28 lukua

Ainakin tällä hetkellä. Niistä kaksi on kirjoituskierroksella kolme, suunnilleen kymmenen kirjoituskierroksella kaksi, loput vasta jotenkuten haalittu kokoon. Itseasiassa noin luvut 11-22 menee lähes uusiksi. Kolmannella kierroksella olevat ovat teoriassa "valmiita". Paitsi jos (kun) tulee kirjoituskierros neljä, viisi, kuusi. 

Hinku kirjoittaa on kova, olen yrittänyt potkia kaikenlaista muuta pois tieltä. Kaikkea ei vaan voi, ei varsinkaan kun ei hirveästi mainosta tätä harrastustaan. Tärkeimmät tietää, siinä se. 

Nyt vielä vartti, vielä yksi kappale luvusta 3.

Heikko kohta

Tässä minä en ole hyvä, kohtausten uudelleen järjestelyssä. Kun kappaleissa on oma rytmi, se menee sekaisin, kun niitä alkaa siirrellä paikasta toiseen. Se harmittaa. Varsinkin, kun joutuu poistamaan jonkun omasta mielestä kivan ja napakan lauseen kappaleen lopusta. Samalla huomaan, että kappaleiden lopettaminen napakoihin lauseisiin on näköjään maneerini. Voi siis olla ihan hyvä, että niitä sieltä karsiutuukin. 

Nyt pitää vähän potkia itseä eteenpäin, ei saa jumiutua hinkkaamaan pikku yksityiskohtia vaan saada isompi kokonaisuus kasaan.

Vihdoin

Ihanaa, taas kulkee. Editoin alun suht koht kuosiin, pientä viilausta vielä. En kuitenkaan vielä viilaile, ensin aion edetä tarinaa eteenpäin. Haluan saada näppikselle kaiken sen mitä olen haudutellut päässäni ties kuinka kauan, ennen kuin unohdan puolet. Ideat on toki hahmoteltu kohtauslistalle, mutta se on vain eräänlainen muistilista ja itse teksti majailee vanhassa, raihnaisessa pääkopassani. Mieli on joka tapauksessa nyt korkealla ja kirjoittaminen ihanaa!

Päivän sana: sairastelu

Sairastelu kertaa kolme. Minä ja yksi perheen nelijalkainen olemme jo terveet, toinen kaksikinttuinen jatkaa, saa nähdä kuinka kauan.

Sovitaanko, että olipa hyvä että kaikki kerralla. Koska nythän se oli tässä tosi pitkäksi aikaa, eikö?

Vähän niinkuin alusta alottaisi koko tekstin, mutta luotan että pääsen pian taas vauhtiin.