maanantai 9. toukokuuta 2016

Hiiren askelin

En ole hautautunut kevään kiireisiin ja väsymykseen, en ihan kokonaan. Pikkuriikkisiä edistysaskeleita tapahtuu, tarkentelen juonta.
Mutta. Kevät. Aika, josta puuttuu rytmi ja säännöllisyys. Siispä päivät pyörähtävät aamusta iltaan jotenkin luvattomasti haahuillen sinne ja tänne, raapien kasaan välttämättömiä, levottomina ja riittämättöminä. Onneksi olen osannut ottaa niistä hetkistä kiinni, joista olen saanut. En siis kiehu kiukkua, kuten aina kun en yhtään saa kirjoittaa.
Minun toukokuuni on parhaimmillaan sitten, kun se on loppunut. Voi olla, että kesäkuukin...

4 kommenttia:

  1. Samat tunnelmat. Ei rytmiä ja säännöllisyyttä ja sitten vielä tuo koivujen kukinta, joka saa minut väsyneeksi ja haluttomaksi. Toivon, että tasaantuisi tämä arki taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi syyttää koivuja, syytän pitkää vuotta, edellisestä kesälomasta/pitkästä vapaasta on liian kauan. Helatorstain neljän vapaan jäljiltä olin suht reipas -eilen aamulla, iltayhdeksään mennessä jo taas kaikkeni antanut. Huh.
      Tätä vielä kauas heinäkuulle...
      Än

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Tsemppiä! Jospa se siitä, kun päästään kesäkuun puolelle? Jotenkin taikaiskusta ja kesän takia?

    VastaaPoista