Aina yhtä yllättävää - ei se ihan niin huono ole. Jatkuvasti on vähän sellainen olo, että ihan huttua ja vaatii hirveästi töitä, että saa luettavaksi tekstiksi. Ja että osaanko minä kuitenkaan.
Vaatiihan se hirveästi töitä, kun on niin keskenkin. Mutta kyllä sitä lukee. Ilman ihan kamalaa myötähäpeää ja hetkittäin ihan mielelläänkin.
Että jos jatkaisin taas eteenpäin ryömimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti