyt miettiä kirjoittamistani. Sitä missä vaiheessa Juhla on nyt, koska se on siinä kaikista vaikeimmassa. Tarina on pitkällä ja tiedän hyvin miten se etenee. Se mihin kompastelen, on yksityiskohdat. Kaikki ne kymmenet kysymykset, toisistaan riippuvat ja toisiinsa vaikuttavat pienet asiat, jotka pitäisi miettiä ihan kaikki loppuun asti ennen kuin voi jatkaa. Tai siltä se tuntuu. Kumpi sitten on oikeasti parempi, miettiä kokonaisuus kuntoon ennen kuin jatkaa vai raakakirjoittaa koko stoori ja fiksailla sitten enemmän jälkikäteen? <br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-26024696480740488152023-07-31T10:12:00.001+03:002023-07-31T10:12:32.987+03:00Kymmenen kysymystä<p>Puoliväli tosiaan saavutettu, aika siistiä ja editoitua tekstiä. Nyt raakakirjoitan eteenpäin. Tämän viikon olen vielä lomalla ja olen kyllä parhaani mukaan viikon pyhittänyt kirjoittamiselle. Nelijalkainen perheenjäsen tosin kaipaa vähän ylimääräistä huomiota, koska ei ole ihan kunnossa. Ja kaikenlaisia houkutuksia aina on, tiedättehän, niitä juttuja joita ei ehdi koskaan muulloin kuin lomalla. Suljen nyt korvani ja silmäni niiltä ja nautin sadepäivistä, kynttilöistä ja kirjoittamisesta. </p><p>Otsikko viittaa punaisiin merkintöihin pitkin tekstiä: miten henkilö a kulkee paikasta toiseen? Entä b? Mikä on tämän henkilön siskon nimi? Entä kutsutaanko äitiä x:n äidiksi vai etunimellä? Mikä äidin nimi on? Kuinka vanha tämä henkilö on? Tapasivatko nämä jo lapsuudessa vai vasta aikuisena? Jne. Avoimia, tarkentavia kysymyksiä on vielä pitkin matkaa. Ja lisää tulee tekstin edetessä. <br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-44008981346063973442023-07-13T14:08:00.002+03:002023-07-13T14:08:35.257+03:00Editointia<p>Juhla puolessavälissä, editointi ei ihan vielä niin pitkällä. Pääasiassa ei mitään ihmeellistä, ihan vaan tekstin muokkaamista paremmaksi sekä hiukan enemmän kaipaa oikeaa ääntä. Mutta kaikki löytyy ja etenee pala kerrallaan. Aina välillä tarkistan juonta vähän tarkemmaksi joltain osin, toisinaan pitää tarkistaa alusta alkaen, että jokin tietty juttu kulkee mukana oikealla tavalla. Yksi isompi kysymys pitää vielä ratkaista, lähinnä koska vaikuttaisi tätä tekelettä <i>seuraavassa</i> osassa! Hahhah, hullulta tuntuu moista miettiä, kun yrittää vain saada tämän tekstin valmiiksi. Mutta eipä siitä haittaakaan ole jos tuokin yksityiskohta on mietittynä. </p><p>Suurin huoli on, että jää kovin heppoiseksi. Ohueksi niin muodoltaan kuin sisällöltään. <br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-18441323936552854662023-06-07T18:15:00.001+03:002023-06-07T18:15:18.298+03:00Liikaa valoa<p> Nyt se iski, koko kevään ystävällisesti pois pysytellyt kevätväsymys. Tarvittiin vain vähän työstressiä ja äkkiä heräilen kello puoli viisi ja kärsin valosta, joka vie unen. Hyvin edennyt Juhla hiukan kompastelee, saan kyllä tarinaa etenemään raakatekstinä, mutta editointi ei pää pöpperössä onnistu. Tuntuu vähän tyhmältä suoltaa huonoa tekstiä ja siihen jääkin helposti kasa pieniä virheitä. Äkkiä sitä huomaa, että koko teksti on liian sekava ja työläs. Toisaalta taas, parempi on saada edes jotain aikaan. </p><p>Loma on vielä edessä ja aikaakin pitäisi olla. Ehkä nyt kannattaisi hetki levätä - mutta en taida uskaltaa siinä pelossa, että työ jää taas kesken. Jos kuitenkin on vaan parempi avata tiedosto niin usein kuin voi, nakuttaa edes pikkuhetki, sana sinne, lause tuonne. Tai sitä tajunnanvirtaa eteenpäin. Kunhan vain pidän Juhlasta kiinni.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-62909459369377875872023-05-28T12:21:00.002+03:002023-05-28T12:21:34.897+03:00Ei uutta auringon alla<p>Hassua kuinka Juhla otti paikkansa puolihuolimattomasti ja etenee melko kevyesti. Onhan se kevyt tekstikin, mutta jossain aivokuoren alla se on muhinut omia aikojaan ennen kuin päätti ilmestyä näppikselle. Teksti alkaa olla puolessa välissä, suht siistiksi editoituna. Sitähän ei tiedä mitä siitä jää ja mitä poistuu seuraavilla kirjoituskierroksilla, mutta onhan se mukavaa, että on selkeä lähtökohta mistä lähteä muokkaamaan.</p><p>Loppuosa on tietenkin se kompastuskiveni. Istumalihaksia tarvitaan, sinnikästä naputtelua eikä haihatteluja muualle. Tällä hetkellä ei tosin muuta ole mielenperukoilla pyörinytkään. Jospa nyt onnistuisin olemaan sen verran nopea tuottamaan tekstiä, ettei teksti ehdi kuolla matkalla kuten ww:lle vähän kävi. Vaikken sitä vieläkään ole kokonaan hylännyt, siitä voi rakentua aikanaan jotain muuta. </p><p>Takaisin töihin.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-73846001381191793182023-04-11T18:00:00.018+03:002023-04-11T18:00:00.181+03:00Juonittelua<p>Maaliskuussa oli flunssaa pitkän kaavan mukaan, vasta nyt pääsiäisenpyhinä huomasi kuinka väsähtäneeksi se vetikään. Piti huilata. Mutta jotain sain sentään aikaan eli nyt on juoni punottu. Tauko ja lepo teki siinä mielessä hyvää, alitajunta toimi omia aikojaan ja kuvio oli helppo naputella kasaan. Jopa sivujuonteineen. Toisaalta, Juhla on aika simppeli tekele. Oli jo aikakin käydä tarina kunnolla tiheällä kammalla läpi.</p><p>Nyt pitää jo kirjoitettua vähän muokkailla ja sitten vain jatketaan eteenpäin.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-12430379303094919572023-03-12T11:47:00.005+02:002023-03-12T11:49:42.785+02:00Punaisia merkintöjä<p> Vaikeat valinnat tehty. Pakko myöntää, että enimmäkseen ihan intuitiolla. Ratkaisu nyt vain tuntui parhaalta. </p><p>Nyt olen kehitellyt yhtä juonen osaa vähän tarkemmaksi tekstin alkuosassa niin on sitten helpompi jatkaa eteenpäin, kun tietää senkin suunnan ja rakentumisen matkan varrella. Samalla on tullut mieleen yhtä ja toista, pikkuhuomioita, jotka pitää ujuttaa tekstin sekaan. Ideoita pulpahtelee ja lisäilen niitä tekstin joukkoon punaisella. Moni niistä nivoo tarinaa yhteen alusta loppuun. Värikästä on.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-19201881845016245402023-02-22T17:44:00.003+02:002023-02-22T17:45:37.210+02:00Valinnanvaikeuksia<p> Juonenkäänteet voi edetä kahdella tavalla. Vaihtoehto aassa "pommi" räjähtää lähes alussa ja vauhti kiihtyy kohti loppua, homma kaaostuu juuri ennen onnellista loppua. Vaihtoehto beessä alussa jännite kasvaa pidempään, puolivälissä poksahtaa ja sitten meno kiihtyy ennen lopun kaaosta ja onnellista loppua. </p><p>Kumpikin toimii omalla tavallaan. Pahus, mitenkäs tämä nyt ratkaistaan? <br /></p><p><br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-76439361125189585342023-01-18T17:48:00.003+02:002023-01-18T17:48:28.475+02:00Keskellä<p> Keskikohta <b>on</b> vaikein. Tarinassa alkaa olla niin paljon elementtejä ja toisaalta tyhjää tilaa, että paketti alkaa hajota. Pitää muistaa monta pientä kiemuraa, yksityiskohtaa, tunnelmaa