Skyn luonto

Vaarnan innoittamana aloin pohtia syvemmin kuka mikä ken Sky on. Tai ehkä enemmänkin, miksi juuri Sky on niin oma.

Olen tuskaillut useammin kuin kerran kirjoittaessani Oman äänen ja Tyylin perään.
Ei Skyn kanssa. Se on oma ääneni ja oma tyylini, ihan hakematta, ihan itsestään.

Se syntyi... niin miten? Koska ensimmäisen kerran ajattelin sitä, koska idea syntyi. Kirottu muistini, petturi, on hukuttanut monia vuosia hämärän savuverhon taa. Luulen kuitenkin, etten erehdy hirvittävän pahasti, kun sanon, että Skyn ensimmäinen sivu (joka on pysynyt pääpiireiltään muuttumattomana) on kulkenut mukana jo ainakin kymmenen vuotta.

Ja nyt kaikki toivoo yhteen ääneen, että siihen viimeisen sivun kirjoittamiseen ei mene yhtä kauan!

En pysty enää muistamaan koska ja minkä innoittamana olen ensimmäisen sivun ensimmäistä kertaa kirjoittanut. Epämääräinen mielikuva on sivulla esiintyvästä kohtauksesta, joka vain putkahti päähäni. Ehkä näin, ehkä ei. Mutta tiedän monia asioita, tilanteita ja hahmoja, jotka ovat vuosien varrella puhaltaneet eloa tuohon ensimmäisen kohtauksen luomaan maailmaan.
Noin vuosi sitten annoin Skylle ajatuksissani enemmän tilaa ja pian tarina kehittyikin kuin itsestään valmiiksi mielessäni. Nyt ei auta muu kuin saada se ulos.

Miksi Sky sitten on niin erityisesti Oma? Sen henkilöistä kukaan ei ole minä. Enkä minä edes haluaisi olla kukaan heistä. En edes elää heidän elämäänsä. Jostain minusta se silti kumpuaa, kaikesta mitä olen nähnyt, kuullut, kokenut, haistanut, maistanut. Siihen pätee 'kirjoita siitä mistä jotain tiedät'-ohje. Ehkä se tekee siitä osan minua.
Ja ehkä se siksi on muhinut näin kauan, piti ehtiä yli neljän vuosikymmenen, että tiedän tarpeeksi.

Vai tietääkö koskaan?

Elossa

Kutakuinkin.

Kiireet eivät ole vielä ohi. Tämä viikko on tehdä minusta selvän. Ensi viikolla tulen olemaan kuten hän kuvassa.
Ja sen jälkeen aloitetaan matka kohti uusia kiireitä.

Mutta uskon ja luotan, että ainakin Projekti 2:lle löytyy aikaa jo ensi viikosta. Ehkäpä Skyllekin, edes ajatustyön tasolla. Siinä onkin yksi mutka suorittavaksi, sen miettimiselle voin varastaa hetkiä <3

Kuinka kauan vielä?

Tätä kevättä, tätä kuuta, tätä kiirettä ja hässäkkää?
Päässä pyörii lausahdukset 'kiire on vain tunne' tai 'kiire on itsetehtyä'.
Niinpä niin. Kun toista viikkoa kaatuu illalla puoli kymmenen suorilta jaloilta sänkyyn oltuaan täydessä vauhdissa aamukuudesta, on vähän vaikea uskoa vain tunteneensa itsensä kiireiseksi. Mutta oma syyhän se, mitäs hankin perheen, työn, talon, eläimiä.

Mutta kiitos Projekti Kakkosen en ole ihan nujerrettu! Pieni, salainen paheeni, kiireeltä varastettuja vartteja. Hah, siitäs saat!

Viikonloppu!

Mikä ihana, ihana viikonloppu! Liki viisi (5) tuntia kirjoitusaikaa! Ruhtinaallista, taivaallista :)
Vielä vähän olisi virtaa riittänyt, mutta ei hirveän paljon. Jokaisen session jälkeen olen pitkään, puoli tuntia, tunnin, aivan hukassa. Pyörin levottomana ympäriinsä, en osaa tarttua mihinkään, aivot eivät tiedä ovatko siellä vai täällä.

