Skyn luonto

Vaarnan innoittamana aloin pohtia syvemmin kuka mikä ken Sky on. Tai ehkä enemmänkin, miksi juuri Sky on niin oma.

Olen tuskaillut useammin kuin kerran kirjoittaessani Oman äänen ja Tyylin perään.
Ei Skyn kanssa. Se on oma ääneni ja oma tyylini, ihan hakematta, ihan itsestään.

Se syntyi... niin miten? Koska ensimmäisen kerran ajattelin sitä, koska idea syntyi. Kirottu muistini, petturi, on hukuttanut monia vuosia hämärän savuverhon taa. Luulen kuitenkin, etten erehdy hirvittävän pahasti, kun sanon, että Skyn ensimmäinen sivu (joka on pysynyt pääpiireiltään muuttumattomana) on kulkenut mukana jo ainakin kymmenen vuotta.

Ja nyt kaikki toivoo yhteen ääneen, että siihen viimeisen sivun kirjoittamiseen ei mene yhtä kauan!

En pysty enää muistamaan koska ja minkä innoittamana olen ensimmäisen sivun ensimmäistä kertaa kirjoittanut. Epämääräinen mielikuva on sivulla esiintyvästä kohtauksesta, joka vain putkahti päähäni. Ehkä näin, ehkä ei. Mutta tiedän monia asioita, tilanteita ja hahmoja, jotka ovat vuosien varrella puhaltaneet eloa tuohon ensimmäisen kohtauksen luomaan maailmaan.
Noin vuosi sitten annoin Skylle ajatuksissani enemmän tilaa ja pian tarina kehittyikin kuin itsestään valmiiksi mielessäni. Nyt ei auta muu kuin saada se ulos.

Miksi Sky sitten on niin erityisesti Oma? Sen henkilöistä kukaan ei ole minä. Enkä minä edes haluaisi olla kukaan heistä. En edes elää heidän elämäänsä. Jostain minusta se silti kumpuaa, kaikesta mitä olen nähnyt, kuullut, kokenut, haistanut, maistanut. Siihen pätee 'kirjoita siitä mistä jotain tiedät'-ohje. Ehkä se tekee siitä osan minua.
Ja ehkä se siksi on muhinut näin kauan, piti ehtiä yli neljän vuosikymmenen, että tiedän tarpeeksi.

Vai tietääkö koskaan?