Oi syksy!

Elokuu on lempikuukauteni, mutta tällä kertaa se ja syyskuu kaatoivat niskaan aimo saavillisia stressiä. Hyydyin ihan kokonaan, keskityin vain järjestämään asiat enkä kyennyt yhtään kirjoittamaan. Se kalvoi takaraivossa vielä lisä-ärsytyksenä, vaikka kirjoitustahtini on muulloinkin varsin leppoisa. Pitäkää peukkuja, että loppusyksy (tai loppuvuosi. Ja ensi vuosi. Loppuelämä!) on pelkkää kirjoittamisen juhlaa! Olen niin kaivannut sitä.

Ja muutoinhan syksy on ihmisen parasta aikaa. Ainakin minun.

ps. Kunhan ei pelkkää vesisadetta saada.