Olen edelleen editoinut kirjoittamaani. Ihan alku on siisti ja sievä, muu on aika raakaa. Enkä jaksa enää editoidakaan, haluan päästä viemään tarinaa eteenpäin. Mutta vielä on jonkun matkaa olemassa olevaa tekstiä, jota on muokattava sen verran, että tarina menee sinne minne sen pitikin mennä eikä matkalle jää kovin jättimäisiä virheitä.
Odotan kuumeisesti, että pääsen jatkamaan tarinaa eteenpäin, pois kerran kirjoitetun parista. Toivottavasti tuleva raakateksti etenee vähän paremmin tarinan puitteissa 'oikein' ettei tarvitse joka välissä palata korjaamaan suuntaa oikeaan. Heh, tiesin jo tuon lauseen kirjoittaessani, ettei tuo toive toteudu :D

Kunpa tuleva pitkä viikonloppu toisi lisää kirjoitusaikaa <3

Kirja & ruusu

Ruusut ovat ihan kivoja. Mitenkään erityisesti en niitä ihaile. Tässä suosikkini, se on kai vanha lajike, punalehtiruusu:

 

  Parasta ruusuissa taitaa olla tuoksu.

Olisin halunnut kirjanpäivän kunniaksi tehdä kirjabloggauksen. Mutta koska olen laiska, tyydyn suosittelemaan yhtä rakkaimmistani:

 

 

Banksin tuotanto ei muuten ole erityisesti sykähdyttänyt. Mutta tämä <3.

Minua siinä viehättää miljöö, tietynlainen salaperäisyys, kuitenkin arkipäiväisyys.

Hahmot ovat kertakaikkiaan rakastettavia,

tavallisia, silti niin erilaisia.

Ihmisiä.

Että on osannut herra Banks (RIP) saada syvyyttä hahmoihinsa ja tarinakin kulkee kiinnostavasti.

Siispä suosittelen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kerro se kirjoin

Kiitän Katria haasteesta. Sopii hyvin tähänastisen pääsiäisen vieton (löhöilyä ja lukemista!) lomaan. Onkin ollut hyvin rentouttavaa ja voimaannuttavaa.

Vastaa kysymyksiin kirjahyllysi kirjojen nimillä.

1. Kuvaile itseäsi.

Kypsä poimittavaksi

2. Kuinka voit?

Uuden onnen jäljillä

3. Kuvaile asuinpaikkasi.

Vuosi maalla

4. Minne haluaisit matkustaa?

Ihmemaa

5. Lempivärisi?

Vihreän saaren puutarhoissa

6. Paras vuo(rokau)denaika?

Elämä

7. Mitä elämä sinulle merkitsee?

Lahja

8. Mitä pelkäät?

Askel tyhjyyteen

9. Lempiruokasi?

Pieni suklaapuoti

10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? 

Elämäni koirat

11. Mottosi?

Suoraan sydämestä

12. Haaveesi?

Unelmista totta

Hauska haaste! Laitetaan eteenpäin Rooibokselle, Lukuhoukalle ja vaarnalle.

Alkuja

Aloitin uuden työn nimeltä Projekti Kaksi. Se pelastaa minut turhautumiselta -kun en pääse kirjoittamaan (jo valmiiksi mietittyä) Skytä, voin täyttää pikkuiset vapaahetket ajattelemalla uutta projektia eteenpäin.
Mikä selittääkin sen miksi minulla on kokonainen tiedosto tulvillaan Alkuja. On enemmän pieniä hetkiä kehittää uusia ajatuksia kuin toteuttaa niitä.
Turhauttavaa tuokin, mutta sentään parempi kuin vain märehtiä Skyn perään :)

Projekti Kaksi on pieni. Sitä voi kehitellä lyhyemmissä pätkissä kuin isoa kokonaisuutta. Se on vain suunnitelma, sitä voi tehdä päässä, kynällä ja paperilla, sähköpostilla, kännykällä.
Se ei luultavasti valmistu ikinä. Se on olemassa vain pitääkseen mielialan korkealla.

Pääsiäinen -tuo ihana, ohjelmaton pitkä viikonloppu! Kirjoitusintoa kaikille!