Kuinka pitkälti voi kirjoittaa ilman ensimmäistäkään dialogia?
Myönnetään, että Sky on edelleen vasta alussa (editointia, editointia) ja kaikki on vielä jonkinlaista pohjustusta tarinalle. Mutta kai sinne jossain kohtaa pitäisi ilmaantua jonkinlaista kommunikointiakin?
Pitääkö sitä tunkea sinne väkisin? (Haa, meinasin sanoa alkaa tunkea). Vai odotanko rauhassa, että se tulee luontevasti itsestään? Tuleeko se luontevasti itsestään?
Dialogit eivät ole minulle olleet kovin hankalia. Kai. Olenkohan aina ohittanut ne kaikki epähuomiossa :P
Pitäisiköhän luntata jostain kaunokirjallisesta teoksesta, onko dialogittomuus kovinkin paha synti...
Ja huokaus. Taas tulee se tunne, että kirjoitan jättimäistä synopsista, tarinaa auki itselleni. Vasta. Että se todellinen kirjoittaminen häämöttää yhä kauempana.
Kirjaimista tulee sanoja, sanoista lauseita, lauseista lukuja, luvuista... Jonain päivänä se on valmis.
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
lauantai 8. helmikuuta 2014
Tylsyys
Sen suurempaa lahjaa ei kirjoittaja voi saada kuin tylsän hetken.
Minulla oli tänään erityisen harvinainen päivä ja ehdin tylsistyä. Onneksi Sky oli ulottuvillani. Nyt on tarinan peruskalliota taas rakennettu vahvemmaksi. Sitä alkua, josta tarina ponnistaa. Aion jatkaa editointia, suuntaviivoja on tarkennettu ja tiedän mitä teen jo raakakirjoittamalleni tekstille. Milloin, sitä taas en tiedä...
Mutta juuri nyt olen kylläinen, täynnä valmista alkua, onnellinen.
Minulla oli tänään erityisen harvinainen päivä ja ehdin tylsistyä. Onneksi Sky oli ulottuvillani. Nyt on tarinan peruskalliota taas rakennettu vahvemmaksi. Sitä alkua, josta tarina ponnistaa. Aion jatkaa editointia, suuntaviivoja on tarkennettu ja tiedän mitä teen jo raakakirjoittamalleni tekstille. Milloin, sitä taas en tiedä...
Mutta juuri nyt olen kylläinen, täynnä valmista alkua, onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)