Suuria linjoja

Arki piipahti eilen käymään ja sain pientä edistystä aikaan :)
Hyvinkin pientä, jos tarkkoja ollaan. Ehkä kymmenen riviä... mutta sen sijaan tein kyllä yhden kartan, omaan käyttöön, hahmottamaan paikkojen sijaintia ja olemusta. Lisäksi tein muutakin yleistä hahmotustyötä ja on taas himpun selvempää miten editoin Luku ykköstä.

Aika suuriin linjoihin päädyin. Tällä hetkellä Luku 1 on, paitsi raakatekstiä, aika pientä piperrystä. En ole ennen kirjoittanut kokonaista aikuisten romaania ja olen vasta alkanut ymmärtää kuinka paljon voin oikaista. Toisaalta taas yksityiskohtia pitää saada aika kasa mahdutettua lyhyehköön tekstinpätkään.
Raakatekstiä teen itselleni, jättimäiseksi synopsikseksi, ja editoidessa alan ajatella lukijaa (tosin koen itseni lukijaksi -mitä minä tästä saan jos olisin vain napannut kirjan käteeni ja ryhtynyt lukemaan).

No, saapa nähdä mihin tässä vielä päädytään. Vielä en tuntenut tarvetta tehdä tiedostosta  uutta versiota vaan annan surutta 'jättisynopsikseni' painua unholaan (toivottavasti en kadu ;)).

Arki...

...tuo herkkä ja arka olento, joka ei näytä tälle tontille enää uskaltautuvan.

Arki tietäisi rutiineja, vähemmän ylimääräisiä ohjemanumeroita, enemmän ja helpommin järjestettävää kirjoitusaikaa. Nythän tuo arki mennä viipottaa jossain kaukaisissa metsän siimeksissä eikä tunnu ollenkaan kaipaavan kotiin. Minun kotiini ainakaan.

Ehkä potuttaisi jos jaksaisi vaivautua. Parempi vain istua hiiren hiljaa, arkea pelästyttämättä ja odottaa sitä kotiin.



Siellä jossain se menee.

Eteenpäin vai taaksepäin

Ei puhuta nyt niistä toiveista eikä varsinkaan niiden toteutumisesta. Sanottakoon vain, että on mennyt enimmäkseen lomailuksi eikä niinkään tavoitteelliseksi kirjoittamiseksi.

Sen verran tässä rentoilun lomassa Sky-tiedostoa tutkiskelin ja pohdiskelin, että kumpaan suuntaan lähden seuraavaksi.
Voisi ehkä sanoa, että suunnilleen luku 1 on valmis ja suhtkoht ruodittu sisällöltään sellaiseksi, että tiedän kyllä mihin suuntaan tarina kulkee. Mutta eteenpäin kirjoittamisen lisäksi houkuttaa myös editointi. Luku ykkösessä on vielä pitkähköjä pätkiä, jotka on jotenkuten kursittu kasaan ja joissa on vielä paljon punaisia merkintöjä 'muista se ja tämä ja tuo'.

Että mitähän tässä nyt tekisi. Siivoaisi sotkunsa vai sotkisiko lisää. Olen päättämätön.

Vihdoin

Niin niin, kesäloma, vihdoin.
Edestäpäin katsottuna se siintää johonkin kauas tulevaisuuteen, täynnä ihanaa tyhjyyttä päivä toisensa jälkeen. Todellisuuden joutuu yleensä kohtaamaan sitten siinä taaksepäin katsoessa -ettei sitten ehtinytkään paljon mitään, se menikin hetkessä ja niin edelleen ;)

Mutta saahan sitä toivoa.
Toivon, että jo tehtyjen (kivojen!) suunnitelmien lisäksi on tyhjää tilaa, tyhjää aikaa.
Toivon, että on luovuus (eli että kelvoton kilpirauhanen lopettaa häiriköintinsä, ja luultavasti se onkin vain lepoa ja rauhaa vailla).
Toivon, että loman viimeisenä päivänä on jotain aikaansaaneen ihmisen hymy huulilla ja rauha sielussa.
Toivon, että Sky on loikannut aimo harppauksen eteenpäin.
Toivon, että Projekti Kaksi on sievästi paketissa, tai ainakin paketissa vailla sievistämistä.

