Teetä, kiitos

Kirjoittaessa käden uloittuvilla pitää olla kuppi teetä. Mielellään mahdollisimman iso kuppi (tarpeeksi isoa on vaikea löytää).

Teen laatu ei valikoidu kirjoittamisen mukaan vaan vuorokauden ajankohdan mukaan.
Aamulla mustaa, earl greytä. Aromikasta ja kiehtovaa.
Earl greyttömät ovat suuhuni vähän väkeviä, joskin sellainenkin on joskus paikallaan. Vaikkapa rättiväsyaamuina tai kriisitilanteissa, hunajan kanssa, vahvistavana ja rohkaisevana juomana.
Päivällä keskellä kiireitä ja puuhia juodaan vihreää. Mieluiten hedelmä- tai marjamausteista. Virkistävää, ilahduttavaa. Vaikka yleisesti ottaen juon vihreitä harvemmin.
Iltapäivällä ja illalla nautin eniten mustasta, kirsikalla maustetusta teestä. Pelkällä kirsikalla, ei sekoiteta siihen ties mitä vanilijoita, appelsiineja sun muita. Kirsikan maku on viettelevä ja juhlava. Rauhoittaa myös hyville unille.

Maistoin eräänä päivänä matea. Sitruunan makuista. En voi väittää ihastuneeni. Ja valkoinen, valitettavasti melko mitäänsanomatonta. Rooibos, hedelmähaudukkeet...jään kaipaamaan oikean teen aromia.
Mieluiten juonkin sitä earl greytä, milloin vain, paljon.