ja varsinainen punainen lanka ja usein siinä sivussa kulkeva sininen lanka. Ehkä sitten kun pääsen loppuun (jota en ihme kyllä tällä kertaa ole kirjoittanut valmiiksi - suunnitellut kyllä), se kerää kaikki sinne tänne heiluvat langanpätkät taas kasaan. Kiirehdin, yritän päästä loppuun, ehtiihän keskikohtaa täydentää myöhemminkin. Nyt pitää saada ensimmäinen raakaversio kasaan. Silti yritän myös pitää itseni aisoissa, etten oikaise liikaa. Haluan, ettei seuraava kirjoituskierros ole liian työläs. Helpotusta tuo minusta riippumaton rakenne, joka tukee tarinaa. <br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-21136911468731246722023-01-09T11:08:00.004+02:002023-01-09T11:08:30.321+02:00Kylläinen<p> <br />Kerrankin on hyvä ja kylläinen olo, kun olen saanut kirjoittaa. Välipäivät, illat, lomapäivät. <br />Tammikuussa on takana joulun ajan lepo ja jostain syystä elämä on aina rauhallisempaa. Ehkä leijun vielä lomatunnelmissa vailla arjen kiirettä. Saisinpa pidettyä tästä tunnelmasta kiinni. <br />Teksti nimeltä Juhla on varastanut huomion ww:ltä. Sille on pakko antaa periksi. Tiedostossa on liki neljännes tekstistä, siistiksi editoituna.</p><p>Nyt pitäisi vain luottaa siihen, että idea ylipäänsä on hyvä.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-37231484752516456262022-12-27T10:08:00.001+02:002022-12-27T10:08:19.337+02:00Joulu<p> Varsinainen joulu ehti jo mennä sekin, mutta onneksi joulun aika jatkuu vielä. Kuusessa valot loistavat, tortut riittää ja on loma. Muutama päivä pyhitettynä kirjoittamiselle. Loppusyksy meni tosiaan remppa-flunssa-vähän lisää flunssaa kuvioissa ja nytkin kaikenmoinen sosiaalisuus yrittää uhata kirjoitusaikaa. Mutta koko loppuviikko sentään, enköhän ehdi vähän naputellakin. Ellei sitten läppäri aiheuta harmaita hiuksia, uhkaa temppuilla. Ja täyttyä. Vaikkei pitäisi. Tekstit tarkasti tallessa tikuilla. </p><p>Avaan tiedoston. On vuoden paras aika 💗</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQbmxktEmYw1x0KX9o9JN0mf6oztrYFLdrUO4SFepmZHrYKvoJ78VrqLyQo_X-Y7YcxTTqBUPqhQ4YnHX6R7yciRR0naemfvfPMA1czRpW3O2F7gA9mYSfjrOlqNai3GS7NqpcRgQK_DTp0SK-F_5X7E6sqmqISroYJ4KWG29ZLUTggk6_yBTmhicR/s3496/20221227_095737190.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3496" data-original-width="2643" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQbmxktEmYw1x0KX9o9JN0mf6oztrYFLdrUO4SFepmZHrYKvoJ78VrqLyQo_X-Y7YcxTTqBUPqhQ4YnHX6R7yciRR0naemfvfPMA1czRpW3O2F7gA9mYSfjrOlqNai3GS7NqpcRgQK_DTp0SK-F_5X7E6sqmqISroYJ4KWG29ZLUTggk6_yBTmhicR/s320/20221227_095737190.jpg" width="242" /></a></div><br /><p><br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-52193653467555040172022-10-01T14:21:00.000+03:002022-10-01T14:21:01.943+03:00Keskikohta on kaikkein vaikein<p> Kauhistus, se on jo lokakuu! Aika kiitää ja minä vain yritän roikkua sen rippeissä jotenkuten mukana.</p><p>Teksti nimeltä Juhla on vähän vienyt mennessään. Tunnen siitä syyllisyyttä, pitäisi edistää Ww:tä joka on jo pitkällä eikä säätää minkään muun kanssa. Mutta kun Juhlan kanssa on niin hauskaa... No, ehkä kuherruskuukausi senkin kanssa on kohta ohi, kun koittaa keskikohta. Alku on kirjoitettu, loppu suunniteltu. Minulle ainakin keskikohta tuottaa eniten hankaluuksia. Miten sen saa pidettyä mielenkiintoisena ja käynnissä? Kulkemassa oikeaan suuntaan? Miten muistaa kaikki pienet, tärkeät yksityiskohdat? Saada ne ujutettua mukaan luontevasti? </p><p>Vaikka kai se siitä tulee kasaan. Jos ei ensimmäisellä tai toisella kirjoituskierroksella, ehkä kolmannella.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-8656385671379834892022-08-22T18:57:00.005+03:002022-08-22T18:57:51.169+03:00Elämää lomien jälkeen<p> Lomat vietetty, reissut reissattu, kesäflunssat podettu. Ei ollut vielä(kään) iso paha K. Toivottavasti ei tulekaan. Vuoden parempi puoli alkaa, kirjoitusmerkeissä. Vaikka joku vika ihmisessä täytyy olla, kun elämä on ainaisesti yhtä härdelliä. Tällä kertaa isohkon remontin merkeissä. Mutta ei anneta sen häiritä, kirjoitellaan vaan elämää eteenpäin.</p><p>Ww:n lisäksi huvittelen edelleen teksti kakkosella. Olen yrittänyt nimetä tiedostoa, mutta huonolla menestyksellä. Se on ollut vain tylsä kirjainsarja enkä tahdo sitä käyttää. Ehkä nyt tässä nimeän sen... ööööö..äh.. vaikka Juhlaksi. Joo, se on hyvä, Juhla. Sen sivutoiminen ideointi ja tekstinpätkien naputtelukin on ollut yhtä juhlaa.<br /></p><p><br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-21013545570883310772022-07-28T13:32:00.002+03:002022-07-28T13:32:27.995+03:00Elämän suola<p> Kirjoittaminen. Silloin on onni, kun saa kirjoittaa. Ei haittaa vaikka on heinäkuu ja sataa. Kynttilät palaa ja saa uppoutua. Teksti 2 on tänä kesänä päässyt vähän enemmän etusijalle, koska se on kevyt ja hauska ja tulvii materiaalia. Helppoa tekstiä, niin kirjoittaa kuin lukea, oletan. Ainakin sitä on hirveän kivaa naputella. Välillä vähän tätä ja sitten taas ww:n kimppuun. Sen editoitavat kohdat ovat muhineet alitajunnassa ihan huomaamatta.<br /></p><p>Huomaan kyllä kuinka valtava ero kirjoittamisessa on nyt lomalla ja ennen lomaa. Lepo lisää luovuutta.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-77460183867570081612022-06-27T09:49:00.000+03:002022-06-27T09:49:33.952+03:00Tuoksuja<p>Kesä tuli äkkiä ja nyt läkähdytään. Ruusut ja syreenit tuoksuvat lähes huumaavasti.</p><p>Olen tänään ja huomenna minilomalla, ennen varsinaista. Aie oli tietenkin kirjoittaa. Mutta omien tekstieni sijaan kirjoitinkin kyynärvarren mittaisen to do-listan. </p><p>On työvuodesta ja kevätväsymyksestä (typerä öinen valo!) ja helteestä uupunut olo, On levättävä. </p><p>Silti, ennen työlistan lyhentämistä, ennen lepoa, minä kirjoitan. <br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-77139079172211540252022-05-01T17:38:00.001+03:002022-05-01T17:38:07.939+03:00Kevät<p>Keväät ovat aina rasittavia. Tämä on tähän mennessä onnistunut olemaan tavallistakin rasittavampi. On ollut kaikenlaista, muutoksen suuria tuulia. Hyviä muutoksia, varmasti jossain vaiheessa, mutta muutosvaihe ottaa osansa. </p><p>Hyvää aikaa odotellessa elämä on vähän selviytymistä. Toisaalta, eipä tässä paljon muuta ole vuosiin ollutkaan kuin kiepsahtelua oman, pienen elämäni katastrofista toiseen :D. Ehkä kannattaisi vain tottua, elämä = muutos. </p><p>Olen minä kirjoittanut aina jossain välissä. Ja nyt menen jatkamaan.</p><p>ps. Kevät, valo, huonot unet, väsymys. Mutta kohti kesälomaa!