Olenko epänormaali?

No, olen, sehän me jo tiedettiin.
Juttelin Eevan https://www.eevaklingberg.fi/ kanssa luvuista ja lupasin blogata (tyylilleni uskollisesti lyhyesti...) aiheesta. Olen ennenkin huomannut, että aika moni kirjoittaja hahmottaa tekstinsä jo varhaisessa vaiheessa lukuina. Olen ennenkin miettinyt, olenko ainoa, joka ei hahmota.
Ww:n näen kokonaisena tarinana. Se etenee alusta vähän yli puolenvälin kronologisesti, sitten tulee käännekohta, jonka jälkeen tarinaa katsotaan tulevaisuudesta menneisyyteen - etenee se toki edelleen siitä kronologisesti kohti sitä tulevaisuutta, jossa käännekohdassa jo ollaan. Kuulostaapa kryptiseltä :D
Tarina on mielessäni jaottunut erilaisiin vaiheisiin, on Alku ja sitten vaihe 1, jossa tarinan pohja kehittyy. Sen jälkeen vaihe 2, jossa tarina kasvaa, sitten eräänlainen jännitekohta... ja niin eespäin.
Mikseivät nuo sitten ole lukuja? Koska tiedän jo nyt että esim. se mitä minä ajattelen Alkuna on vain pikkuinen tekstinpätkä eikä kokonainen luku. Samoin esim. vaihe 2, tarinan kasvu, saattaa olla enemmän kuin yksi luku, koska siihen mahtuu useampi eri tapahtumakokonaisuus.
Ehkä. Enhän ole vielä ihan siellä asti. Siksikään en osaa vielä ajatella lukuja, teksti on kirjoittamatta, en vielä tiedä kuin summittaisesti edellisen raakakirjoitusversion perusteella mitä kaikkea mihinkin vaiheeseen mahtuu. Tiedän tarkasti miten muutama ihmissuhde edistyy, tiedän tarkasti tärkeimmät kohtaukset, mutta väliin mahtuu paljon sälää, johdantoja tapahtumiin. Joista varmasti sitten vielä karsiutuu paljon, kun olen saanut raavittua koko stoorin kasaan. SEN jälkeen voin jaoitella lukuja. Kaukaisuudessa vielä siintää se hetki!