Kuinka monta kertaa sama kohtaus kirjoitetaan uudestaan?

Monta, monta, monta.

Ensin suuntaviivat eli mistä ollaan menossa mihin. Sitten raakakirjoitus, jossa tapahtumat ohjaavat henkilöt sinne minne pitää. Sitten karsitaan ja kursitaan tapahtumat oman maun mukaisiksi. Sitten väännetään sanamuotoja. Sitten pyyhitään puolet pois ja muokataan tapahtumat uudestaan. Ja sanamuodot. Ja lopuksi tarkistetaan tyyli, että on pysytty uskollisena tunnelmalle, joka halutaan. 

Repeat niin monta kertaa kuin ikinä haluat. Kyllä se lopulta osuu kohdilleen. Kunnes otat etäisyyttä koko tekstiin, sitten luet sen läpi ja heivaat koko kohtauksen.  

Maneereja

Tekstissä vilisee maneereja. Niitä on tosi paljon, joka himputin sivulla. Lausahduksia, lauserakenteita, yksittäistä sanaa. On ollut pakko aina vaan jumittaa alkuosassa ja keskittyä maneerien kitkemiseen, jotta ne eivät kulje tekstin mukana pidemmälle. Jatkan siis niiden parissa. Ehkä jonain päivänä olen alkuun tyytyväinen ja voin jatkaa eteenpäin varmemmalla otteella. Niin, ettei koko ajan tarvitse palata alkuun asti muokkaamaan jotain vaan yksityiskohdatkin on paremmin hallussa samalla kun editoi eteenpäin. Kaunis sana tuo eteenpäin, sitä tavoittelen...

Hajoilua

Onko se liikaa? Vai onko se liian vähän? Ilmaisusta on puhe, pitääkö tämä asia sanoa näin vai pitikö se sanoa noin. Mikä tässä olikaan tunnelma?

Haluaisin päästä lukemaan tekstiä lukijana, näkemään ja kuulemaan sen kokonaisuutena. Mikä nyt tietysti on kaukaa haettua, kun hinkkaan lukua 9/28 kolmatta kertaa. Mutta kun alkaa tuntua, että tyyli alkaa hajota, punainen lanka ohentua. Voi olla että pitää lukea alku rauhassa läpi ja saada edes siitä kokonaisuudesta kiinni uudestaan.

Upsista

Enpäs olekaan blogia päivitellyt. Voisinpa väittää käyttäneeni ajan tekstin muokkaamiseen vaan ei. Lomakiireitä (pakollisia), työkiireitä ja kaupan päälle flunssaa. Olen kiukutellut, myönnän, turhauttaa niin kovin, kun ei ole aikaa kirjoittaa. Etenkin kun tämä editointivaihe vaatii suht pirteää kirjoitusaikaa, jotta tekstistä tulee oikeasti siedettävää. Vaivaiset 8/28 lukua on nyt muokattu. Motivaatiota ei puutu, suht selvät on suunnitelmatkin, joten ei muuta kuin töihin 💓

Taas mennään

Pääsinpäs siitä sairastelusta, vihdoin. Meni vähän pidemmän kaavan ja poskionteloiden operoinnin kautta. Siitäkin tokenemiseen meni ihmeen kauan aikaa (olisiko ikäkysymys!). Mutta nyt, vihdoin kunnossa ja lomalla ja istumalihakset kovilla, koska editoin hiki hatussa. Onneksi onkin niin kuuma, etten edes kykene olemaan ulkona. Etenkin, kun sijaintini tällä hetkellä on selvästikin paarmavyöhykkeellä. Isoja ovat, lähtee pala jos pääsee haukkaamaan.

Editointia, siis edelleen tekstin alkupäässä. Melkein 5/28 lukua käyty läpi. Pientä hinkkausta vielä. Kuinka paljon voi hinkata? Koska pitää lopettaa?

 

Eteenpäin

Ei ole reilua, ei. Tämän vuoden kestoflunssa on pesinyt poskionteloihini eikä suostu poistumaan. Tekee särkyseksi ja vetämättömäksi. Totta kai, kun pääsin kirjoittamisen kanssa hyvään vauhtiin, aina tulee jotain. Mutta jos jonkin asian olen kirjoittamisesta oppinut niin sen, että ei auta jäädä kiukuttelemaan. Ei muuta kuin eteenpäin heti tilaisuuden tullen. 

Ja näin teen.

28 lukua

Ainakin tällä hetkellä. Niistä kaksi on kirjoituskierroksella kolme, suunnilleen kymmenen kirjoituskierroksella kaksi, loput vasta jotenkuten haalittu kokoon. Itseasiassa noin luvut 11-22 menee lähes uusiksi. Kolmannella kierroksella olevat ovat teoriassa "valmiita". Paitsi jos (kun) tulee kirjoituskierros neljä, viisi, kuusi. 

Hinku kirjoittaa on kova, olen yrittänyt potkia kaikenlaista muuta pois tieltä. Kaikkea ei vaan voi, ei varsinkaan kun ei hirveästi mainosta tätä harrastustaan. Tärkeimmät tietää, siinä se. 

Nyt vielä vartti, vielä yksi kappale luvusta 3.