Arki tietäisi rutiineja, vähemmän ylimääräisiä ohjemanumeroita, enemmän ja helpommin järjestettävää kirjoitusaikaa. Nythän tuo arki mennä viipottaa jossain kaukaisissa metsän siimeksissä eikä tunnu ollenkaan kaipaavan kotiin. Minun kotiini ainakaan.
Ehkä potuttaisi jos jaksaisi vaivautua. Parempi vain istua hiiren hiljaa, arkea pelästyttämättä ja odottaa sitä kotiin.
Siellä jossain se menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti