Kylläpä ehti aika vierähtää. Sitä se paluu arkeen teki silloin elokuussa. Flunssaa, tottakai, työkiireitä, tottakai, elämää, tottakai. Mutta on Juhla sentään vähän edennyt, työn alla on kappale 24 /28. Nämä ovatkin olleet niitä kaikista suuritöisimpiä kappaleita. En voi väittää, että olisivat erityisen valmiita, kunhan yritän kuroa niihin kaiken mitä loppuratkaisuun tarvitsee. Tekstin alku on hyvää ja hiottua, vain yksittäisiä pieniä huomioita tarkistettavana. Keskikohdassa on jo enemmän merkintöjä. Loppu on työmaata. Homma etenee jotenkin aalloissa alusta loppua kohti, jossa jokainen versio karsii punaisia merkintöjä enemmän ja enemmän. Edessä on ehkä vielä pari-kolme versiota, jotta saan koko homman näyttämään kelvolliselta. Toki sitten on vielä läpilukua ja miettiminen toimiiko kokonaisuus. Olen kuitenkin iloinen, koska teksti kulkee. Jostain syystä tämän kanssa on ollut koko ajan sellainen olo, että tiedän mitä teen. Siinä olivatkin sitten varmaan kuuluisat viimeiset sanat.
Pitkästä aikaa mieleen pulpahti myös yksi lastenkirjaidea. Sitä voisi ehkä joskus työstää johonkin suuntaan. Olkoon se nyt toistaiseksi nimeltään vaikka Aamutee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti