On se työtä. Kovaa, tai ainakin hyvin intensiivistä, työtä. Puolentoista tunnin sessio pelkästään taustojen parissa, juonen selvittelyä ja taustatutkimusta. Tämä tavallisen työpäivän päälle ja olen poikki.
Väsynyt, mutta onnellinen. Askeleen lähempänä alun editointia ja selkiytymistä, joka helpottaa tarinan eteenpäinvientiä.
Että pienikin edistyminen osaa ilahduttaa kirjoittajan mieltä!
Än - ihanaa työtä :). Työpäivän jälkeen kirjoittaminen tosiaankin on työtä, eikä mitään piirileikkiä, ja tuo "väsynyt, mutta onnellinen" kuvaa pitkän päivän jälkeisiä tunnelmia hyvin. Sitten jossain vaiheessa se muuttuu minulla myös muotoon "väsynyt, mutta koomassa" ;). Tsemppiä ja kirjoitusiloa!
VastaaPoistaKooma -turhankin tutuksi käynyt tunne :P
VastaaPoista