Jokatapauksessa edessä on vuoden parempi puolisko <3

Skyn luonto

Vaarnan innoittamana aloin pohtia syvemmin kuka mikä ken Sky on. Tai ehkä enemmänkin, miksi juuri Sky on niin oma.

Olen tuskaillut useammin kuin kerran kirjoittaessani Oman äänen ja Tyylin perään.
Ei Skyn kanssa. Se on oma ääneni ja oma tyylini, ihan hakematta, ihan itsestään.

Se syntyi... niin miten? Koska ensimmäisen kerran ajattelin sitä, koska idea syntyi. Kirottu muistini, petturi, on hukuttanut monia vuosia hämärän savuverhon taa. Luulen kuitenkin, etten erehdy hirvittävän pahasti, kun sanon, että Skyn ensimmäinen sivu (joka on pysynyt pääpiireiltään muuttumattomana) on kulkenut mukana jo ainakin kymmenen vuotta.

Ja nyt kaikki toivoo yhteen ääneen, että siihen viimeisen sivun kirjoittamiseen ei mene yhtä kauan!

En pysty enää muistamaan koska ja minkä innoittamana olen ensimmäisen sivun ensimmäistä kertaa kirjoittanut. Epämääräinen mielikuva on sivulla esiintyvästä kohtauksesta, joka vain putkahti päähäni. Ehkä näin, ehkä ei. Mutta tiedän monia asioita, tilanteita ja hahmoja, jotka ovat vuosien varrella puhaltaneet eloa tuohon ensimmäisen kohtauksen luomaan maailmaan.
Noin vuosi sitten annoin Skylle ajatuksissani enemmän tilaa ja pian tarina kehittyikin kuin itsestään valmiiksi mielessäni. Nyt ei auta muu kuin saada se ulos.

Miksi Sky sitten on niin erityisesti Oma? Sen henkilöistä kukaan ei ole minä. Enkä minä edes haluaisi olla kukaan heistä. En edes elää heidän elämäänsä. Jostain minusta se silti kumpuaa, kaikesta mitä olen nähnyt, kuullut, kokenut, haistanut, maistanut. Siihen pätee 'kirjoita siitä mistä jotain tiedät'-ohje. Ehkä se tekee siitä osan minua.
Ja ehkä se siksi on muhinut näin kauan, piti ehtiä yli neljän vuosikymmenen, että tiedän tarpeeksi.

Vai tietääkö koskaan?

Elossa

Kutakuinkin.

Kiireet eivät ole vielä ohi. Tämä viikko on tehdä minusta selvän. Ensi viikolla tulen olemaan kuten hän kuvassa.
Ja sen jälkeen aloitetaan matka kohti uusia kiireitä.

Mutta uskon ja luotan, että ainakin Projekti 2:lle löytyy aikaa jo ensi viikosta. Ehkäpä Skyllekin, edes ajatustyön tasolla. Siinä onkin yksi mutka suorittavaksi, sen miettimiselle voin varastaa hetkiä <3

Kuinka kauan vielä?

Tätä kevättä, tätä kuuta, tätä kiirettä ja hässäkkää?
Päässä pyörii lausahdukset 'kiire on vain tunne' tai 'kiire on itsetehtyä'.
Niinpä niin. Kun toista viikkoa kaatuu illalla puoli kymmenen suorilta jaloilta sänkyyn oltuaan täydessä vauhdissa aamukuudesta, on vähän vaikea uskoa vain tunteneensa itsensä kiireiseksi. Mutta oma syyhän se, mitäs hankin perheen, työn, talon, eläimiä.

Mutta kiitos Projekti Kakkosen en ole ihan nujerrettu! Pieni, salainen paheeni, kiireeltä varastettuja vartteja. Hah, siitäs saat!