<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-24878157866162115322022-02-16T17:33:00.002+02:002022-02-16T17:33:13.077+02:00Juuri nyt<p> Keskiviikko. Ilta. Työpäivä oli pitkä. Oli eilenkin. Ihan totta puhuen, en millään jaksaisi kirjoittaa. Särkee, väsyttää. Mutta kello on vasta puoli kuusi ja aikaa on, kerrankin aikaa on! Siispä kirjoitan. </p><p>Olen nyt naputellut Ww:hen piiiiiiiitkän pätkän aikalailla raakatekstiä, tai toisen kerran kirjoitettua raakatekstiä. Nämä iltaiset tuotokset tuppaavat olemaan vähän surkeita. Kohtaukset jäävät lyhyeksi, väleihin jää huomautuksia ja kokonaisia kappaleita kirjoittamatta. Vähän kauhulla odotan sitä päivää, kun tuota pitkää pätkää on pakko ruveta editoimaan, ruokkoamaan parempaan kuntoon. Toisaalta odotan, että saan vielä yhden kohdan raakakirjoitettua ja sitten pääsen käsiksi tuohon sekasotkuun. </p><p>Toivon vain, että virtaa riittää tänä keväänä paremmin kuin yleensä.<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-35121736801182370282022-01-30T13:18:00.007+02:002022-01-30T13:19:41.057+02:00Tammikuu<p>Lempikuukauteni. Näkymä ikkunasta on valkea ja kaunis ja kutsuva. Elämä on leppoisaa, kotoisaa ja on aikaa kirjoitaa. Parasta!</p><p>Ww on herkullisessa vaiheessa, kohokohdassaan. On ihana päästä vihdoin käsiksi ikuisuuksia hautomiini kohtauksiin. Kirjottamiseen on tullut rytmi: kohtauksen raakakirjoitus (jonka laatu on aika pitkälle energiatasostani kiinni, joskus se on valmiimpaa, joskus raakiletta, josta vain selviää mitä sen pitää pitää sisällään) ja sitten editointi, jossa on jo jonkinlaista rutiinintuntua. Hinkkausta voisi tietenkin jatkaa loputtomiin, mutta olen yrittänyt taistella sitä vastaan.</p><p>Teksti 2 on nyt tiedosto Erj ja juoni kuplii iloisesti eteenpäin pala kerrallaan. </p><p>Helmikuu, samaa kiitos!<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-23426215838403400602022-01-02T12:34:00.001+02:002022-01-02T12:34:12.752+02:002022<p>Täällä olen, elän ja kirjoitan. Mitään uutta ei auringon alla: yksi vuosi takana ww:n kanssa, uutta aloitellaan samaan tahtiin. Kovin pieninä murusina siis naputtelen tekstiä tiedostoon ja yhä vain se edistyy. </p><p>Juuri nyt olen vähän hankalassa paikassa juonen aikataulun kanssa, pitää pohtia tovi. Mietin jätänkö stooriin "välivuoden" vai muokkaanko aiempaa sen verran että saan edetä ryminällä kohti ratkaisevaa kohokohtaa. Tuskin välivuodella mitään tekee, eiköhän ole parempi muokata aiempi vauhdikkaseen etenemiseen sopivaksi. Onneksi muutokset eivät vaadi hirveän suurta vääntöä. </p><p>Teksti Kaksi on nimetty toistaiseksi tiedostoon nimeltä EJ. Tosin tiedosto on vielä tyhjä 😀. Hahmot elävät vasta muistiinpanoissa ja tiettyä tyyliä olen ryhtynyt tavoittelemaan.. Kunhan vain sen löydän voin keskittyä yksityiskohtiin. </p><p>Siispä toive tälle uutukaiselle vuodelle, ole armelias ja kirjoituksentäytteinen!</p><p><br /></p><p><br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1783698205302082739.post-19177389807571455122021-10-06T12:27:00.003+03:002021-10-06T12:29:30.249+03:00Luvut<p>Kaksikymmentä lukua. Ww:ssä. Nimetty työnimillä, jotka muistuttavat minua mikä on minkäkin luvun ydin. En aio jättää nimiä, minkäänlaisia. Numeroin ne lopuksi mielummin.</p><p>Vauhti kiihtyy. Juonessa tulee olemaan enää yksi ns. suvantokohta (jotka ovat hankalimmat kirjoittaa) ja loppu on aikalailla säpinää. Kirjoitushinku on hirveä, kunpa vain voisin viskata muun maailman pois ja keskittyä naputtamaan kunnes viimeinen piste on paikallaan. </p><p>Ja sitten aloitetaan alusta. Eikö niin?<br /></p>Änhttp://www.blogger.com/profile/11594572245289629802noreply@blogger.com0