sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Takku

Että voikin yksi kohtaus takuta! Olen jo mielessäni kirjoittanut vaikka kuinka pitkälle ja muut kohtaukset tuntuvat tulevan kuin tyhjää vain. Mutta tämä yksi.
Yleensä visioin kohtaukset etukäteen, käyn ne läpi mielessäni niin että tiedän missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tekstiin ei tule kaikkea mitä mielessäni näen ja koen ja onhan se aina vähän hakemista mitä jättää pois, että tarina etenee jouhevasti. Lisäksi pitää miettiä miten ilmaisee jonkin tunteen tai motiivin niin, että saa esille juuri sen mitä haluaa. Mutta mikään kohtaus ei ole ollut niin hankala kuin tämä yksi. Se pyörii ympyrää eikä vain suostu hahmottumaan sellaiseksi, kun haluan.

No, nyt se on vihdoin, monen monen yrityksen  jälkeen, kirjoitettu edes kertaalleen. Sillä tavalla, että uskon sen olevan editointikelpoinen.Toivon tosiaan, ettei tämä mokoma takkuaja ole enää yhtä rasittava.

2 kommenttia:

  1. Se on kyllä hämmentävää, miten joskus voi tulla näitä todella vaikeita kohtia. Vaikka tietäisi tasan tarkkaan, mitä pitää tapahtua, niin silti se on vaikeaa. Mutta onneksi on myös niitä toisenlaisia kohtauksia jotka vaan tulee ja syntyy ja joiden kirjoittaminen tekee onnelliseksi.

    Toivottavasti takkuisen kohtauksen editoiminen on helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkeinpä hassua jumiutua yhteen kohtaukseen noin perusteellisesti. En vieläkään tiedä miksi se oli niin vaikeaa. Nyt tulee muuyaman päivän tauko ennenkuin pääsen editoimaan - saapa nähdä miltä se näyttää pienen etäisyyden jälkeen. Ja taipuuko editoidessa oikeaan suuntaan. Jos se vielä takkuaa, on varmaan pakko jättää se raakileeksi ja jatkaa eteenpäin.
      Än

      Poista