Turhautua

 

1. kokea toimintansa turhaksi, hyödyttömäksi, pettyä, frustroitua. esim. Turhautua työssään. Turhautui byrokratian jäykkyydestä, jäykkyyteen. Tunsi työttömänä itsensä turhautuneeksi

Sanoo sivistyssanakirja. Ei ihan kuvasta minun mieltäni kiusaavaa tunnetta

 

Toisinaan turhautuminen on suorastaan piinaavaa. Olla kiinni jossain muualla kuin Skyssä!

Työni ja työpaikkani ovat ihan kelvollisia. Perheeni on rakkaani. En inhoa edes kotitöitä.

Vaan hinku saada tarina kirjoitettua pian pian pian on niin suuri, että usein kirjaimellisesti kiemurtelen työtuolillani turhautumisesta.

Kun kirjoittaa lyhyissä pätkissä, välissä päiviä, ahdistaa tunne että unohtaa jotain, jotain jota viimeksi kirjoittaessa ajatteli, suuntaviivoja, tunnelmia, koukkuja.

 

On vain palava tunne, että pitää päästää siihen maailmaan, jonka tuli tehneeksi.

Kun on kirjoittanut tunnin, kaksi tulee hetkeksi Hyvä olla, maailma on kaunis ja on onnellinen. Voi päästää irti. Kunnes taas kohta polttelee.

 

Turhautuminen on hyväkin tunne. Ajaa eteenpäin.

 

Tarina siitä, kun kaikki menee pieleen

No eikä. Eikä Skykään sellainen ole.
On vaan sellainen päivä -toivottavasti vain päivä.
Kirjoittaminen on kaukainen haave vain. Huokailuttaa. Riepookin. Ei pitäisi. Pitäisi ajatella sitä mikä ei mennyt pieleen ja sitä, että on huominen. Tai ylihuominen. Tai joku toinen päivä jossain.

Alkuvuodet eivät ole minun juttuni. Loppuvuodet ovat paljon kivempia, niissä on ryhtiä ja järjestystä. Arkea. Tasaisuutta. Vai kultaako aika muistot ja tuskailen syksyllä taas.
Nyt taitaa olla parasta nukkua kunnolliset yöunet ja herätä huomenna parempaan päivään.

Eläissäni elämässäni

Jiihaa. Back in the saddle. Muutaman viikon tauon jälkeen ensimmäiset viisi minuttia tuntuu kuin ei olisi ikinä koko tekstiä nähnytkään, mutta sitten -uppoaminen maailmaan, joka on Oma. Hymyilyttää.

Editointi jatkuu. Kaipailen kovin jo raakakirjoituksen pariin, mutta oikoteitä ei ole. Alku on kömmittävä läpi, jotta tiedän mitä sitten raakailen.
Ja otsikko -kumpi on oikein "koskaan eläissäni" vai "koskaan elämässäni"? Epäilen jälkimmäistä, mutta tietoa minulla ei ole.

Ajaton

Siis vailla aikaa kirjoittaa. Kokonaan. Kaupanpäällisinä flunssan alku kestoversiona, viikko numero kaksi menossa. Plääh siis.

Lohduttaudun ajattomalla klassikolla:

Sunnuntaihöpinöitä

Piti kirjoittaa. Oli tunti aikaa. Onkin jumittava ja kankea ajatus enkä saakaan mitään aikaan. Lienee ohimenevää vaikka vähän tietenkin harmittaa, kun yksi harvoista kirjoitustilaisuuksista menee ohi. Mutta aika hyvä viikko siinä suhteessa takana, joten menköön nyt näin.

Olen siis editoimassa alkuani. Sitä tehdessä mietin muita kirjoittajia, sitä kuinka käyttökelpoista tekstiä ensimmäisellä kirjoituskierroksella tulee. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, jotkut kirjoittavat ensin koko pitkän käsiksen raakatekstinä ja sitten vasta editoivat sen. Se hämmästyttää minua. Kuinka kummassa tarina etenee järkevästi jos ei välillä editoi jo olevaa tekstiä? Niin pienet yksityiskohdat saattavat muuttaa kaiken, koko tekstin, koko tarinan.
Itse olen järjestelmällinen, pidän yllä muuttuvaa ja melko tarkkaa taustatiedostoa, jossa on etukäteen mietitty tekstille suuret linjat ja jo kirjoitetusta tekstistä kerään olennaiset ranskalaisilla viivoilla muistiin. Aika usein kirjoittaessa ja editoidessa käyn kurkkaamassa miten olin esimerkiksi päättänyt jonkun tapahtumien järjestyksen tai hahmojen suhteen etenevän.
Ja tosiaan, kun sain alun raakakirjoitettua, olin jo harhaillut niin moneen suuntaan, etten enää ollut varma miten tarina etenisi -ennen kuin tarkentaisin jo tapahtuneen. Minun hataralla muistillani pitää pitää ohjat tiukasti käsissä, muuten koko homma leviää kasaksi, josta ei saa mitään tolkkua. Ei olisi minusta Nanowrimoon! Sillä editoimattomalla sekasotkulla voisi korkeintaan sytyttää saunankiukaan.

Siis ihmettelen ja ihailen teitä, joilla isokin kokonaisuus pysyy kasassa jo ensimmäisellä kirjoituksella, että on mitä editoida valmiiksi.
Ai niin, tiedän toki, ettei oma tapani silti tuo valmista tekstiä -kun koko juttu on kertaalleen kirjoitettu ja editoitu -se odottaa vain täydellistä purkamista osiin ja uudelleenkirjoittamista :)

Hoh, sekava ja turha postaus, mutta menköön ;)

Ei kommunikointia

Kuinka pitkälti voi kirjoittaa ilman ensimmäistäkään dialogia?
Myönnetään, että Sky on edelleen vasta alussa (editointia, editointia) ja kaikki on vielä jonkinlaista pohjustusta tarinalle. Mutta kai sinne jossain kohtaa pitäisi ilmaantua jonkinlaista kommunikointiakin?
Pitääkö sitä tunkea sinne väkisin? (Haa, meinasin sanoa alkaa tunkea). Vai odotanko rauhassa, että se tulee luontevasti itsestään? Tuleeko se luontevasti itsestään?
Dialogit eivät ole minulle olleet kovin hankalia. Kai. Olenkohan aina ohittanut ne kaikki epähuomiossa :P
Pitäisiköhän luntata jostain kaunokirjallisesta teoksesta, onko dialogittomuus kovinkin paha synti...

Ja huokaus. Taas tulee se tunne, että kirjoitan jättimäistä synopsista, tarinaa auki itselleni. Vasta. Että se todellinen kirjoittaminen häämöttää yhä kauempana.

Tylsyys

Sen suurempaa lahjaa ei kirjoittaja voi saada kuin tylsän hetken.

Minulla oli tänään erityisen harvinainen päivä ja ehdin tylsistyä. Onneksi Sky oli ulottuvillani. Nyt on tarinan peruskalliota taas rakennettu vahvemmaksi. Sitä alkua, josta tarina ponnistaa. Aion jatkaa editointia, suuntaviivoja on tarkennettu ja tiedän mitä teen jo raakakirjoittamalleni tekstille. Milloin, sitä taas en tiedä...
Mutta juuri nyt olen kylläinen, täynnä valmista alkua, onnellinen.