No niin, haihattelut haihateltu, ww-tiedosto auki ja naputtelua.
Toivottavasti haihatteluista jäi jotain kivaa muhimaan, kaukaista tulevaisuutta ajatellen. Kummallisen erilaisia alkuja, ei mitään yhteistä ww:n kanssa.
En kyllä voi kummoisesti työtehoja kehua (taaskaan). Arkityö vie mehut aika viime tippaan, siksi tämä työpäivä on ollut sellaista taukojen, torkahdusten ja pyykinpesun sävyttämää. Luku 2 on nyt raavittu kasaan...
Ihmettelen kaikkia muita kirjoittajia ja heidän tarmoaan. Minusta ei enempää irtoa. Arkityö on tosiaan tätä nykyä varsin tiivistä aherrusta ja aivotoimintaakin kuluttavaa. Sellaista tulipalojen sammuttelua hikihatussa vaikken palonais olekaan. Viikonloppuna on pakko kerätä voimia seuraavan viikon koitoksiin. Voi miksi, miksi työviikko ei voi olla nelipäiväinen................
Mutta onhan tässä vielä iltaa, ja rauhaa, jäljellä. Ja huominen. Huomenna on taas tarmoakin. Kunhan ei sitten vain muut velvollisuudet kutsu pihatöihin tai ties mihin ikkunanpesuihin (apua, kai nekin on taas pakko pestä tänä syksynä. Eiköhän nuoriso-osastolle kelpaa raha ja kevyt kotityö)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti