Keskittymisvaikeuksia

Parhaat kirjoituskuukaudet ovat tammikuu ja helmikuu. Hyviä kirjoituskuukausia ovat maaliskuu ja syys-marraskuu. Joulukuussa hörhöilen vain joulua (tai siivoan. Koskaan muulloin sitä syntiä en teekkään). Heinä- ja elokuussa lomaillaan ja luetaan, mutta myös kirjoitellaan.
Ehkä huomasittekin, ettei huhtikuu kuulunut hyviin kuukausiin. Ei silti, toukokuu on kaikista huonoin eikä kesäkuukaan tuottoisuudellaan huimaa.

Muttei välitetä siitä, takaisin tekstin pariin.

ps. Korona on alkanut huolestuttaa  - ovatko kirjastot kiinni koko kesän? Tahdon lomalukemista! Onneksi on e- ja äänikirjat, vielä en ole niitä ottanut kunnolla käyttöön, omassa hyllyssä on riittänyt luettavaa. Mutta kesäksi kyllä jos tämä meno jatkuu.

Elämme jännittäviä aikoja

Voi apua tätä ajan karkaamista käsistä. Viimeksi tammikuussa olen päivittänyt blogia.
Helmikuussa kirjottelin ww:tä hyvinkin ahkerasti ja sain edistettyä ihan kivan pikku rippusen. Maaliskuu meni harakoille eli oli paljon muuta ohjelmaa.
Huhtikuu on vasta alkanut ja nyt näyttäisi siltä, että pääsen taas kirjoittamisen alkuun. Kevät ei yleensä ole ominta aikaani, joten kovin suuria suorituksia voin tuskin odottaa. Etätyökin on ollut ihan täyden päivän ahertamista, ei ole jäänyt tavallista enempää aikaa ja töitäkin on ollut niin paljon, että työpäivän jälkeen on ollut takki aika tyhjä.
The Tautia ei ole omissa nurkissa vielä näkynyt. Saapa nähdä kuinka käy.
Pidetään huoli itsestämme ja toisistamme!

Olenko epänormaali?

No, olen, sehän me jo tiedettiin.
Juttelin Eevan https://www.eevaklingberg.fi/ kanssa luvuista ja lupasin blogata (tyylilleni uskollisesti lyhyesti...) aiheesta. Olen ennenkin huomannut, että aika moni kirjoittaja hahmottaa tekstinsä jo varhaisessa vaiheessa lukuina. Olen ennenkin miettinyt, olenko ainoa, joka ei hahmota.
Ww:n näen kokonaisena tarinana. Se etenee alusta vähän yli puolenvälin kronologisesti, sitten tulee käännekohta, jonka jälkeen tarinaa katsotaan tulevaisuudesta menneisyyteen - etenee se toki edelleen siitä kronologisesti kohti sitä tulevaisuutta, jossa käännekohdassa jo ollaan. Kuulostaapa kryptiseltä :D
Tarina on mielessäni jaottunut erilaisiin vaiheisiin, on Alku ja sitten vaihe 1, jossa tarinan pohja kehittyy. Sen jälkeen vaihe 2, jossa tarina kasvaa, sitten eräänlainen jännitekohta... ja niin eespäin.
Mikseivät nuo sitten ole lukuja? Koska tiedän jo nyt että esim. se mitä minä ajattelen Alkuna on vain pikkuinen tekstinpätkä eikä kokonainen luku. Samoin esim. vaihe 2, tarinan kasvu, saattaa olla enemmän kuin yksi luku, koska siihen mahtuu useampi eri tapahtumakokonaisuus.
Ehkä. Enhän ole vielä ihan siellä asti. Siksikään en osaa vielä ajatella lukuja, teksti on kirjoittamatta, en vielä tiedä kuin summittaisesti edellisen raakakirjoitusversion perusteella mitä kaikkea mihinkin vaiheeseen mahtuu. Tiedän tarkasti miten muutama ihmissuhde edistyy, tiedän tarkasti tärkeimmät kohtaukset, mutta väliin mahtuu paljon sälää, johdantoja tapahtumiin. Joista varmasti sitten vielä karsiutuu paljon, kun olen saanut raavittua koko stoorin kasaan. SEN jälkeen voin jaoitella lukuja. Kaukaisuudessa vielä siintää se hetki!

Nautiskelua

Takut oiottu, vuosikin vaihdettu uuteen ja parempaan, urakka jatkuu pieninä palapelin palasina eteenpäin. On se hyvä, etten tunne käsitettä 'luovuttaminen' :D
Oikeasti kulkee ihan hyvin, olen viime aikoina päässyt nauttimaan kirjoittamisesta. Tämä onkin yleensä vuoden paras aika, paljon rauhallista kotona hengailua eli paljon rauhallista kirjoitusaikaa (no okei, paljon on liioittelua mutta enempi kuitenkin). Näillä näkymin eivät keväthangetkaan tule ulos kutsumaan vaan ihan saa rauhassa jatkaa naputtelua. Kunnes sitten kevät, kiireet ja se ainainen ryytymys. Mutta ei vielä, nyt nautitaan!

Takku

Että voikin yksi kohtaus takuta! Olen jo mielessäni kirjoittanut vaikka kuinka pitkälle ja muut kohtaukset tuntuvat tulevan kuin tyhjää vain. Mutta tämä yksi.
Yleensä visioin kohtaukset etukäteen, käyn ne läpi mielessäni niin että tiedän missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tekstiin ei tule kaikkea mitä mielessäni näen ja koen ja onhan se aina vähän hakemista mitä jättää pois, että tarina etenee jouhevasti. Lisäksi pitää miettiä miten ilmaisee jonkin tunteen tai motiivin niin, että saa esille juuri sen mitä haluaa. Mutta mikään kohtaus ei ole ollut niin hankala kuin tämä yksi. Se pyörii ympyrää eikä vain suostu hahmottumaan sellaiseksi, kun haluan.

No, nyt se on vihdoin, monen monen yrityksen  jälkeen, kirjoitettu edes kertaalleen. Sillä tavalla, että uskon sen olevan editointikelpoinen.Toivon tosiaan, ettei tämä mokoma takkuaja ole enää yhtä rasittava.

Oi syksy!

Elokuu on lempikuukauteni, mutta tällä kertaa se ja syyskuu kaatoivat niskaan aimo saavillisia stressiä. Hyydyin ihan kokonaan, keskityin vain järjestämään asiat enkä kyennyt yhtään kirjoittamaan. Se kalvoi takaraivossa vielä lisä-ärsytyksenä, vaikka kirjoitustahtini on muulloinkin varsin leppoisa. Pitäkää peukkuja, että loppusyksy (tai loppuvuosi. Ja ensi vuosi. Loppuelämä!) on pelkkää kirjoittamisen juhlaa! Olen niin kaivannut sitä.

Ja muutoinhan syksy on ihmisen parasta aikaa. Ainakin minun.

ps. Kunhan ei pelkkää vesisadetta saada.
 

Ei huono

Aina yhtä yllättävää - ei se ihan niin huono ole. Jatkuvasti on vähän sellainen olo, että ihan huttua ja vaatii hirveästi töitä, että saa luettavaksi tekstiksi. Ja että osaanko minä kuitenkaan.
Vaatiihan se hirveästi töitä, kun on niin keskenkin. Mutta kyllä sitä lukee. Ilman ihan kamalaa myötähäpeää ja hetkittäin ihan mielelläänkin.
Että jos jatkaisin taas eteenpäin ryömimistä.